8. toukokuuta 2008

Sirkushuveja, ei leipää

Kieltämättä katson terveemmälle silmällä jääkiekkoa. Ylimääräinen, pieni ja litteä televisio työhuoneessa on tosi ylellisyyttä.

Mieliharrastukseni torkkuminen on edistynyt kiitettävästi. Kun tässä on tilaa eikä kukaan häiriydy, minusta on rattoisaa pitää televisiota raollaan.

Aamutelevisio on hieno juttu ja mielestäni pätevästi toimitettu. Ellei ole kiire kaupungille eli töihin, aamukahvin jälkeen voi vielä vetelehtiä vuoteella silmät kiinni ja kuunnella televisiota tai siis jättää kuuntelematta.

Se vaihtoehto, että menee kello kuusi kahvikupin kanssa portaille kuuntelemaan mustarastasta, on melkein liiankin järkyttävä kokemus.

Muistan television täytekatsauksen vilauttaman jääkiekko-ottelun 1975 (tai 1974), kun Tshekkoslovakia voitti voittamattoman Neuvostoliiton 7-2. Silloin kai ei ajettu panssarivaunuja Prahan kaduille niin kuin taisi käydä 15.2.1968 (Tsekit voittivat CCCP:n 5-4).

Urheilu ja politiikka…

Että viitsivätkin.

Tsekeille jääkiekko oli politiikkaa. DDR:lle urheilu oli yhä tärkeämpi keino peitellä valtion taloudellista ja moraalista konkurssia.

Ennenkin olen kohteliaimmin maininnut, että ensimmäinen urheilun poliittinen hyväksikäyttäjä oli Suomi, joka aloitti sen jo 1912 ja jatkoi samaan malliin 20-luvulla.

Yhtä tunnettua ei taida olla, että Antonio Salazar antoi selkeät ohjeet, että kun kansan koko Euroopan kurjimpia oloja ei haluttu kohentaa (esimerkiksi lukutaito jokseenkin olematon), viralliset voimat oli keskitettävä jalkapalloon.

Sama kieltä puhuvat Brasilialaiset ymmärsivät yskän ja Espanja ja espanjaa puhuva Etelä-Amerikka tulivat perässä.

En ole löytänyt yksiselitteisen selvää lähdettä Italiasta, mutta olen jokseenkin varma, että jalkapallolla fuskaaminen oli Mussolinin käsky.

Natsi-Saksa ei kuulu tähän joukkoon. Hehän esittelivät suurenmoisuuttaan varsin onnistuneesti 1936 epäpoliittisilla olympialaisilla.

On hupaisaa miettiä, mahtoiko Hitleriltä ja Goebbelsilta livahtaa kirosanoja Jesse Owensin takia. Tämä ala-arvoista rotua edustanut henkilö oli lievästi sanoen näkyvä noissa kisoissa.

Luin kerran jostain, että Jesse norkoili valkoihoisten urheilukentällä, jossa joku valmentajan tapainen käski hänen kokeilla pituushyppyä – lankulta niin pitkälle kuin pääsee. Ja Jesse olisi hypännyt pikkutakkisillaan ja kravatti kaulassa runsaat seitsemän metriä – ei ollut ennen ollut tilaisuutta kokeilla.

Tämän takia suhtaudun ammattiurheiluun, kuten nyt jääkiekkoon, hyvin suopeasti. Se on sitten luonnevika, ettei tuosta jaksa vakavissaan innostua.

Mutta se on reilu peli, että maksetaan näille sirkustaiteilijoille hirveästi rahaa.

Siis kun vertaa sotia edeltäneen ajan fasismien joukkuepelikonstiin: sirkushuveja – ei leipää.

24 kommenttia:

  1. Kilpaileminen lajissa, jossa on harjoitellut, on minusta epäurheilijamaista käytöstä.

    Edellä mainitusta syystä lopetin aikaa sitten maalitaulun käytön jousiammunnassa, sillä se mahdollisti tulosten vertailun jonkun toisen tuloksiin. Maalitaulun sijasta aloin ampua vain ensimmäisen nuolen jättämään jälkeen.

    Myöhemmin piti lopettaa koko ampuminen kun ei käsi enää kestänyt, mutta se on toinen juttu.

    VastaaPoista
  2. Kumpaa aamu-teeveetä Kemppinen katselee? Se huonompi aamu-tv on jonkun sliipatun autokauppiaan juontama.

