6. toukokuuta 2008

Nolla lisää

Frederick Taylor ei ole oikeastaan historiantutkija, vaan historiasta kirjoittaja, kuten ei myöskään Anthony Beevor. Jälkimmäisen kirjat ovat saaneet Suomessa ansaittua huomiota. Taylorin kirja Berliinin muurista ilmestyi suomeksi vasta.

Beevorin opettaja John Keegan on historioitsija, mahdollisesti sotahistorian merkittävimpiä nimiä. Samoissa aihepiireissä liikkuva Sir Martin Gilbert taitaa kuitenkin olla alan ykkönen.

Meillä näitä ”vain” maisteritasoisia kirjoittajia on muutamia. Niinpä joskus aiheutuu lievää hämminkiä, kun ammattilaiset, joilla tarkoitan tässä yhteydessä historiasta väitelleitä, julkaisevat journalistisia kirjoja. Hiukan empien mainitsisin tässä yhteydessä Heikki Ylikankaan lisäksi Martti Turtolan, koska hänelläkin on silmää vetäville aiheille.

Tosiakateemiset tutkijat, kuten esimerkiksi Ohto Manninen, tulevat yleensä esiin ammattilehdissä ja usein osoittaakseen, miten pahoja virheitä joku toinen on tehnyt.

Näyttää siltä, että tämä perinne olisi muuttuman päin. On sitä odotettukin. Ei ole häpeäksi kirjoittaa hyvin. Meillä tosin hyvin kirjoittamisena on usein pidetty katteetonta paisuttelua ja tyylillistä ruiskumaalausta.

Mutta esimerkiksi Beevorin Berliini-kirja on sangen suositeltava muun muassa niille, jotka tiesivät vain, että puna-armeija käyttäytyi hillittömästi tunkeutuessaan 1944-1945 Saksan halki Berliiniä. Aiheen vuoksi lukukokemus ei ole miellyttävä.

Taylor esittää kirjassaan Dresden: Tuesday, February 13, 1945 (2004) väitteen, että Dresdenin palopommituksessa ei kuollut 220 000 ihmistä, vaan 22 000.

Toiseksi hän selittää, että kaupunki ei ollut siviilikohde, vaan siellä oli ainakin 127 suurta tai keskisuurta sotatarviketehdasta ja että se oli sekä pohjoisesta etelään että idästä länteen kulkevien rautateiden risteyskohta.

Hän kyseenalaistaa väitteet lentokoneiden rynnäköinnistä siviilejä vastaan ja leimaa kysymyksen länsiliittoutuneiden sotarikollisuudesta tässä yhteydessä aivan asiattomaksi.

Hänen mielestään myöhempi tutkimus on suhtautunut tosiasioina tohtori Goebbelsin versioon Dresdenin tapahtumista. Niitä levitettiin aikoinaan määrätietoisesti maasta, jonka nimeksi tuli Saksan demokraattinen tasavalta, koska se ei ollut saksan, demokraattinen eikä tasavalta.

Kirjasta on kohistu. Saksassa käytiin ankarakin taistelu jo 1980-luvulla, kun ensin muutama tutkija alkoi tavoitella objektiivisuutta kuvatessaan Natsi-Saksaa ja sen sotaa, ja perässä tuli enemmän tai vähemmän ihmeellisiä ”ymmärtäjiä”. joita sanotaan revisionisteiksi. Saksassa, Itävallassa, Englannissa ja USA:ssa ilmestyy jatkuvasti kirjoja, joissa kerrotaan, että Hitler oli hyvä mies.

Dresdenin tarinaan vaikutti voimakkaasti kaksi kirjaa. David Irving julkaisi aiheesta tutkimuksen 1965. Hän oli vielä silloin asiallisena pidetty tutkija. Maine häneltä meni vasta 1990-luvulta, jolloin hän oli jo liittynyt holokaustin kieltäjiin.

Salaliitto-harraste on näkyvintä Yhdysvalloissa, jossa joku Arthur Butz kerää jatkuvasti lukijoita – hänen mukaansa mitään juutalaisten joukkomurhaa ei koskaan tapahtunut. SS-miehet saattoivat ehkä käsitellä pitkäpartaisimpia hiukan kovakouraisesti, mutta siinä kaikki. Lisäksi iloisilla työpaikoilla, kuten Auschwitschissa, levisi ikävä lavantautiepidemia. Mitään todisteita väitetystä kansanmurhasta ei ole olemassa.

