22. joulukuuta 2008

Puujalka



Opettajan lisäksi juopolla oli puujalka, mutta he ajoivat eri tavalla polkupyörää. Opettaja polki kenties verkkaisesti. Juopolla, joka oli menettänyt jalkansa ryömiessään tasoristeyksessä junan ali, oli pyörän toinen poljin ruuvattu pois niin että hän pyöräili yhdellä jalalla.

Viinanhakumatkoilla ei ollut mainittavia ylämäkiä.

Kun autokoulunopettajan tytär näki opettajan pyöräilevän, hän pyörtyi. Opettaja sai siitä ajatuksen opetella hypnotisoimista. Se onnistui hyvin. Hän heilutti sormillaan pientä Eiffel-tornia, vaikka oppilaat tiesivät, ettei se ollut oikea. Toisaalta oppilaat olivat kyllä kiinnostuneita tornista, jota säilytettiin lasikaapissa täytetyn kuikan vieressä lukon takana.

Kun opettaja hypnotisoi tunnilla, se tehosi muihinkin. Matti nousi pulpetista ja pissasi kranaatin hylsyn täyteen. Hylsy oli luokassa ja se oli opettajan sotamuisto. Siitä ei ollut puhetta, oliko juuri siitä hylsystä lähtenyt ammus vienyt opettajalta jalan.

Kun asia tuli puheeksi, opettaja sanoi, että jalka oli jäänyt Röhöön. Siitä oppilaat eivät ymmärtäneet sanaakaan. Joku heistä huomasi kuitenkin kerran, että Röhö on joku ranta, ja oppilaiden keskuuteen levisi oikeaksi osoittautunut käsitys, että puhe oli sotatoimialueen paikannimestä.

Hypnotisoitu tyttö osasi kahdentoista kertotaulun ja lauloi vinkuvalla äänellä ”Lasten liikennelaulua”. Se sopi hyvin, koska opettajakin muisti aina liikenteessä.

Tämä pissaileva Matti oli syntynyt sydän reikäisenä mutta oppi kuitenkin lukemaan ennen kuin parta kasvoi pitkäksi. Se oli opettajan päämäärä. Asia herätti kummastusta, koska kaikki tiesivät, että Matti oli vajaa.

Juoppo oli ollut sahalla, jossa niitä lautoja sahattiin, mutta vaihtanut haalarit hattuun ja ruvennut liikemieheksi. Ja liikemiehet olivat juoppoja, vaikka se on eri asia kuin humalainen.

Kun juoppo lepuutti jalkaansa, siis ei puujalkaa vaan oikeaa jalkaa, jolla polkupyörää poljettiin, ja opettaja herätti autokoulunopettajan tyttöä napsuttelemalla sormiaan, heidän katseensa kohtasivat ja he nostivat hattua toisilleen. Opettajan hattu oli harmaa, vaikka juoppo käytti mustaa hattua.

Tapahtumaa seurasi poliisi, jolta jäi sillä kertaa huomaamatta, että Huugo joi vaakunaviinaa syreenipensaan takana. Koululaiset eivät olleet yhtä hajamielisiä. Huugolla oli talon juominen vielä kesken. Koska rahaa riitti, vaimo teetti hänelle jatkuvasti uusia diagonaalihousuja, jotka näyttivät tosi hienoilta jatsarisaappaiden kanssa. Housuja meni, koska Huugo kasteli housunsa juodessaan. Se tapahtui niin nopeasti, että kun hän pulputti pullon suusta, märkä läikkä alkoi melkein samalla hetkellä levitä housujen etumuksessa.

Mutta ison koivun takana, piharakennuksessa, ahkeroi suutari, ja se naputtelun ääni seurasi oppilaita kesästä talveen, vuodesta jouluun kuin omatunto.

31 kommenttia:

  1. Sepä oli hieno pieni novelli.

    Aika reippaita nuo jaloistaan ja sydämistään vajaat tarinassa ovat. Tulee miltei lämmin olo. Huugokaan ei juo vaimoaan vaan talonsa.

    Ja että omatunto on suutari, joka tekee kenkiä jalattomien vieressä, on kerrassaan loistava kuva.

    VastaaPoista
  2. Tän juttus jälkeen mun tekis mieli perustaa oma facebook ja pyytää sua ystäväks siihe.

    Miks' me ihmiset ollaan niin tärkeitä ja jäykkiksiä! Tulee mieleen Niels Bohr, joka mitä ilmeisimmin varttui ajatusradoiltaan kelvolliseksi luomaan atomirakenteen mallin - ihan siks' vaan - että hän lapsena sai loputtomiin kuunnella äitinsä kertomia satuja ja tarinoita - ja toki myös kokea tämän osoittamaa rakkautta.

