9. toukokuuta 2008

oma vika

On se tavallaan oma vika, että kuolee.

Veljeni, joka kuoli, olisi täyttänyt eilen 60 vuotta, jos siis paikat olisivat kestäneet.

Tuossa oli puhetta ihmisten luottamuksesta ja sen takana olevasta vastavuoroisuuden ajatuksesta, jotka jumaluusopettajat nimittävät kultaiseksi säännöksi.

Mielestäni käskyn latinankielisen muodon ”sicut” käännetään ”lähimmäistäsi – kuten myös itseäsi”.

Waltari ja miljoona muuta ovat kirjoittaneet, että miten ihmeessä itseään voi rakastaa, kun ei ole millään muotoa eikä miltään osin rakastamisen arvoinen.

Juuri tässä on natsismin ydin.

On mahdollista nähdä ihmisessä pelkkä peräsuoli siihen liittyvine laitoksineen. Ellei ihmisestä ole välitöntä hyötyä, esimerkiksi luujauhona, hänestä ei ole mihinkään.

Uskonnot ja haaveelliset filosofiat pitivät tuota ajattelutapaa jossain määrin aisoissa. Maallistuminen, joka on itse asiassa kaupallisuutta, laskee ihmiselle arvon ja tuon ajattelutavan sisällä on selvitettävissä, onko joku ihminen rakastamisen tai muidenkaan tunteiden arvoinen.

Valitettavasti eli siis onneksi maailmassa ja ihmisten kohtaloissa näkyy sellainenkin erikoisuus, että kultainen sääntö toteuttaa itseään.

Ihminen joka kiistää toisen ihmisen arvon ja merkityksen, tulee huomaamattaan kiistäneeksi arvon myös itseltään ja nimenomaan itseltään.

Moni kirjoittaja havaitsi jo ennen Hannah Arendtia pahuuden tympeyden (banality of evil).

”Eichmannin ongelma oli selvä: hänen kaltaisiaan oli niin paljon, eivätkä he olleet perverssejä eivätkä sadisteja. He olivat ja ovat edelleen sydäntä kylmäävän tavallisia. Oikeudellisten instituutioiden ja moraalisten periaatteittemme kannalta tuo tavallisuus on paljon kauheampaa kuin kaikki heidän hirmutekonsa yhteenlaskettuina.”

Uskonnoista on sanottu, että ne edistävät ihmisten tappamista tai jopa ihannoivat kuolemaa, kuten kristinusko.

Sanojat ovat tukevan kaupallisella pohjalla. Kuoleman lopullisuuden kiistäminen on liiketaloustieteellisesti anteeksiantamaton konkurssi. Kuoleman kiistäminen näkyy muun muassa nuoruuden ja terveyden yliarvioimisena.

Veljeni, joka täyttäisi 60 vuotta, oli taitava joutumaan kahnauksiin ja ylpeä käyttäytymispiirteistä, jotka eivät olleet aina viisaita.

Paljon siihen elämään mahtui.

En nyt väittäisi, että sukulaisuus ja yhteinen lapsuus merkitsisi aina ja johdonmukaisesti jotain, mutta harva ilkeää omaistaan kieltää ja hylätä. Se ei ole yhteensattuma, että ”veli” on uskonnollisten ja maallisten yhteisöjen sisällä puhuttelusana.

En oikein osannut sanoa hänelle, ettei ihmisen tarvitse olla hyvä eikä kunnostautua asuessaan maailmassa. Ihminen hyväksytään siksi että hän on ihminen ja rakkauden määritelmä on pohjaltaan se, että se on kaikissa muodoissaan aina ansaitsematonta.