    Tuskin keneltäkään suomalaiselta kannattaa kysyä, missä olit Tsekki-N-liitto ottelun aikana, kun Vapaus voitti? Vastaus kaikilla varmaankin, että kotona, melkein itku silmässä odottamassa tsekkien voittoa. Tuon jälkeen en itse ole urheilua seurannut. Politiikka tuo kyyneleet silmiin.

    Maya-kulttuurin jalkapallo-ottelut. Siinä vasta seurattavaa tuolloin.

    Jos oikein muistelen lukeneeni, niin Jesse Owens sai surullista kohtelua valkoihoisilta kanssaihmisiltään kotimaassaan. Onhan miehestä tehty oikein Hollywood-mielistelevä elokuvakin, mutta tässäkin totuus on toista kuin elämää suurempi mies.

    "The untold story of Jesse Owens and Hitler's olympics"

    Samaa raukkamaista "sympatiaa" sai Nat King Cole kokea valkoiselta naapurustoltaan.
    Surullisia tarinoita, joista onneksi huippuhetket ovat nautittavissamme. Siis meillä valkoisilla. Kuka kantaa ne surullisemmat osat? Edelleenkin.

    VastaaPoista
  3. Kuules Kemppinen.

    Kyllä sun tuohon ikäluokkaan kuuluvana pitäisi tietää, että naiset eivät enää urheilijoita katsele kovin hyvällä silmällä.

    60-luvullakin parhaat naiset taisivat viedä ne, jotka osasivat muutakin kuin jääkiekkoa?

    (Hieman kyllä kyseenalaistan oman mielipiteeni tuon 60-luvun suhteen, mutta nykyaikana ainakin on näin.)

    Nykynainen vaatii ihan muita ominaisuuksia kuin jääkiekkolijan tiukkaa pebaa, joka sitten hieman yli kolmekymppisenä leviää uran jälkeen, kuten eräällä suurella syrämmellä pelanneella manselaisella maajoukkueen entisellä vakipakilla, joka liigamatsien kommentaattorinakin on kunnostautunut.

    Ja onkos sitä jotakin muutakin syytä urheilla kuin naiset?

    Raha?

    Pyramiirihuijauksilla ja paapan asuntolainatakauksilla pärjää paremmin kuin keskivertoliigapelaajana. Tai sitten vaikkapa tietokonenörttinä tai Rovaniemen oikiksen jälkeen.

    Aika harva kai noista gladiaattoreista nyt niin kovin hyvin tähkiä korjaa?

    Sen sijaan voitaisiin pohtia kuinka paljon traumoja ja itsetunnon menetyksiä aiheuttavat ne juniorijoukkueissa vaihtopenkillä istuttamiset.

    Ja se että lätkähuumassa tuhannet nuorukaiset virrestä viis veisaavat koulunkäynnistään.

    Olisi todella kiinnostavaa, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mitä tapahtuu entisille lätkän pelaajille. Veikkaan että surkeita kohtaloita on enemmän kuin keskivertokansalaisilla. Aamulehden otsikoista ja Ilveksen tai Tapparan pukukopista on lyhyt matka Jäähovin baaritiskille. Ja sieltä Sininauhalle tai Pelastusarmeijaan.

    Ja vielä muistuttaisin siitä, miksi monet lopettavat uransa. Eli urheiluvammat. Onko se saatu leipä tarpeeksi suuri korvaus siitä, että vaikkapa selkä on sökö loppuelämän 30-vuotiaalla nuorella miehellä?

    But.

    Moses is Moses and hockey is hockey.

    Luoja meitä lätkän MM-kultamitalilta varjelkoon. Ja koetelkoon SM-liigaa yleisökato ja sponsoreiden pulavuodet.

    Sitäpaitsi pesäpallo on paljon hauskempaa. Varsinkin naisten.

    VastaaPoista
  4. Olen sanonut ennenkin ja sanon vielä kerran, että kun on nähnyt yhden jääkiekkomatsin, niin on nähnyt ne kaikki.

    VastaaPoista
  5. Petja: "Kilpaileminen lajissa, jossa on harjoitellut, on minusta epäurheilijamaista käytöstä."

    Suhtautumisessani kilpaurheiluun on vähän samoja piirteitä kuin Petjalla, tosin aavistuksen verran eri syistä.