Joillakin on tarve uskoa tällaista.

Muuan ilkeä henkilö huomautti, että olisi aika vaikea saada sellainen ihminen muuttamaan kantansa, joka vakavissaan haluaa olla uskomatta, että Amerikassa oli 1800-luvulla sisällissota.

Jatkaisin tähän, että itse pitäisin sivistyksen ja sivistyneisyyden mittana kykyä punnita perusteluja ja muuttaa mielipidettään silloinkin kun tuo uusi mielipide on vastenmielinen.

Irving on tuomittu Itävallassa holokaustin kiistämisestä, mutta jo ennen sitä hänen uransa käännekohta oli hänen itse ajamansa kunnianloukkausjuttu. Hän hävisi jutun sen jälkeen kun historian ammattilaiset olivat osoittaneet tuomioistuimille lukuisia näytteitä asiakirjojen vääristelystä, puhumattakaan todisteiden valikoivasta käyttämisestä.

Hän on mennyt mies; edes kirja alkoholisti Churchillista, joka aloitti vastoin Englannin kansan etua ja halua sodan Saksaa vastaan, ei edennyt ensimmäistä osaa pidemmälle.

Tämä selostus oudosta henkilöstä meni hiukan pitkäksi; olen nimittäin ollut havaitsevinani, että Suomessa ihmetellään usein, onko sillä todella väliä, mitä mieltä historiasta ollaan.

On sillä.

En näillä näkymin ryhdy käymään läpi F. Taylorin dokumentaatiota. Totean vain, että Vonnegutin Slaughterhouse 5 on tietysti romaani, mutta ainakin minun mielikuviani se on vahvistanut.

Täten ilmoitan tarkistaneeni niitä. Dresden oli aika pieni tuho verrattuna Hampurin palopommituksiin.

Sen te varmaan tiedättekin, että välittömästi kuolleet laskien sekä Hiroshima että Nagasaki jäävät kauas jälkeen Tokion palopommituksen tuhoista. Pommitus tapahtui samoina päivinä kuin Dresden.

Tämä ei ollut johdanto keskusteluun Saksan kaupunkien tuhoamisesta yleisesti, vaan havaintoesimerkki siitä, miten poliittisesti tarkoituksenmukainen valhe tai virhe siirtyy kirjasta toiseen ja muuttuu ”totuudeksi”.

Dresdenin kaupungin itse teettämä selvitys kuuluu ilmestyvän lähikuukausina.

Siitä sitten erikseen.


28 kommenttia:

  1. Tätähän minä olen mm. pojalle opettanut, että jos alkaa valehtelemaan, sitä on jatkettava järjestelmällisesti, määrätietoisesti ja harkiten; ei siitä muutoin saa totuutta.

    Samoin olen opettanut että jos on valittavana verevä valhe ja kuiva totuus, voi kertoa molemmat; voi pysytellä totuudessa, mutta ei sitä kukaan muista, kun vaihtoehtona on hyvä valhe.

    VastaaPoista
  2. Freeman John Dyson

    (s. 15. joulukuuta 1923 Crowthorne Britannia) englantilaissyntyinen, yhdysvaltalainen fyysikko ja matemaatikko, joka tunnetaan työstään kvanttisähködynamiikan, kiinteän olomuodon fysiikan ja ydinaseiden suunnittelun parissa sekä futuristisista näkemyksistään. Dyson tunnetaan myös nationalismin vastustajana. Dyson on siirtynyt eläkkeelle.
    Dyson opiskeli Cambridgen yliopistossa, ja hänestä tuli vuonna 1945 matematiikan kandidaatti. Toinen maailmansota keskeytti Dysonin opinnot, ja hän toimi sodan ajan analyytikkona Kuninkaalisen ilmavoimien pommitusjoukoissa.