25 kommenttia:

  1. Rakasta "adcolae" kuten itseäsi.
    Mitä kauemmaksi mennään, sitä vähemmän lähimmäisenrakkautta löytyy.

    Onko maallistuminen kaupallisuutta? Tuhoaako kirkko ja sen tuoma "rakkaus" aidon ihmisen?
    Ehkä tuhoaa. Esimerkkinä vaikkapa Tahiti ja sen tuhoutuminen. Vuonna 1769 kapteeni Cook saapui Tahitille.
    Hän kirjoitti "Me turmelemme heidän moraalinsa ja tuomme heidän keskuuteensa tarpeita ja sairauksia, jotka olivat heille tätä ennen tuntemattomia ja jotka rikkoivat sen tyynen rauhan joka saarella aikaisemmin vallitsi..."
    1769 Duff-niminen alus toi saarelle 4 pappia ja 34 kiihkouskovaista protestanttia. kaikki alkuperäiset tavat kiellettiin, vaatteet päälle ja kirkkoon.

    Kapteeni Cook arvoi saaren väkiluvuksi noin 40.000.
    1802 alkuperäisiä oli jäljellä noin 13.000.
    Vuonna 1843 alkuperäisi. noin 8.000.
    Sata vuotta myöhemmin taidemaalari Paul Gaugin kirjoitti:
    Kaikki on tuhoutunut, alkuperäiset asukkaat juopottelevat ja laiskottelevat. Päivä päivältä rotu katoaa. Näkymistä ei enää ole mitään jäljellä. Kaikki on mennyttä.

    Jos Jeesus istuisi tässä pöydän reunalla niin sanoisi: "Poikaseni, kaikki mihin kirkko institutiona sanoihini vedoten koskee, tuhoutuu."

    Minä vastaisin ettei varmasti tuhoudu, sillä suomalaisen piispan vihkimisasu maksaa 100.000 euroa, eivätkä he muusta välitä.

    On minulla ongelmakin, asiasta toiseen. Mitä pitäisi tehdä ystävän kuollessa ja omaisten pyytäessä tutkimaan vainajan tietokoneen sisältöä? Pitäisi tulostaa tekstejä, s-posteja ja kaikkea muuta mahdollista materiaalia. Eivät suostu hommaan muita ottamaan.
    Eli, paljastanko kaiken materiaalin, jolloin vainaja saa paskiaisen maineen, vai voinko säädyllisesti tuhota joitain valokuvia ja sähköposteja? Nimittäin, tiedän aika hyvin mitä koneella on.

    VastaaPoista
  2. Kuten on usein todettu, netti tuottaa yllätyksiä.

    Googlettaessani fasismin suomalaisia yhteyksiä törmäsin parhaillaan maassamme täytäntöönpantavan hallitusohjelman alkuperäisversioon: "Kaikki työ on arvokasta. Kaikki kokonaisuuden puolesta. Puoluepolitiikka on pahasta."

    VastaaPoista
  3. " Maallistuminen, joka on itse asiassa kaupallisuutta, laskee ihmiselle arvon.."

    Kun on tehnyt pitkän työpäivän organisaatiohaarassa, jonka otsakkeena on sotatalous, niin väkisin on törmännyt edellisen kaltaiseen arvoon. Kun sotaan upotettu rahamäärä jaetaan ihmistappioilla, saadaan ihmiselle arvo. Tai kun hirmumyrskyn jäljiltä hidastetaan tai jopa estetään avun perillepääsy, syntyy lisää ihmisuhreja. Saamatta jääneen materiaaliavun hinta jaettuna uhreilla on taas joku arvo ihmiselle. Tällaisia päättömiä laskemia voi tehdä mielin määrin, kuka niitä sitten kaipaakaan. Onhan sitä tietenkin oikeaa arvoakin ihmisellä tai ihmisyydellä, mitä se sitten itse kunkin mielestä on.

    - - - -

    "Eichmannin .. tuo tavallisuus on paljon kauheampaa kuin kaikki heidän hirmutekonsa yhteenlaskettuina."