    Kun 35-v kynnyksellä yli kymmenen vuoden rötjäilyn jälkeen ajattelin, että 3500m cooperia on parin kuukauden harjoittelun jälkeen sopiva tavoite, niin 7 m päähän jääminen masensi minut siinä määrin, että pistin lenkkitossut taas naulaan kymmeneksi vuodeksi ja jatkoin koukistajalihasten treenausta.

    Jousiammuntaakin kokeilin, mutta loppui vaimon tulkinnan mukaan silloin, kun pojat ampuivat isää paremmin.

    Kun sitten kaikki lapset olivat lähteneet pesästä ja piti keksiä harrastuksia, niin sorruimme lavatanssiin. Joskus on joku asiantuntematon kysynyt, että kilpailemmeko. Vastaan, että kilpailu tappaa harrastuksen nautinnon ja kilpailussa pyritään aiheuttamaan muille kuin voittajalle vain mielipahaa. En yleensä ole korostanut sitä puolta, että pelkään häviämistä ja siksi, taitoni tietäen, en ole suostunut osallistumaan.

    Olen yrittänyt aidostikin pohtia kilpailuasiaa pääsemättä puusta pitkään. Kilpailussa tulee vain yksi voittaja (onnellinen) ja suuri joukko häviäjiä (onnettomia), miksi sellaiseen pitää ryhtyä? Sitten vielä yhteiskunta tulee tällaista mielipahatuotantoa. Ymmärrän kuntoilun mutta en ahneutta tai sortoa tässäkään suhteessa. Eräs rappeutumaa sairastava pyörätuolijousiampuja pisti minut kerran miettimään, kun kysyin miten menee ja hän vastasi ".. tänään ei nyt kovin hyvin, mutta toisaalta huomenna menee vielä huonommin".

    VastaaPoista
  6. "Sama kieltä puhuvat Brasilialaiset ymmärsivät yskän ja Espanja ja espanjaa puhuva Etelä-Amerikka tulivat perässä."

    Pieni katumusharjoitus olisi paikallaan, isojen kirjainten tunkeminen asiattomiin paikkoihin on aika vakava kelvottoman kirjoittajan merkki. Jos et pidä varaasi, seuraavaksi katoavat yhdys sanat ja sinun käyttämät possessiivisuffiksit.

    VastaaPoista
  7. Lahjattomat harjoittelee, sanottiin ennen.

    Tahko kuulemma sanoi vielä senkin, että nuoriso pois kapakoista, enemmän viinaa urheilukentille.

    Nythän tämä vaatimus on onneksi jo toteutunutkin.

    Joukkueurheilu on nykyajan lapselle hyvä harrastus, sillä siinä oppii ryhmän käyttäytymistä ja yhteiskunnan pelisääntöjä.

    Katselin kauhua tuntien tässä yhtenä pyhäaamuna, kun pienet lapset leikkivät leikkipuistossa, ja ympärillä valvoi sankka joukko vartijoita, joita kutsutaan vanhemmiksi.

    Lapset opetaan elämään valvonnan alaisina jo pienestä pitäen! Ei meidän aikana aikuisia näkynyt sotkemassa lasten leikkejä... huomaakohan sen?

    VastaaPoista
  8. Pääsiskö sirkuspelle mukaan jos opettelee luistelemaan?

    VastaaPoista
  9. Kotimaassaan Owens jouduttiin sniikkaamaan tavarahissillä omiin kultajuhliinsa...

    On siellä oikeasti aika monella vikaa päässä.

    VastaaPoista
  10. Tai ruotsalainen sanoisi, ut och cykla...(luisteluun ei verrata samalla lailla kuten suomenkielessä vaan ihminen, joka ei ole tietoinen missä pelissä oikein istuu on ruotsinkielessä pyöräilemässä).

    Leipä tulee työstä: Suo, Kuokka ja Jussi. Jos kaikki on sirkuksessa kukaan ei osta lippuja, joita myydään koska myyjät ovat kaikki lavalla tai katsomossa. Ostavat sitten kenties höveliäissyy syistä lippunsa omaan sirkukseen. Siitä ehkä tuo pyörä-metafoora: sehän pyörii ikäänkuin omalla vauhdilla ainakin jonkin aikaa.

    Luistelu on siis tavallaan parempaa koska siinä mennään aikalailla eteenpäin vaikka matkan tarkoitus on vain naurun saaminen ellei pysy pystyssä.

    Jos ei ole Pellen paikkaa auki voisin olla erotuomari! Olen tottunut raidallisiin vaatteisiin, vaikka raidat ovat toisinpäin.