    Matti Bergström analysoi sen kyvyn rakentumista, jonka ansiosta vapaat assosiaatiomme sitten myöhemmin syntyvät - tai jäävät vajaiksi - ja sanoi sitä mahdollisuuksien pilvien muodostumiseksi.

    Tämän päivän poljennassasi on runsaasti noita pilviä nähtävissä - ja mahdollisuuksia pomppia pilveltä toiselle. Lapsuutesi on mitä ilmeisimmin vietetty runsaan rakkauden ja rikkaiden kokemusten merkeissä.

    Muistutat erästä ystävääni, lääkäriä, joka propagoi omaa asiaansa ja hetkellisiä (tärkeitä) uusia löytöjään - vähät välittämättä siitä, mitä tien reunalta sanottiin - kunhan sai asiansa julkisuuteen.

    Tää kyky kun meillä eurooppalaisilla olis ollu "aina", ei olis ollu koko pimeetä keskiaikaa.

    VastaaPoista
  3. Olin hautajaisissa. Ei ollut juoppo eikä jalkapuoli. Mutta tuo pyöräily sattuu hyvin. Ennen krematoriota käyn varmaan muutaman kerran Lapissa.

    Joulusta sen verran, että rihkamasta tunnistaa, milloin on vuoden pimein aika.

    VastaaPoista
  4. Puujalkavitsi blogista, sen kommentoijista ja heidän provokaatioistaan.

    T.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, Jukka. Että muistatkin. - Urpo R.

    VastaaPoista
  6. Ad Urpo R. et alii - herkuttelin sillä ajatuksella, että joku - kuten Sinä - tietää ettei tässä fantasiajutussa ollut mitään keksittyä.

    VastaaPoista
  7. Ennenkuin Svante oli antanut Sepolle päiväkirjaan muistutuksen karamällien syönnistä tunnilla, olin kohdannut toisenkin sotainvalidin.

    Hän ohjasti hevosta ja peräkärryllistä sontakuormaa nevanperille. Talikon juuressa oli ylimääräinen kahva ja yläpäässä hihna. Isäni mukaan hän teki yhdellä kädellä ainakin kahden miehen työt.

    VastaaPoista
  8. Svante oli Uhtuan ja Röhön suunnan lisäksi taistellut Kis-Kisjärven rantakaistalla. Haavoittunut Röhön lisäksi Kuuterselässä, jossa viimeksimainitussa todennäköisesti menetti jalkansa.

    VastaaPoista
  9. Kemppinen: ..."Huugolla oli talon juominen vielä kesken"...

    Tämä sopii myöskin edesmenneeseen enooni. Tosin isoisäni järjesti asiat niin, ettei ainakaan tämä poikansa päässyt taloa juomaan. Siitä sitten enoni kantoi loppuelämänsä kaunaa yhdelle jos toisellekin.

    VastaaPoista
  10. Siis: suutari pysyköön lestissään ja hänelle riittäköön, että häntä seuraa oppilaita kesästä talveen niin kuin kunnon bloginpitäjälle lukijoita ja kommentaattoreita
    blogista toiseen laumoittain!!

    VastaaPoista
  11. Aluksi luulin avanneeni vahingossa ensin Jäppisen blogisyötteen. Lopuksi en ymmärtänyt mitään, olo oli kuin Marquezin aina erilaisia tai Le Carren aina samanlaisia johdantovyörytyksiä lukiessa, joista ensinmainitut johtavat aina samaan maagis-arkiseen revittelyyn ja jälkimmäiset jäävät lopulta näppäränkin juonen kannalta tarpeettomiksi, kuten onnistuneista filmatisoinneista (esim. Sankari vai vakooja tai Mies kylmästä) huomaa.

    Onneksi muut kommentoijat olivat fiksumpia ja Kemppinen heltyi selventämään.

    VastaaPoista
  12. Tässä taloustilanteessa tarvittaisiin nyt vaikka puujalkaista opettajaa hypnotisoimaan kansa niin, että se kuluttaisi viisaasti kansan-
    talouden kannalta ja luottamus-
    indikaattorit näyttäisivät positiivisia lukemia.

    Tuntemani opettaja toi tykinhylsyjen sijasta muistoksi rintamalta ilmatorjuntatykin ammuksia, joita tuli pudoteltua poikien kanssa toisen kerroksen parvekkeelta laattakiveykselle.
    Onneksi ei tapahtunut mitään ikävää, vaikka siitä varoiteltiin.

    VastaaPoista
  13. Ei se juttu ois noin sujunu - eikä sen henki olis elähdyttäny jos se ei olis ollu elettyä elämää.

