7. toukokuuta 2008

Ja me söimme kyyhkysen

Eturuuaksi oli hyvää sössöä ja väliruuaksi parsaa. Onneksi Seppo maksoi.

Savoy ei todellakaan ole halpa paikka, mutta ei minusta Ronald Dworkinia voi oikein viedä Jaskan snagarille.

Heillä oli ollut Tampereella onnistunut seminaari. Eläkkeelle siirtyneet professorit ryhtyvät aika usein paimentolaisiksi, ja harhaillessaan eri puolilla maailmaa saattavat eksyä jopa Suomeen.

Minulla oli ilo tähdentää hänelle, että ylähuoneen lordit ja korkeimman oikeuden tuomarit (Most Honourable) ovat johdonmukaisesti Arsenalin kannattajia, samoin kuin monet nuoremmat professorit. On vaikeaa ellei mahdotonta ajatella, että kansankunnan kaapin päältä kannatettaisiin Chelseaa puhumattakaanTottenhamista.

Dworkin on varmaan ainoa akateeminen juristi, jonka nimi on Yhdysvalloissa laajasti tunnettu, koska hän on ns. julkinen intellektuelli ja on kirjoittanut iät ajat The New York Review of Books –lehteen.

Nähdäkseni hän ei poikkea kirjoituksissaan, jotka ovat usein hyökkäyksiä vallitsevaa korkeinta oikeutta tai istuvaa presidenttiä vastaan, tieteellisen tuotantonsa lähtökohdista, joista sangen tärkeä on vapauden ja sosiaalisen tasa-arvon yhdistäminen.

Tätähän eivät porvarin perkeleet ymmärrä. Vapaus ilman ihmisarvon tunnustamiseen perustuvaa toimivaa tasa-arvon politiikkaa on aivokummitus.

Kun luin eilistä koskevat Dresden-kommentit, panin merkille, että Ronald vastaa niistä useimpiin. Lakien lajittelu ilman moraalista paatosta on totalitarismille osoitettu kutsu tulla sisään.

Sodan uhrien lukumäärän laskeminen on välttämätöntä.

Lisään tämän omana kontribuutionani dworkinilaiseen diskurssiin – myös moraalinen ja kulttuurinen selviytyminen perustuvat todellisuudessa prejudikaatteihin eli vallitsevan tulkintalinjan hyvään tuntemiseen ja tulkinnan eheyteen (integrity).

On hupsua sanoa, että emme opi mitään historiasta. Emmehän opi mitään myöskään laista ja vielä vähemmän uskonnosta. Toisin kuin Habermas väitän että tulkinta eli historian, lain, romaanin tai uskonnollisen, ylösrakentavan tarinan tulkinta toteutetaan toivon odotushorisonttia vastan silloinkin, kun toivoa ei ole.

Suunnilleen näillä main on se asia, josta olen Savoyssa saapuvilla olleen ja Dworkinia kevätkauden opettaneen Siltalan Raimon kanssa eri mieltä. Kelsenin puhdas oikeusoppi ei johda puusta pitkään.

Näissä ammateissa hienointa on tilaisuus tavata rauhallisesti ja ystävällisesti todella eteviä ihmisiä. Tuomari-ihanteeni Learned Hand sanoi aikoinaan, että nuori Dworkin oli, saatana, paras esittelijä mitä hänellä tai kenelläkään toisellakaan on koskaan ollut. Ronald oli Rhodes Scholar, ja oli vuosikymmenet Hartin seuraaja Oxfordissa valmistuttuaan tuon Wikipedian kuvan esittämästä Magdalene Collegesta käsin.

Oli hauska havaita, miten brittiläinen amerikkalainen voi olla.

Hän kertoi olleensa hiljan Frankfurtissa, jossa Savoyn kaltaisen ravintolan hovimestari oli toivotellut:” On aina ilo ja kunnia palvella kaltaistanne henkilöä, herra Habermas.”

22 kommenttia:

  1. Lisään tämän omana kontribuutionani dworkinilaiseen diskurssiin – myös moraalinen ja kulttuurinen selviytyminen perustuvat todellisuudessa prejudikaatteihin eli vallitsevan tulkintalinjan hyvään tuntemiseen ja tulkinnan eheyteen (integrity).