    ---

    Tämä on kirjoitettu tänään 8.5.08 kello 11.22. (Luen paraikaa netistä sellaisia dokkareita joiden löytäminen nousi vasta nyt pinnalle vaikka tarkistin kaikki mahdolliset lähteet vuonna 2005-2006. Minä siis luen C.S.Peircen tekstejä, joita ei ollut verkossa silloin vaikka nyt ovat ja niissä on alla teksti, että on ollut vuodesta 2001 ja vähän ns. korjattu paremmaksi sitten 2006).

    Tämä netti on semmoinen hauska sirkusareena, että täällä ei tiedä kuka esiintyy milloinkin ja missä järjestyksessä. Hups niin eilen on tänään ja huominen meni jo viime viikolla. Joku ehkä pyöräilee?

    VastaaPoista
  11. Kun harjoittelin kielitaidottomana 17-vuotiaana judoa Ranskassa paikallisessa seurassa, ei minua juuri noteerattu. Kun pian menestyin kilpailuissa, muuttui kanssaharjoittelijoiden ääni kellossa. Menestyksen puutteessa mikään ei olisi muuttunut, joten silloin minulle kilpaileminen saattoi vain edesauttaa hyväksymisestäni muiden nuorten joukkoon.

    VastaaPoista
  12. Miten voisimmekaan yhdistää kolme turhaa ja menestyksekästä bisnestä keskenään: "Huono omatunto -bisneksen a'la SRP, ulkomaanapu, kummipummit jne., uskontobusineksen jossa on paljon samoja piirteitä sekä urheilubisneksen joka ainakin hävinneiden kautta lankeaa samaan loveen.

    VastaaPoista
  13. Siskon kaveri jäi juoksukilpailussa pistesijoille, muttei saanut sielunvammaa: "Olisin voittanut juoksemalla kovempaa." Sama asenne opettaa löytämään sisältään sankarin ja toteaa rikkaan vain köyhäksi, jolla on paljon rahaa (amerikkalainen sutkaus - taitaa kyllä pitää siellä ja nykyisin meilläkin usein paikkansa). Tiedättehän, samaa sanotaan viisaista, että hyvillä istumalihaksillahan sitä. Mutta kun ei, edes Petja Jäppisen joskus mainitsemalla ajan poimuttamiselle, ei kasva viisaus istumalla, sama aika meillä kaikilla terveillä ja vapailla kansalaisilla on kykymme löytää.

    En olisi uskonut aamukahvisalongin radioisäntää aamutelevision ystäväksi. Wilden toteamus tosin on totta: vain pitkästyttävät ihmiset ovat kiinnostavia ennen aamiaista; miksei siis kiinnostava ihminen antaisi pitkästyttää itseään aamutuimaan. Minut pelkkä ajatus televisiosta aamulla saa voimaan pahoin, päivähän olisi pilalla kuin uintireissu, jossa vetäisi vettä nenään heti alussa. Radio sen sijaan on omiaan aamuun, eläköön Ykkösaamu, harvoinpa vain pääsen lykkäämään aamutoimia yli arkikahdeksan.

    PS Eikö Hitler ollut valikoiva olympiavoittajien onnittelussa, valinta taisi tilastollisesti merkittävässä määrin korreloida ihonväriin.

    VastaaPoista
  14. Peijuuna tätä Kemppistä. Hän ehtii aina ensin, eikä ollut edes ensimmäinen kerta. On ollut mielessä kirjoittaa omaan blogiin Tukholman MM-kisoista 1969 ja ottaa selvää kuka lateli ne solvaukset Zingerille tsekkien toisen maalin jälkeen, Holik (kuten tsekkien wikipedia väittää) vai Golonka (kuten Jyrki Laelma muistaa). Toistaiseksi on jäänyt tekemättä, koska olen juuttunut tappelemaan Golonkan slovakinkielisen haastattelun kanssa. Ja miten tähän saisi mukaan Egon Brodyn ja Plastic People of Universen. Hmm.

    VastaaPoista
  15. Yksi psykoterapeutti paljasti minulle, että maailmassa on vain jääkiekkoilijoita ja postimerkkeilijöitä. En kysynyt koskaan tunnistamismenetelmästä, mutta arvelisin, että jakokriteerinä hän käytti mahdollista taipumusta joukkuetoimintaan.