    On hearing the news of the bombing of Hiroshima:

    "I agreed emphatically with Henry Stimson. Once we had got ourselves into the business of bombing cities, we might as well do the job competently and get it over with.
    I felt better that morning than I had felt for years… Those fellows who had built the atomic bombs obviously knew their stuff… Later, much later, I would remember [the downside]."


    "I am convinced that to avoid nuclear war it is not sufficient to be afraid of it. It is necessary to be afraid, but it is equally necessary to understand. And the first step in understanding is to recognize that the problem of nuclear war is basically not technical but human and historical. If we are to avoid destruction we must first of all understand the human and historical context out of which destruction arises."

    http://video.google.com/videoplay?docid=350379535220823176


    http://www.nasonline.org/site/PageServer?pagename=INTERVIEWS_Freeman_Dyson

    VastaaPoista
  3. 2.500 kuollut.
    25.000 kuollut.
    250.000 kuollut.
    miljardi kiinalaista.

    Ovat vain lukuja. Vaikeita.
    En tiedä kuinka monta kuoli missäkin. Joskus tuli katsottua Robert McNamaran haastattelu- dokumentti:

    The Fog of War

    jossa hän hyvin pelkitetysti kertoo kuinka hienosti, tuhoavasti ja raaasti että TARKOITUSELLISESTI USA pommitti japanilaiset kaupungit... kivikaudelle.
    Kuolleita???.???
    Kuka muistaa näitäkään, mutta dokumentti on loistava.

    Toisaalta, en myöskään välitä enää tietää kuoliko Auschwitzissa hieman yli 4 miljoonaa vai hieman yli 1 miljoonaa ihmistä, sillä "olen elävä ihmisessä ikuisesti enkä sen tähden kaipaa uhreja hautaani ja kuolemattomuutta nimelleni."

    Äskettäin julkaistiin yli 70 miljoonaa sivua aiemmin salassa pidettyjä saksalaisia sodan aikaisia asiakirjoja. Niistä tuo selviää.

    Oikeastaan kyse näissä keskistysleiri-salaliitoissa on siitä, ettei kysymyksiin tarpeeksi suurella äänellä julkisesti vastata. Mitä enemmän tietoa "pimitetään" sitä enemmän sitä tarvittaisiin. Ja jos toisaalta tarpeeksi kovaa kysytään, kielletään kaikki kysymykset.
    "Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa ja siksi minun..." on oikeus kysyä ja saada vastaus kysymykseeni.

    VastaaPoista
  4. Eikös eräs itävaltalainen viiksekäs korpraali tokaissut, että jos valehtelee, kannattaa kertoa suuria valheita? Pienistä valheista jää kiinni, mutta jos valhe on tarpeeksi suuri ja röyhkeä, ihmiset uskovat sen, koska ajattelevat ettei kukaan nyt noin älytöntä juttua menisi keksimään...

    VastaaPoista
  5. Jarmom,
    Toit framille erinomaisen Fog of War'n, jonka sisältö ja rakenne on esimerkillisen hyvä. Mainitsemasi Japani-jakso oli karmaiseva (liittyy muuten Jussin mainitsemaan Dysoniin, joka teki samantapaista laskentaa Saksan kohteita varten). McNamara kertoo myös sen, miten hallitusti kansakunta ohjaillaan sotaan (Vietnam, mutta näyttää toimineen myös myöhemmissä sodissa). Tämänkin elokuvan esitti aikoinaan Bio City, joka täydensi hienosti Hesan leffatarjontaa.

    Jussi,
    Dysonin kirjanen "Sun, Genome and Internet" kannattaa ottaa vaikkapa matkalukemiseksi: Ohut, mutta täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  6. Ei noita salaliittoteorioita vastaan kannata yrittääkään taistella, koska ne venyvät ja paukkuvat aina tarpeen mukaan. Niissähän ei ole mitään todellista omaa sisältöä, vaan ne perustuvat vain 'virallisen' totuuden kieltämiseen. Nykyajan suosituin salaliittoteoria, 911-totuus voi silmät kirkkaina selittää peräkkäisinä päivinä, että Pentagoniin törmäsi risteilyohjus, A-4, Global Hawk tai Boeing 747. Näiden selitysten täydellinen ristiriitaisuus ei kumoa niitä, vaan kaikki vahvistavat salaliittoteoriaa. Totuusliike kutsuu tätä kumulatiiviseksi argumentiksi.