    Että mit vit? Minäkin yritin lapsena lukea Anni Swannin Ollin Oppivuosia urdunkielisenä versiona, mutta ei siinä tarinaa näin ytimekkäästi esitetty.
    Olipa eilen hyviä kommentteja, linkkejä ja vinkkejä.

    VastaaPoista
  2. Herra Kemppinen - kateus tuhoaa parhaimmakin sielun...jopa teidät, jonka se jo on ehtinyt tuhota monin tavoin mutta kas niin 'somasti'...

    *
    Te ette ole Tri Faustus...Jumalan kiitos.

    Valitukset osoitteesen:

    VastaaPoista
  3. On hupsua sanoa, että emme opi mitään historiasta. Emmehän opi mitään myöskään laista ja vielä vähemmän uskonnosta. Toisin kuin Habermas väitän että tulkinta eli historian, lain, romaanin tai uskonnollisen, ylösrakentavan tarinan tulkinta toteutetaan toivon odotushorisonttia vastan silloinkin, kun toivoa ei ole.

    Totta joka sana: yksiä toivo elähdyttää, toisia pelästyttää.

    Jos eurooppalaisesta kehityksestä jotakin voidaan sanoa, niin kuljemme kohti suurempaa vapautta.

    Läntisen ajattelun paradokseja: toisaalta juuri lisääntyvää vapautta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa pelätessään kunnianarvoisat konservatiivit puolustavat vanhaa.

    VastaaPoista
  4. "Tätähän eivät porvarin perkeleet ymmärrä."

    Minua kiusaa tämä moderni tapa käyttää sanaa "porvari". On todella sääli, ettei sitä titteliä suojattu silloin kun jonkinlainen, ei välttämättä enemmistö, mutta havaittava vähemmistö, ymmärsi sanan merkityksen.

    Mm. Kokoomuslaisten kansanedustajien suusta kuulee usein "me porvarit..." , mutta kun selvitin kokoomuslaisten kansanedustajien taustaa, niin siellä on kaksi porvarillisen taustan omaavaa, muut ovat jonkin sortin palveluskuntaa. Oman komiikkansa tähän tuo se, että nykyään taitaa tavata helpommin porvarin ritarihuoneella tai Juttutuvassa kuin Kokoomuksen puoluetoimistolla.

    Eräässä vaiheessa taisi koko eduskunnassa olla tilanne, jossa siellä oli neljä porvaria, joista yksi SKDL:n, yksi SDP:n, yksi Keskustan ja yksi RKP:n mandaatilla. Toki siellä on ollut sitten muutamia, joitten perhetausta, vaikkakaan ei oma ura, voisi antaa jonkinlaisen oikeutuksen tuon tittelin käyttöön.

    Olen usein sitä sanonut, että porvarillisen puolueen mukana olo Suomen politiikassa olisi erittäin toivottavaa, mutta luonnollisesti mahdotonta, pääasiassa siksi, ettei heitä ole koko maassa sen vertaa että saisivat ehdokkaan läpi, ellei koko maa olisi yhtä vaalipiiriä.

    Toinen syy on tietysti siinä, ettei porvarilla ole kunnolla aikaa osallistua johonkin eduskunnan ja puolueitten toimintaan.

    Saatan kuvitella mahdottomia, ja näin minä saatan kuvitella kokoomuslaisen kansanedustajan sanovan "Me pikkuporvarit..."

    Se kuulostaisi jotenkin rehdiltä.

    ...koska tästä tuntuu tulevan pitkä, jatkan omalla puolellani.

    VastaaPoista
  5. Oikeusfilosofia on minulle tuntematon, mutta jotenkin kummasti kiehtova aihe.

    Taas kerran viisaampaani soveltaen lainaan juuri edesmenneen Arthur C. Clarken toteamusta, jolla hän alunperin kuvasi elämän mahdollisuutta muualla avaruudessa:

    Järkytyn aina kun huomaan, etten ymmärrä oikeusoppineiden näkökantaa, ja silloin harvoin kun kuvittelen ymmärtäväni, järkytyn vielä enemmän.