    Tavallisuuden muuttuminen poikkeavuudeksi siinä määrin, että voidaan sanoa sen vaikuttavan jopa ihmiskunnan historiaan, on outo ilmiö. Se on vähän sukua luvun jakamiselle nollalla tai laitteessa resonanssin aikaansaama vaurio mitättömältä näyttävästä syystä. En tiedä miten Linkola määrittelisi tavallisuuden. Olisiko se sitä, että tavallisesti luomakuntaan kuuluu epäjatkuvuuskohtia ja kuka tahansa, kenelle arpa lankeaa, voi toimia korpraalin tehtävässä.

    VastaaPoista
  4. Kun mä kuolen irrota kovalevyni ja vie sulattoon... voisi olla hyvä määräys jokaisessa testamentissa.

    VastaaPoista
  5. PS: Suosin kryptausohjelmaa, joka pitää kovalevyn alustamattomana ilman taikasanaa ja eräitä irtotiedostoja, joten ei huolta vaikka huomenna kuolisin.

    VastaaPoista
  6. "mutta harva ilkeää omaistaan kieltää ja hylätä"

    Tämä oli kirjoituksillesi ominaisesti rehellinen ja hyvin koskettava teksti.

    Lähimmäisen ja vielä vähemmän läheisen hylkäämisen vaikeus on kovin perustavan laatuinen ihmisen ominaisuus.

    Olen pohtinut paljon empatiaa ja ajatellut mikä on se mekanismi joka sitä pitää yllä. Ehkä se on jokin käänteinen mikrokosmos ihmisen pään sisällä. Jos kävelen jonkun kerjäläisen ohi niin ehkä tiedostamattomassani minä makaan kurjana kadulla ja ohitseni kävellään. Jos taas pysähtyisin ja auttaisin niin tietäisin suurella varmuudella että maailmassa on ainakin yksi ihminen joka toista auttaa. Miksei sitten toinenkin ja kolmaskin? Tämmöinen ajatus olisi omiaan tuottamaan turvallisuuden tunteen kaottisessa maailmassa.

    Kultainen sääntö voisi toimia näin kahteen suuntaan samalla hetkellä. Auttaisi toista ja samalla itseään sitä tiedostamatta.

    VastaaPoista
  7. Syntymä on kirjoitettu tähtiin - ihmisen syntymä - niin myös kuolema on tähtiin kirjoitettu. Ei voi ihminen puuttua tähtien työhön.
    Juttelin kerran erään tähtitieteilijän kanssa ja hän sanoi ihmisen olevan perimmältään samaa "ainetta" tähtien kanssa. Minusta sanoma oli hyvin lohdullinen ja kaunis.

    VastaaPoista
  8. "Ihminen joka kiistää toisen ihmisen arvon ja merkityksen, tulee huomaamattaan kiistäneeksi arvon myös itseltään ja nimenomaan itseltään."
    Tuohan se pitää jonkinlaista moraalia yllä, varsinkin kun ihminen yleensä huomaa kiistävänsä oman arvonsa samalla. Natsithan ratkaisivat tämän ongelman kätevästi: he eivät kiistäneet toisen ihmisen arvoa vaan ali-ihmisen arvon, Silloin oma arvo näytti säilyvän. Jako me ja muut ja pahanteko mieluiten salassa, siinä on ihmiskunnan rikollisen historian selitys. Uskon, että ihmiset voivat muodostaa ihmiskunnan tulevaisuudessa. Oleellista on vapaa tiedonvälitys, jota tekniikka kovasti tehostaa, ehkä myös yhteiset globaalit ongelmat. Tietysti on mahdollista sekin, että vaikeudet eivät yhdistäkään "perhettä" vaan hajottavat. Aika näyttää.

    VastaaPoista
  9. Pari päivää sitten puhuttiin tästä:

    "David Irving on tuomittu Itävallassa holokaustin kiistämisestä..."

    Kun täällä puhutaan paljon fasismista ja holokaustin vähättelystä jne, niin onhan meillä nyt oma edustaja toiseltakin laidalta - eli tämä Leena Hietanen, joka kiistää Baltian maiden miehityksen.