    Sitten 70-luvun - silloin ihana Matti Hagman pelasi numerolla 10, voisin vannoa - en ole ollut järin jääkiekkohenkinen. Kauhistuttavalla tavalla olen kuitenkin tämän kevään joutunut opettamaan poikain liikuntaa. Paitsi että olen oppinut koko joukon ihmeellisiä sääntöjä, olen myös saanut tutustua poikaihmisten kilpailusielunelämään. On se kuulkaa kummaa katsoa, kun joka pallosta taistellaan veren maku suussa. Ei niillä tyttöjen tunneilla semmoista.

    Tiukoista peboista kerron Häjylle, että niissä ei ole mitään katsomista. Kaunista on, kun joku liikkuu sulavasti ja kuljettaa palloa kuin olisi syntynyt sitä tekemään. Siinä silmä lepää.

    VastaaPoista
  16. Kaminiitto:
    Kilpailua on yleensä ihan luonnostaan jo lapsilla: pikkupojat kilpailevat kuka on ensin pihalla, kenellä suurin fillari jne eli itse kilpailu ei ole pahaksi mutta ansaintalogiikka ja rahan tekemät struktuurit vetävät kilpailun myös vinoksi ja epäreiluksi. Kun media rupeaa olemaan kannattavampi kuin sen sisältö (on siis niin monen etu että ihmisen pää väännetään niin se vääntäminen saa pian suuremman merkityksen kaikessa meta-määrittelyssä kuin itse asiat. Tämä vastaa luonnon saastetta ihmiselle sillä me opimme kulttuuristamme ja opetamme kulttuuriamme. Olemme siis riippuvaisia siitä, että media on ns. puhdas (manipulointivapaa) samalla lailla kuten keuhkommekin vaativat puhtaan ilman. Aivot eivät osaa teoriassa erottaa faktaa ja fiktiota, se on suuri typerä asia koulultamme, ettei tätä tajuta lähtökohtaisesti paremmin. Aivot ottavat vain vastaan signaaleja ja niissä on kasvatuksen ja genotypian mukaan erilaisia vastaanottavaisuus prinsiippejä ja tahtotiloja. Joku siis rinnastaa huumorin typeräksi kun joku toinen lähtökohtaisesti pitää huumorin vain rikkautena. Näin ihmiset tulkitsevat miten sattuu ja millä esimerkeillä tai esikuvilla sattuu. Mutta aivot eivät siis erota faktaa ja fiktiota ja sen takia lapset, joiden annetaan katsoa kauhuleffoja liian aikaisin eräällä tavalla ylläpitävät sitä kuvaa (vaikkapa joku on sanonut,että se on sitten vain leikiksi: kuva jää). Näin kasaamme eriasteisesti kuvia aivoihimme ja jos itse mietitte jotka olette tv:n kanssa tulleet tekemiseen vasta varhaislapsuuden jälkeen, että suuri osa hermeneuttisesta ajattelumalleista oli jo olemassa ennenkuin nämä liikkuvat kuvat rupesivat ohjaamaan aivojamme.

    En siis ole tv:n kaltaista mediaa vastaan mutta jos haluaisimme nopeasti nostaa idiotismin pois elämästä niin pitäisi tv:stäkin tulla vain puheohjelmia ja tylsiä tai leikkiohjelmia, ei ollenkaan kauhua tai turhia pelkoja lisääviä aiheita. Näin uskon ja olen seurannut tv:n ja muun median kehitystä ja jonkun verran lukenut mediakriittisiä kannanottoja ja tutkimuksia yliopistolla ollessani.

    Kilpailu on siis ok, tv ei samalla lailla on siis minun näkemykseni.
    Signaalien määrä on tuhatkertaisesti per päivä sen minkä aivomme edes jaksaa rekisteröidä mutta sisälle jäävät silti muokkaamaan niin paljon asenteita niin monen poliittisen haarukan takia joka rahoitetaan sitten tuotebisniksellä (joku uskoo, että on päinvastoin ja se on kin samalla lailla kuten alussa selitin kulttuurista ja sen opetuksen vaikutuksesta).