    VastaaPoista
  6. Mainio otsikko! Tarinasta puhumattakaan herra Habermans.

    VastaaPoista
  7. Jospa joskus saisi jostakin lukea Jäppisen kuulun aatelissuvun historiaa!

    VastaaPoista
  8. Ah, näyttämöllä intellektuellit (joista yksi yrittää olla köyhä ja maalainen, kun syö "sössöä"), syötävä kyyhkynen ja hovimestari, jonka iloinen tehtävä on palvella. Enpä voi olla muistamatta Kazuo Ishiguron "Pitkän päivän iltaa", jossa uskollinen hovimestari palvelee lordi Darlingtonia ja tämän hienoja ulkomaisia vieraita, saksalaisiakin, sotien välillä. Herrat puhuvat viisaita siitä, miten turvataan oikeus tässä maailmassa, ja hovimestarilla on ilo ja kunnia palvella, saksalaisiakin.

    Mutta tämä nyt nousi vain kohtauksen kuvastosta.

    Minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä lapseni intellektuellin kanssa. Tuosta tämän päivän kirjoituksesta huomaan saman kuin huomaan hänestä harvojen seurassa: Kun poikkeuksellisen älykäs kohtaa kaltaisensa, kokemus ei ole, että onpas siinä älykäs. Vaan: "Onpa miellyttävää."

    VastaaPoista
  9. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Kiitos kirjoituksen Dworkin ja Habermas -osioista.
    Jürgen Habermasin ja Joseph Ratzingerin ( paavi
    Benedictus XVI) kirjanen "The Dialetics of Secularization-
    on Reason and Religion" ( 2007) on tutustumisen arvoinen.
    Muutenkin kiinnostavaa on muun muassa se, että
    Habermas, joka kutsuu itseään " a methodological atheist", on muuttanut aika lailla käsityksiään
    uskonnon ja sekularisaation suhteesta.
    H. ei usko siihen, että
    Ronald Dworkinin "vaatimus" valtion absoluuttisesta elämäkatsomuksellisesta neutraliteetista olisi oikeansuuntainen. Myöskään
    John Rawlsin kanta ko. asiasta ei häntä innosta.
    Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että mitään neutraalia pohjaa de facto voida löytää aktuaalisesta maailmasta, vaan aina
    me ponnistamme joltakin ei-neutraalilta pohjalta. Toisaalta on syytä myös muistaa se, että "neutraalikaan" pohja ei olisi oikeastaan neutraali, vaan
    siinäkin on jo tulkintaa, jos ei muuta, niin tiedostamatonta.


    Ystävällisesti Matti Taneli

    VastaaPoista
  10. Tavoistani poiketen vastaan anonillille: Vaikka kilpeni alla lukee "Sans Egal", sen päällä on pisto- ei kalterikypärä.

    VastaaPoista
  11. Kemppinen kirjoitti: "- -myös moraalinen ja kulttuurinen selviytyminen perustuvat todellisuudessa prejudikaatteihin eli vallitsevan tulkintalinjan hyvään tuntemiseen ja tulkinnan eheyteen (integrity). On hupsua sanoa, että emme opi mitään historiasta. Emmehän opi mitään myöskään laista ja vielä vähemmän uskonnosta. Toisin kuin Habermas väitän että tulkinta eli historian, lain, romaanin tai uskonnollisen, ylösrakentavan tarinan tulkinta toteutetaan toivon odotushorisonttia vastan silloinkin, kun toivoa ei ole."

    Vaikka olen joskus ollut lukupiirissä, jossa Habermasia ja Dworkinia tavailtiin (ei tavattu), tämä kohtaa jää myös minulle varsin hämäräksi.