    Onhan se turhauttavaa ja raivostuttavaa, ja tekisi mieli vetää pilkkaaja raastupaan ja antaa kivitystuomio.

    VastaaPoista
  10. Sairastuttuani itkin, ettei minusta ole enää mitään hyötyä. Mieheni sanoi silloin kauneimman rakkaudentunnustuksen "Kultaseni, sinusta ei ole mitään hyötyä, sinusta on vain iloa"

    VastaaPoista
  11. Ihminen joka kiistää toisen ihmisen arvon ja merkityksen, tulee huomaamattaan kiistäneeksi arvon myös itseltään ja nimenomaan itseltään.

    Miksi niin monet isät katsovat poikalapsensa olevan pelkkää luujauhoa ja ettei hänestä ole mihinkään. Kasvaako pojista natseja? Sukupolvesta toiseen?
    Jospa Jeesus tarkoittikin tätä, mutta joku oli väärinymmärtänyt arameaa.
    "Rakasta lastasi, kuten lapsesi lapsenrakkaudella rakastaa sinua".
    Muuttuisiko silloin jotain enemmän?

    Eichmann taisi loppujen lopuksi olla aika pieni paskiainen paskiaisten joukosta. Nykyisin Eichmanin työn tekisi tietokone + Excel 2007.

    VastaaPoista
  12. Veljesi on minua kaksi päivää vanhempi; jotkut paikat ovat kestäneet joten kuten - eivät kaikki.

    Jonkin koulutusfilosofin nettisivulla olen törmännyt tämäntapaiseen kultaiseen sääntöön:

    - Älkää tehkö ihmisille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän, vaan niinkuin he haluaisivat itselleen tehtävän.

    Heikki Rönkölle kiitos hyvästä sivustovihjeestä. Tässä pari lainausta samankaikuisista askeleista:

    "Kansallissosialismin tarkoituksena on täyttää nykyajan historiallisen kehitysvaiheen vaatima välttämätön tehtävä: yhteiskunnallisen ristiriidan ratkaiseminen yhteensovittamalla kansallisuusaate ja sosialismi.

    Tämän tehtävän se täyttää perinpohjin muuttamalla nykyisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, mikä suurimmaksi osaksi perustuu harvojen yksityisten omanvoitonpyyntiin koko kansan ja varsinkin sen vähävaraisen enemmistön edusta välittämättä, ja luoden tilalle yhteiskunnan omistukseen ja kansan yhteishyvään perustuvan yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, jossa kokonaisuuden etu toteutuu. Samalla asettaa kansallissosialismi suunnitelmanmukaisuuteen ja tieteellisiin laskelmiin perustuvan talouspolitiikan nykyisen taloudellisen epäjärjestyksen, mielivallan ja epävarmuuden tilalle, mitkä kaikki niin suuresti vahingoittavat kansan suuren enemmistön elinehtoja ja heikentävät kansan kokonaisuuden kulttuurikehitystä."

    (Suomen Kansallissosialistisen Liiton yleisohjelma 1932)

    "Kapitalistisen järjestelmän syvät ristiriidat ovat ratkaistavissa vain perinpohjaisella yhteiskunnallisella muutoksella. Sosialististen uudistusten toteuttamista tarkoittava yhteiskunnallinen vallankumous on tullut Suomessakin historialliseksi välttämättömyydeksi. Sosialismin taloudelliset edellytykset ovat maassamme riittävästi kypsyneet. Teollisuus on suhteellisesti kehittyneempää ja pitemmälle keskitettyä kuin monissa muissa kapitalistisissa maissa. Suomen työväen järjestyneisyyden aste ja valistustaso ovat suhteellisen korkeat, sillä on takanaan monivaiheinen luokkataistelujen historia. Suomen työväenluokka on luonut keskuudestaan voimakkaan kommunistisen puolueen. Suurpääoman ja kaikkien työtätekevien väestökerrosten etujen jyrkkä vastakkaisuus luo pohjan työtätekevien etujen yhteisyyden tajuamiselle, pienviljelijäin, henkisen työn tekijäin ja pienyrittäjäin liittoutumiselle työväenluokan kanssa suurpääoman ylivallan kukistamiseksi."