    VastaaPoista
  17. ;)

    tätäkään pelaamista ei pitäisi unohtaa

    http://www.youtube.com/watch?v=Vqsd9-gP1yk

    minulla ainakin kului sen parissa monta pimeää talvi-iltaa ihan mukavasti

    VastaaPoista
  18. 25 otsikkoa

    Sääliksi käy uusi epäkypsä ajatus,
    hainhyppäys tuomarinuralle.
    Vedetään edelleen hatusta
    toinen kotimainen kuppikunta,
    jupinaa rasistisista huomautuksista.
    Linnunpitäjät, pois kissa pöydältä,
    ja me söimme kyyhkysen niittokoneen alta.
    Kartta tuo kemiaa ja loukatakseni leipää, vie sirkushuveja.
    Yksityisyydellä jatkaakseni keskustelua,
    iskien päätä laminoituun seinään,
    kirjoitan irrationaalisesti nollia lisää.
    Make my day.

    VastaaPoista
  19. Joku (=luova) keksii välineen ja joku, miten sen kanssa toimitaan. Voi se lähteä toiminnastakin, tarvitaan väline jonkin asian suorittamiseen. Näiden keksijät ovat siis luovia.
    Sitten on keksintöjen käyttäjät, jotka voivat tehdä asiat jonkun keksimällä välineellä, jonkun keksimällä tavalla, mutta joko taidolla ja tuottoisasti tai sitten ei. Riippuu ihmisestä. Mutta kaikkia tarvitaan.
    Sitten on vielä hyötyjät, jotka rikastuvat toisten keksinnöillä, toisten tekemällä työllä jne. Mihin heitä tarvitaan?

    VastaaPoista
  20. Minulla ei ole hajuakaan, missä olin kun tsekit voittivat neukut. Eipä se tieto kiinnosta vieläkään. Sen aamun kyllä muistan kouluajaltani, kun tankit olivat vyöryneet Prahaan. Emme me hiukan toisella kymmenellä olleet paljon siitä ymmärtäneet, vaikka historian maisterimme sitä koettikin meille selvittää, ehkä jopa puolueettomastikin.

    Nyt ovat kevätaamut hienoimmillaan. Yritän varovasti osua aaamuteeveen säätiedotukseen, mutta viheliäinen urheilupajatus panee sulkemaan toosan heti, sillä avoimesta ovesta helisee linnunlaulu ja hohtaa aurinko. Saavat olla säätiedotuksenani ne.

    VastaaPoista
  21. Masentavaa lukea kaminiiton urheiluongelmasta. Urheilu nimittäin voidaan nähdä myös hauskanpitona ja itsensä kehittämisenä. Kilpailuja voi tässä mielessä käyttää oman edistymisen mittarina omaksi ilokseen. Kilpasarjoissakin voitto voi olla vain kiintopisteenomainen tavoite samalla tavalla kuin jalkapallossa on se pallo: lajin varsinainen hyöty ja hauskuus tulee joukkuepelistä ja juoksemisesta ja omasta suorituksesta, mutta ilman palloa joukkuepeliä ei olisi ja lajikin olisi pelkkää tylsää juoksemista.

    Valvontahuomio oli hyvä. Paitsi että kyttäämisellä taas poistetaan ongelmia, joita ei ole missään järjellisessä mittakaavassa, siis lapsikaappauksia tai jotain muuta, koulutetaan uudesta ikäluokasta pienestä pitäen valvontayhteiskunnan karjaa, jotka varmaan myöhemmin kokevat tarvitsevansa valvontaa turvalllisuudentunteeseen. Viis oikeuksista tai Lontoon kokemuksista. Pelottaa.

    Mummo, päätä kääntämällä varmaan löytyy myös niitä, jotka eivät kovin raivokkaasti pallosta tappele. Yllätyitkö muuten kilpailun avoimuudesta vai raadollisuudesta?

    VastaaPoista
  22. Hyvä Jarmom: hyvin luovaa - onko oma vikasi?

    VastaaPoista
  23. Homo Garrulukselle:

    Joo, on ihan oma vika. Olin puita hakkaamassa saunaan ja istahdin tuolille koneen ääreen. Kemppisen RSS-syötteet avautuivat. Katselin niitä muutaman sekunnin ja ajattelin kuinka monta otsikkoa muistaisin nopealla vilkaisulla ulkoa. Hmmmm... jokin aivomato minulla, koska samoin teen useiden eri listausten kanssa, jopa kaupassa. =)
    No, siitä se runo syntyi kun en muistanut otsikoiden järjestystä.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi,
    oikeastaan yllätyin siitä, miten ihastuttavia pojat ovatkaan, kun ovat pelissä mukana sydäntään myöten.

    VastaaPoista