    VastaaPoista
  7. Kamraksen Bio Cityllä ja siihen liittyneellä maahantuonnilla oli puolensa. Elokuva-arkiston ystävät ovat siitäkin saaneet nauttia.

    Errol Morrisin Fog of War-elokuvan toi kuitenkin maahan Matila & Röhr. Ensi-ilta oli Rexissä 2.4.2004.

    Ennen televisiota DocPoint esitti sen vuoden 2007 Errol Morrisin retrospektiivissä. Kun aikoinaan näitä tekstiviestiesittelyjä rustasin sinne, laitettakoon se tähänkin, jos bloginpitäjä sallii.

    Oscar-palkinnon voittanut dokumenttielokuva The Fog of War rakentuu Robert McNamaran (1916-) haastatteluille, joita oli käytettävissä 20 tuntia. McNamara oli Yhdysvaltain puolustusministeri sekä John F. Kennedyn että Lyndon B. Johnsonin hallituksissa. Tehtävässään hän oli väistämättä yksi Vietnamin sodan keskushenkilöitä.

    Poliitikkouransa jälkeen hän jatkoi globaalina vaikuttajana toimiessaan Maailmanpankin pääjohtajana vuosina 1968-1981.

    McNamaraa pidettiin yleisesti nerokkaana teknokraattina, jonka epäilykset ja syyllisyydentunnot Vietnamista saivat hänet luhistumaan, kun lähdön hetki koitti.

    Elokuvan haastattelut kertovat samasta kaksijakoisuudesta: innokkuus ja osallistumisenhalu romahtavat, kun saavutaan asioihin, joista hän jääräpäisesti haluaa vaieta.

    Presidentillisiä puhelinnauhoituksia hyödyntävä dokumenttielokuva on silti loistelias osoitus elokuvan mahdollisuudesta kirjoittaa historiaa.

    Vietnamin sodan pääarkkitehdin eloisa haastattelu täydentää kuvaamme amerikkalaisten näkökulmasta sotaan, jota he eivät koskaan voittaneet.

    VastaaPoista
  8. Hämmästyttävää, että anekdoottien kuningas Kemppinen ei ole ottanut selvää David Irvingin taustoista. Hänhän on täysiverinen huijari, joka saattaa kärsiä Münchausen syndroomasta. Tutkija hän ei ole koskaan ollut, eikä saanut edes historian peruskurssia läpi yliopistossa, vaan keskeytti opintonsa.

    VastaaPoista
  9. Historia on mielenkiintoista, mutta vaikeaa.

    Hieman huvitti, kun tv-dokkarissa pohdittiin vakavalla naamalla Nefertitin kohtaloa 3000 v sitten - kun emme kuitenkaan pääse yksimielisyyteen edes 70-luvun tapahtumista, vaikka moni meistä muistaa ne!

    Emme tiedä, mitä tapahtui täällä pohjolan perukoilla 1000 vuotta sitten ja näköjään emme tiedä sitäkään, mitä tapahtui Euroopassa 60 v sitten.

    Mitähän tapahtuu tulevaisuuden historioitsijoiden mielestä juuri nyt?

    VastaaPoista
  10. Fog of War on Makuunista lainattavissa.

    Youtube:

    Fog of War

    Yhteenvetona:

    Kaikki päättyy tähän

    VastaaPoista
  11. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Kiitos monista hienoista ja viisaista kirjoituksistasi!
    1)Näin kukan ja kirjan päivänä,
    kysyn miten käy perinteisen kirjan ja kirjakustantamoiden? Tarkoitan
    tällä muun muassa sitä, että
    monet kirjat ( kuten olet kertonut)
    ovat pian saatavilla varsin
    edullisesti netitse.
    Toisaalta netin kuvaruudulta lukeminen rasittaa silmiä kaiketi
    enemmän kuin (perinteissä fyysisessä muodossa olevan) kirjan lukeminen.