    Mitä tässä tarkoittaa "emme opi" - emme ota opiksemme vai ei ole mitä oppia? Laki on noudatettavaksi, uskossa elämme ja kuolemme kerta, mutta historia on kulttuurimme verta: kuljettaa rakennusainetta ja kuonaa. Etumme vuoksi voimme sitä opiskella nähdäksemme missä olemme ja minne määrä. Siinä, ei sen tulkinnoissa (jotka vastannevat kielikuvassa prejudikaatteja), näkyy kulttuurimme laki. Vaikka tulkinnoilla on merkityksensä, ne ovat kuitenkin vain hetkellistä hahmon antamista (kuten ennakkotapaukset meikäläisessä oikeusjärjestelmässä), eivät uusia meriviittoja (kuten common law'ssa jne).

    VastaaPoista
  12. Ad Mummo

    Palvelijan työ, silloin kun se tehdään hyvin, on ilo ja kunnia.

    Muistan suurella mielihyvällä sitä aikaa, jolloin toimin laillistettujen huumaavien aineiden vähittäiskaupassa edeskäypänä.

    Monilla tavoin se toimi toi esiin minun parhaita puoliani ja ilman muinaisaikaista onnettomuutta olisin saattanut hyvinkin jäädä tekemään niitä tehtäviä, eikä tästä ole kuin muutama aika, kun minulle ehdotettiin salivastaavan tehtävien ottoa uudessa ravitsemusliikkeessä.

    VastaaPoista
  13. Ad Mattitaneli:

    En ole eri mieltä. Tuolta osin en tunen kutsumusta seurata Dworkinin argumentaatiota. Melkein tekisi mieli sanoa, että siinä näkyy reaktio edeltäjän eli Hartin ajatuksiin tuosta asiasta.

    VastaaPoista
  14. Ad Rienzi:

    Kirjoitin ylimalkaisesti, oikeastaan vain sanoakseni, että "emme opi mitään historiasta" on lattea hokema. Se ei ole vastaan väittämisen arvoinen.

    Oikeudellinen mainintasi on tärkeä. Olen itsekin samaa mieltä Dworkinin kanssa, että oikeusperiaatteet ovat toisella tavalla fundamentaalisia kuin oikeussäännöt.

    Oikeusperiaatteiden muutokset liittyvät myös meillä ennakkotapauksiin. Oikeussäännöt muuttuvat. Juristin vaikea tehtävä on sanoa, kummasta on kulloinkin kysymys.

    Ehkä uhrin velvollisuus rajoittaa vahinkoa on periaate - yhä selkeämmin oikeuskäytönnössä nousee näkyviin ajatus, että vahingon aiheutuminen ei rinnasta kaupankäyntiin. Esimerkiksi kolarissa vamman saanut ihminen ei saa korvausta vahingoista, joihin on myötävaikuttanut hoitotoimenpiteiden laiminlyöminen.

    Olen ollut mukana tapauksessa, jossa auton matkustaja ei ole kehotuksesta huolimatta mennyt kalloröntgeniin vaan kotiin tinttaamaan viinaa naamaan, ja kuollut parin päivän kulutua kovan aivokalvon alaiseen verenvuotoon.

    Hiukan karkeistaen sanoisin, että muutamia vuosikymmeni sitten kaikki olisi mennyt kolarin aiheuttajan piikkiin mutta ei enää.

    VastaaPoista
  15. ad kemppinen

    Eikö oikeastaan ole kyse vanhasta fides- eli uskollisuusperiaatteesta? Ihmisillä on velvollisuus olla uskollisia toisilleen kaikissa oikeussuhteissa, myös niissä, jotka syntyvät vahingossa. Löytötavaraa ei saa kavaltaa. Toisen synnyttämää vahinkoa ei saa pahentaa. Ihmisen on oltava siis toiselle lojaali ja toimittava niin, että vastapuolen edut otetaan huomioon. Tämä on jo vanhaa roomalaista oikeusfilosofiaa, mutta myös kristillisen lähimmäisenrakkauden ilmentymistä.

    VastaaPoista
  16. Petja,
    olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi palvelijan työstä. Se on oikein suoritettuna pyhää kuin uskonnollinen harjoitus. Yritin etsiä tänne sitaatiksi Samuel Beckettin "Ensi rakkaudesta" sitä kohtaa, jossa minä sanoo jotakin "oikeasta rakkaudesta, palvelustytön kanssa", mutta en löytänyt.

    VastaaPoista
  17. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    On kyllä.