    (SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN OHJELMA, Hyväksytty XI edustajakokouksessa 2.6.1957)

    VastaaPoista
  13. Huomenna, aamuvarhain, tulee kuluneeksi 44 vuotta äitienpäivä aamusta, jolloin kuoli velipuoleni, Hietamaiden viimeinen Prinssi.

    VastaaPoista
  14. JK: Maallistuminen, joka on itse asiassa kaupallisuutta

    Ja tässä menit vikaan.

    JK: Se ei ole yhteensattuma, että ”veli” on uskonnollisten ja maallisten yhteisöjen sisällä puhuttelusana.

    Niin, oletus on, että sydämestä löytyy jotain samaa. Sukulaisuudessa se vain on konkreettisempaa ja vähemmän merkityksellistä.

    HR: parhaillaan maassamme täytäntöönpantavan hallitusohjelman alkuperäisversioon: "Kaikki työ on arvokasta. Kaikki kokonaisuuden puolesta. Puoluepolitiikka on pahasta."

    Voiko noin muka sanoa? Yhteyksistä en tiedä, mutta ei tuo ainakaan hallituksen toimintaa täysin kuvasta. Tuo ensimmäinen kohta lienee jossakin matkan varrella muuttunut muotoon "turha työ on arvokasta, muulla ei niin väliä".

    VastaaPoista
  15. Otan osaa menetykseen.

    Kemppinen kirjoiti. "On mahdollista nähdä ihmisessä pelkkä peräsuoli siihen liittyvine laitoksineen."

    Tämä on jossain kehitysvaiheessa väistämätön näkemys. Kääntäen, on mahdollista nähdä elämä vain kiertokulkuna verisestä synnytyssalista ruumiiden kaatopaikalle. Esimerkiksi Karamazonin veljeksistä ja uskonelämästä omakohtaisesti opin (muistaakseni Voltaire'n) toteamuksen: Jollei Jumalaa olisi, hänet pitäisi keksiä. Jos ihminen ei olisi kuin suolen kehys, hänelle pitäisi keksiä sielu. Robert A. Heinlein päätti erään sci-fi-romaaninsa (ulkoa siteeraten): "Voi olla, ettei heidän elämällään ole kosmista merkitystä. Mutta heillä on tunteet; he voivat tuntea tuskaa." Oli lukenut Shakespearensa (en muuten tiedä, miksen pitänyt Venetsian kauppiaan tuoreimmasta elokuvaversiosta - Ironsista huolimatta tai Pacinon vuoksi).
    r
    Se ei ole yhteensattuma, että kristologia dualismeineen on kaiken aikuisen teologian keskiössä.

    Kemppinen kirjoitti: " Maallistuminen, joka on itse asiassa kaupallisuutta, laskee ihmiselle arvon - -"

    Niinköpäin? Ajattelen, että kaupallisuus on suurinta maallisuutta. Tietää kaiken hinnan, muttei minkään arvoa.

    Kultainen sääntö

    Tässä vähän aikaa sitten Kemppisen radiosalongissa (jonka jatkuminen on toistaiseksi ainoa syy pikaistaa syksyä) oli mainio, mutta sivupolkuna kesken jäänyt keskustelu tästä. Teologian tohtori, dosentti Juhani Forsberg esitteli lyhyesti ja siksi juuri sopivan kattavasti kuinka hyvin kultainen sääntö paaluttaa hyvää elämää.

    Kemppinen kirjoitti: "Se ei ole yhteensattuma, että ”veli” on uskonnollisten ja maallisten yhteisöjen sisällä puhuttelusana."