    Tuosta kerronnan ja muistelon vapautuneisuudesta tulivat myös mieleen St. Patrickin keltit - heidän hulvaton kykynsä eläytyä, ihastua ja oppia uutta.

    Patrickin isällisen ja rakkaudellisen ohjauksen jälkeen raaoista ja yli-hulvattomista kelteistä tuli ensimmäisiä vuosisatoihin, jotka ihastuivat ja alkoivat levittää halua tutkia myös helleenien työn tuloksia.

    Mutta entisten druidien lahjoista moni - kuten individualismi - joutui kohta roomalaiseen malliin kasvatetun Bonifatiuksen nujertamaksi ja kelttien pohjustama uusi germanien kulttuuri palautettiin Rooman ruotuun. Euroopan uusi herääminen hidastui.

    VastaaPoista
  14. Minä vein elämäni panttilainaamoon tai jotain sinne päin ja kyllä siinä lunastamisessa sitten aikaa meni, mutta eipä minua juotu, koska tässä lapsenlasta taputtelen. Jos osaa luottaa siihen että maailmanruntu on maailmalla, niin ettei patapoliisina tarvitse riehua ja kai se panttilaimaamon hylly äärimmäisen viereinen paikka on elää, mutta sitä vaan ettei se mitään, jos joka päivä ei ole samanlainen. Hyvä siitäkin voi seurata.

    VastaaPoista
  15. JALKA JAI PUNNUKSEN ASEMASEUDULLE

    Sulon jalka oli jaanyt sinne itään,
    mutta hän oli jämpti työmies ja viimeisen päälle demari. Sydamestä tuntui hyvalta, kun ison tehtaan iso pomo tervehti Suloa aidon kunnioitavasti ja syvään kumartaen.
    Isolla pomolla ei ollut tapana tervehtiä kovin syvään demareita tai tyomiehia.

    Samalta keikalta palanneet muut poijjaat oli kaikki juoppoja. ---
    Jaa, jos vähän korjaisin, ne joilla oli talo tai pientila, pääsivät työn syrjään kiinni, eivatka ennattaneet ryyppyhommiin.
    Nopeimmin juoppous helpotti, jos tuli uskoon tai sai oikein pahan muijan [joskus mutta aniharvoin hyvä vaimokin kelpas tahan].

    VastaaPoista
  16. Herttainen, tarkkanäköinen...
    Tutut tykkää!
    Ei kuitenkaan vielä aivan Veijo Meren tasoa.
    Hyvää Joulua, Kemppiselle, jos ei kirjutella.
    Toisaalta, voisit vääntää joulupakinan a´la Taata!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  17. Herra K on altis vaikutteille. Kun vähän yllytettiin, vetäisi heti pätkän historiallista romaania.

    Tai olisiko jonkinlaista kauha river antologiaa.

    VastaaPoista
  18. Mainiota Kemppinen! Menit sitten saman tien kaiken maailman vaatijoille pirumaisuuttasi osoittamaan kuinka lyhytproosa sujuu. Luultavasti tämäkin irtosi ihan kevyellä lanneliikkeellä.

    Sinua ja tekstejäsi ihaillaan, ja syystä, mutta miksiköhän monet ajattelevat ja ääneenkin lausuvat, että tämä on "vain" blogi? Joskus aikoinaan sanottiin niinkin, että "vain romaani".

    Tekisit sitä ja tekisit tätä. No hohhoijaa.

    VastaaPoista
  19. Täällä muistellaan miten on juotu talo ja toinen jalka ja liikuttu keveästi sit silviisii...

    VastaaPoista
  20. Kyl tuo pätkä miust muistutti enemmänki hieman jottain sotakirjaa kun historiallista rommannii, tuo K:n pätkä!

    Ehkä sotaromaani olisikin K:n "paras laji"? Eihän Antti Tuurikaan ole ollut itse sodassa, vaan on kuullut miesten kertomuksia sodasta, ja niiden pohjalta hän on värkännyt monta sotaan liittyvää hyvää romaania. Samanlaisia juttuja on kuullut varmaan Kemppinenkin, joten siitä vaan - koskaan ei ole liian myöhäistä!

    No, onhan tällä blogilla suuri lukijakunta, eikä romaanilla pääsisikään ehkä samaan! Mutta kyllä kirjailija muistetaan enemmän hyvästä romaanistaan kuin hyvästä blogista! Kaipa K. suunnittelee parhaitten blogijuttujensa julkaisemista kirjana, mene ja tiedä!