    Tunnetusti sama sääntö, miltei samalla tavalla mutoiltuna esiintyy mm. buddhalaisuudessa ja konfutselaisuudessa ja omaksuttii taolaisuuteen.

    Empiirisesti ilmiö on oltu havaitsevinaan myös eläinmaailmassa, mutta tunnetusti tietomme ovat toistaiseksi hatarat tuosta asiasta.

    VastaaPoista
  18. Kemppinen kirjoitti: " Oikeusperiaatteiden muutokset liittyvät myös meillä ennakkotapauksiin. Oikeussäännöt muuttuvat. Juristin vaikea tehtävä on sanoa, kummasta on kulloinkin kysymys."

    Käytännön juristina vaikea tehtäväni on paitsi erotella säännöt ja periaatteet, myös yrittää suodattaa ennakkotapauksista paistavat tai oikeuskirjallisuudessa tyrkytetyt periaatteet lainsäädäntöön kodifioiduista; säännöksiin vangittujen periaatteiden suhde aiempiin ei-velvoittavissa oikeuslähteissä versonneisiin periaatteisiin ei nimittäin ole lainkaan selvä (kuten entinen HON ja nykyinen professori tietysti tietää, mutta selvennykseksi muillekin).

    Esimerkkeinä tämä vahingon rajoittamisvelvollisuuden periaate suhteessa myötävaikutusnormiin (VahL 6:1, VakuutisSopL 34 §) tai mielenkiintoisemmin yhtiöoikeudellisten oikeustieteessä varsin vakiintuneiden periaatteiden suhde nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun nimenomaan periaatteiksi nimettyihin säännöksiin. Esimerkiksi ns. yleislauseke on lakitekstissä esitetty samaksi kuin yhdenvertaisuusperiaatte, mikä on jännittävää.

    VastaaPoista
  19. Erastotenes Aleksandrialaiselle:

    Ihmisillä on velvollisuus olla uskollisia toisilleen kaikissa oikeussuhteissa, myös niissä, jotka syntyvät vahingossa. Löytötavaraa ei saa kavaltaa. Toisen synnyttämää vahinkoa ei saa pahentaa. Ihmisen on oltava siis toiselle lojaali ja toimittava niin, että vastapuolen edut otetaan huomioon. Tämä on jo vanhaa roomalaista oikeusfilosofiaa, mutta myös kristillisen lähimmäisenrakkauden ilmentymistä.

    Upea ajatus. Mutta. Yhtä käyttökelpoinen synteesi syntyy vanhojen kirkkoisien opetuksesta, että selibaatti olisi ainut oikea tapa elää ja ylistää Jumalaa.
    Vastakohtaisuus hyvyydelle on luonut yhteiskunnan. Ilman "uskottomuutta", lojaalittomuutta, oikeudettomuutta, meillä ei olisi yhteiskunnan rakenteita.
    Ilman pahuutta ei synny hyvää. Hyvyyden itsetarkoitus on luoda pahuuden luomaa hyvyyttä.

    VastaaPoista
  20. Ad Rienzi:

    Miten totta.

    Tai toimitusjohtajan vastuu, joka johtui ennen tekemisistä ja laiminlyönneistä mutta nykyisin myös asemasta.

    VastaaPoista
  21. "Ihmisen on oltava siis toiselle lojaali ja toimittava niin, että vastapuolen edut otetaan huomioon."

    Valitettavasti tämä tarkoittaa - varmaan puutteellisten havaintojeni perusteella - usein sitä, että uhrin etu ja rikoksen tekijän etu ovat yhtä arvokkaat, ja lainsäätäjien ja tuomarien tulkinnan mukaan jälkimmäisen etu hieman arvokkaampi.

    Jos yhteiskunta palkitsee välinpitämättömyydestä ja rankaisee toisen auttamisesta, niin sellainen käytös vahvistuuu ja yleistyy.

    Tämä tulkintani nojaa mediaan ja toivon sen olevan väärä.

    VastaaPoista
  22. Go -pelissä lasketaan pelin loputtua vastustajan pisteet; ei omia.

    VastaaPoista