    Jos saisin ja jaksaisin, olisi hienoa olla veli kaikille - paitsi lapsilleni ja vanhemmilleni. Vanhemman (isä/äiti) ja lapsen suhde on kokonaan eri ulottuvuudessa, se on aidosti vertikaalisuhde. En haluaisi isäni olevan minulle kaveri, enkä toivo poikani toveriksi. Siksi on niin ihmeellistä, että Jeesus on uskovalle veli. Isä ei jätä.

    VastaaPoista
  16. Tarkennuksena pieni ero "tasavallan mittaisen" Matti Vanhasen ja "työväen presidentti" Sauli Niinistön välillä: jälkimmäinen väitti vaalikampanjassaan kaiken työn olevan arvokasta.

    Mutta niinhän sitä sanotaan, että "teit isäin astumaan". Luullakseni monikaan ei hämmästyisi vaikka tietäisi kuinka monen hallituksen taustalla hääräävän (EK/EVA) IKL-asenteet on kotikeittiön pöydän ääressä imetty.

    VastaaPoista
  17. Kyllä se vain on kaupallisuutta tämä maallistuminen täsmälleen niin kuin Kemppinen kirjoittaa. Kalvinismi samoin kuin deismi taikka unitarismi ovat näet bisneksen ehdoilla rakennettuja systeemejä. PRofaani nimenomaan nimenomaan merkitsee, että teljetänä jumala taivaaseensa häiritsemästä bisneksentekoa, ja tämä on keskeinen kalvinismin sanoma kapitalismille: "bada-bing-bada-bung; mooses on mooses ja bisnes on bisnes!"

    Anglosaksinen järki on typistetty pelkäksi (taloudellisia) hyötysuhteita kalkyloivaksi tekniseksi välineeksi niin kuin Frankfurtin pojat sanovat, jolloin etiikka, metafysiikka ja niin muodoin kysymys todellisuuden perimmäisestä arvosta elikkä merkityuksestä rajautuu epärationaalisksi, akkamaiseksi haihatteluksi.

    Ja täsmälleen sitä "haihattelua" "uskonto" on, kun sen ainoa tehtävä on uppoutua kysymään, mitä todellisuus merkisee. Taikausko on sitten asia erikseen. Siihen ei ole huomauttamista.

    VastaaPoista
  18. Puolustan kaikkea, mikä turvaa ihmisen yksityisyyttä, myös hänen kuoltuaan. Miten mielivaltaisesti kuollut ylösnostetaan mukavien anekdoottien ja koomisten sattumusten sankariksi, sukutapaamisten kestoviihteeksi.
    Suurmiehet ovat kiitollista ja myyvää kamaa koomisten oopperoiden ja sketsien tekijöille. Lönnrotia raadollisena sarjakuvasankarina en ole vielä nähnyt, vaikka on kuulemma jo tehty. Mannerheimit ja Runebergit ovat jo vähän tässä käytössä kulahtaneita.
    Helena Anhavan kirja Toimita talosi kumpuaa näistä ajatuksista. Kunpa ehtisi ja osaisi aikanaan toimittaa talonsa ja muistaisi jokaista jäämistöä hoitaessaan ottaa sen haltijan päällysmiehekseen.

    VastaaPoista
  19. Jos tuossa kuvassa on keinutanko, ja vaikka ei olisikaan, muistan Helvi Juvosen runon "Kuningas Kultatakki". Siinä yksi keinuu yksinään kahden tyhjän välissä. Hän kohoaa korkealle ja on voittaja, tyhjyyden voittaja, yhtä tyhjän kanssa. "Onko tämä totta ja kannattaako?" - Hieno runo minusta. Siteeraisin, jos löytäisin Juvoseni.

    "Jos paikat olisivat kestäneet" on sekin runo.

    VastaaPoista
  20. Virossa on erikoinen tapa julkaista lehdessä sukulaisen kuolinilmoitus uudelleen, usein kuvan kera, sinä päivänä, kun olisi hänen syntymäpäivänsä tai se päivä, jolloin hän kuoli.