    VastaaPoista
  21. Hienosti kirjoitettu, taas kerran.
    Minunkin isältäni jäi jalka miinaan Nuijamaalla, mutta silti sitä särki aina 'ilmojen edellä' vielä 49 vuotta. Lapsena se tuntui hassulta, mutta ei sitten enää aikuisena. Isä itse ei tosin ollut moksiskaan, omasta mielestään selvisi vähällä moneen muuhun invalidiveljeen verrattuna. Rauha heille kaikille.
    Outiasteri

    VastaaPoista
  22. ”Herra K on altis vaikutteille. Kun vähän yllytettiin, vetäisi heti pätkän historiallista romaania.
    Tai olisiko jonkinlaista kauha river antologiaa”

    Tai liekö lukenut Mummon blogia ja saanut vaikutteita?

    VastaaPoista
  23. "Voi luoja tätä oikeuslaitosta" - niinpä!

    En tunne po. asiaa - dvd-levyjen katselunestoa koskevaa juttua, mutta sen tiedän, että KKO ei milloinkaan perustelu päätöstä, jolla se ei myönnä valituslupaa jutussa. Valituslupa myönnetään vain alle 10 prosentissa kaikista valituslupahakemuksista. Turre legal ei siis ole ainoa, joka joutuu ihmettelemään, miksi valituslupaa ei herunut.

    (Tosin on olemassa yksi poikkeus po. KKO:n käytännöstä; vuonna 1984 eräs ylimääräinen oikeusneuvos perusteli eriävässä mielipiteessään, joka on kirjoitettu KKO:n ao. istunnon pöytäkirjaan, miksi valituslupaa ei hänen mielestään pitänyt yhdessä jutussa myöntää...)

    Olen kirjoittanut yli 20 vuoden ajan monessa eri yhteydessä siitä, että KKO:n pitäisi perustella edes jollakin tavalla valitusluvan epäämistä koskevia ratkaisujaan - mutta turhaan. KKO:lta tulee aina vaan lakoninen päätös:

    "Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi." - Ota siitä sitten selvää!

    Oikeusneuvoksilla on ilmeisesti niin paljon välimiestehtäviä ja muita sivutoimia, etteivät he halua eivätkä ehdi perustella po. ratkaisujaan!

    Po. käytäntö on kyllä lainvastainen, mutta siitä KKO ei välitä. Kun asia on usein ihmetelty, saadaan joltakulta yksityiseltä oikeusneuvokselta yleensä aina vastaus: Eihän Ruotsin Högsta domstolenkaan perustele valitusluparatkaisujaan! Niin, ei teekään, mutta Ruotsissa sanottu käytäntö perustuu lakiin, Suomessa ei; siinä on vissi ero.

    Turre Legaiin osakkaisiin kuuluu tekniikan tohtori, OTK Mikko Välimäki. Hänen isänsä on oikeusneuvos, OTT, dosentti Pertti Välimäki, ex-advokaatti Riihimäeltä. Hän oli aikoinaan samassa toimistossa Riihimäellä kuin advokaatti ja nykyinen oikeusneuvos Mikko Tulokaskin.

    Isä-Pertti ei ole voinut olla ko. jutussa KKO:n valituslupakokoonpanossa, eikä hän voine kertoa pojalleen myöskään muutoin tarkempaa syytä siihen, miksi valituslupaa ei herunut.

    Me kaikki siis vain ihmettelemme - voi tätä oikeuslaitosta!

    VastaaPoista
  24. Hylkäämisen sijasta luvan antaminen ansaitsisi perustelun poikkeuksellisuutensa vuoksi.

    Jos näyttö pitäisi arvioida toisin, ei lupaa helposti saa. Aivan uutta ongelmakenttää korkki ei alkane kartoittamaan. Syntyisi vain hoipertelevaa prejudikatuuria.

    VastaaPoista
  25. Kun KKO ei anna valituslupa eli hylkää lupahakemuksen, ei päätös tarkoita tietenkään välttämättä sitä, että KKO hyväksyisi HO:n ratkaisun lopputuloksen ja/tai perustelut.

    VastaaPoista
  26. ad JV

    Aivan. "kanneviskaali" voisi perata juttuja, joissa valituslupaa ei saa.
    Kiinnostus purkuperusteisiin taitaa muutoin olla laimeaa.

    VastaaPoista
  27. ad petja

    kokeilin linkkiäsi (omiani)

    Olet suunnattoman suosittu:

    "Bandwidth Limit Exceeded
    The server is temporarily unable to service your request due to the site owner reaching his/her bandwidth limit. Please try again later."
    ...Server at www.uusi.ihmiskunta.org Port 80

    VastaaPoista
  28. Ihmiskunta.org on tosiaan ollut suositumpi kuin osasin odottaa, kun loppuvuonna julkaisemani muutama juttu alkoi vetää, niin liki 9000 erikävijää viikossa +videon vaatima kaista, söivät tilan.
    Nyt sitten teen samoilla valoilla vähän rukkausta.

    VastaaPoista