    VastaaPoista
  21. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Kiitos kirjoituksestasi.
    Kauniisti, rehellisesti ja viisaasti kirjoitat kuolemasta. Ihminen on arvokas
    sinänsä, siksi, että hän on - ihminen ja Luojansa luoma.

    Arendt ajattelee kirkkaasti tuosta
    pahan banaliteetista, vaikka Kantin radikaalin pahan ( radikal böse) hän tulkitseekin väärin.

    Ne, jotka mukamas eivät tee mitään pahaa, tekevät paljon pahaa olemalla hiljaa ja seisomalla käskettynä rivissä tai käskemättä taka-alalla, kun ihmisyydestä tehdään selvää jälkeä etualalla, kaikkien nähtävissä. Arkipäivän
    fasismi ( voi niin tavallista!!!) on pahinta, se syö miestä
    ja naista -ihmistä.
    Kaikenlaiset fundamentalismit menestyvät valitettavan hyvin,
    niin uskonnoliset, uskonnottomat
    kuin poliittiset.
    Uskonnot saattavat ajoittain olla uskon irvikuvia tai ainakin kaikkea muuta kuin autenttista
    buberilaista minä ja sinän kohtaamista, vuorovaikutusa.
    Onneksi jokainen aamu on armon aamu
    uusi -myös kuolleille veljillemme
    ja sisarillemme eritoten.

    Onkohan niin, että kuolleet omaisimme saattavat olla läheisimpiä meille kuin koskaan
    eläessään - tai kyllä he nytkin
    elävät, ajattelen, jopa autenttisemmin ja verevämmin,
    in veritas.


    Ystävällisesti ja kuunioittavasti
    Matti Taneli

    VastaaPoista
  22. "Me kuljemme kysymystä kantaen,
    me elämme siinä, se elää meissä:
    Onko tämä totta ja kannattaako.
    Asiat liukuvat ohitsemme,
    ja vaellamme vajaina ilmiöissä."

    "Me näemme sen, koska sitä ei ole.
    Me koemme sen, koska se ei ole totta.
    Ja kuningas Kultatakki,
    tyhjyyden voittaja,
    on hiljaa ja nukkuu.
    Nyt hän on yhtä kaikkien kanssa."

    Tässä osa tästä syvällisestä runosta. Juvonen viittaa alussa Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeeseen 29 - niin, sitähän ei ole.

    VastaaPoista
  23. anonyymi kirjoitti:

    "Kultaseni, sinusta ei ole mitään hyötyä, sinusta on vain iloa"

    *
    Näin 'mahdottomalla tavalla kaunista yhtälöä' en ole koskaan aikaisemmin nähnyt esitettävän yhtä uskottavasti kuin tässä (mikä ei tarkoita, että se olisi siten todistettu tai että se ylipäätään pitäisi todistaa ollakseen totta).

    Tässä mennään ehkä vielä syvemmälle Toisen kunnioittamisessa kuin kultaisessa säännössä, joka yhä perustaa Toisen 'arvon' arvioijan omaan arvoon itsestään että yhteisöllisistä sopimuksista.

    Sillä ei kai missään eettisessä maksiimissa ole implikoitu Toisen perimmäisen hyödyttömyyden (= et ole minulle enää väline etkä edes päämäärä) olevan hänen yksilöllisen arvonsa ja ihmisarvonsa (= olet minulle pelkkää iloa) ehdottomin ja luovuttamattomin 'indikaattori'.

    Tosin Levinas on saattanut lähestyä tällaista käsitystä.

    VastaaPoista
  24. Onko viha siis ansaittua?

    VastaaPoista
  25. Kyllä se vain on kaupallisuutta tämä maallistuminen täsmälleen niin kuin Kemppinen kirjoittaa.

    Vain jos näkee maailman jumalhohtoisten lasien läpi. Termejä voidaan tulkita joko laajasti tai suppeasti tai siltä väliltä. On varsin yksisilmäistä ja suvaitsematonta väittää niiden kuuluvan samalle akselille.

    VastaaPoista