    2)Sitten iptv:n visiosta.
    Mahtaako tekniikka&talous -lehden
    artikkeli olla uskottava? Lehden mukaan ( 2.5. 2008, 7.) kerrotaan,
    että sellaisten laajakaista- asiakkaiden määrä, joiden internet-yhteys periaatteessa riittäisi iptv:lle, on nyt 50.000. Kolmen vuoden kuluttua yhden firman edustaja uskoo sen olevan 300.000 iptv-asiakasta.
    Euroopassa lehden mukaan on noin 3 miljoonaa iptv-katselijaa, joista eniten Ranskassa. Muutenkin iptv on suosituin Euroopassa ja Aasiassa, mutta Yhdysvalloissa useimmat katsovat kaapeli-tv:tä.
    Onko tulevaisuus ( siis tv:n tulevaisuus) iptv:n? Miksi Yhdysvalloissa kaapeli-tv on niin suosittu?

    3. Onko lähitulevaisuudessa odotettavissa, että netissä olevat kirjoitukset ja blogit on osaltaan
    enenemässä määrin vaikuttamassa
    yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?
    Onko netistä tulossa tulevaisuudessa jopa demokratisoitumisen uusi airut?
    Tiedän, tiedän, että ennustaminen
    on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden; mutta siitä huolimatta kysyn, koska tämän hetken teot ja jopa mielipiteet sekä visiot osaltaan muokkaavat tulevaisuutta. Eihän tulevaisuus synny mitenkään yksioikoisesti menneisyyden tapahtumista, mutta ei tyhjästäkään, eikä
    myöskään voine järkevästi ajatella niin, että tulevaisuus syntyy sen ( =tulevaisuuden) tulevaisuudesta vai voiko sittenkin sellainen rationaalista ajattelua? Kaikki saattaa olla jo valmiina platonisessa taivaassa ja odottaa poimintaa.


    ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti Taneli

    VastaaPoista
  12. Liityn myös Fog of Warin ja yleisesti Errol Morrisin ihailijoihin.

    Tsekatkaapa mukava mainosfilmi hänen sivuiltaan:

    http://www.errolmorris.com/commercials/hp_hawkes.html

    Onko tuttuja maisemia :)

    VastaaPoista
  13. Miksi ihmeessä pitäisi vertailla vain pommitusten välittömiä uhrilukuja?

    VastaaPoista
  14. Ad Antti

    Wim Kayzer - toimittaja hollannista - teki 1993 dokumentin Een schitterend ongeluk, jonka YLE esitti telkkarista joskus niihin aikoihin ja sen sitten minäkin katsoin. Kyseisessa ohjelmassa (ehkä olet sen nähnyt) oli mukana Rupert Sheldrake, Daniel C. Dennett, Oliver Sacks, Stephen Jay Gould, Stephen Toulmin ja Freeman Dyson.

    Dysonin osuus mietitytti ja kiinnosti minua siinä silloin eniten ja silloin myös heräsi mielenkiinto häntä kohtaa. Kyseisessä osuudessa keskusteltiin lähinnä noista pommituksista ja niiden tarpeellisuudesta.

    Mainitsemasi kirja kannattaa toki lukea siinä missä joku toinenkin kirja, vaikka en itse niin kovasti innostunutkaan tuosta ihmiskunnan rakettimatkailusta (vai pakomatkasta).

    (Kyynikkona visualisoin sen hiukan "maallisemmin" ja näin mummon ja vaarin kantamassa fiikusta täyteen pakattuun ja huonosti toimivaan rakettiin kovan riitelyn säestämänä, mutta ei siinä mitään; hauskaa matkaa minun puolestani!) Mutta ajatuksia Dyson kyllä herättää.

    Näissä live-esiintymisissä minua miellyttää hänen tapansa käydä tuota keskustelua, siis se tapa, miten tuo sanottava (sitä on aika paljon) tuodaan siihen mukaan.

    Bellow kirjoitti Herzogissa jotakin tämän suuntaista; että jossakin tuolla avaruuden toisella puolella, etäisissä tähdissä on mitä luultavammin sellaista materiaa, joka synnyttää vielä oudompia tyyppejä kuin mitä me olemme. Eli niitä radiosignaaleja odotellessa.

    http://www.youtube.com/watch?v=zRak2czL-Mw

    VastaaPoista
  15. Kemppinen kirjoitti: "Totean vain, että Vonnegutin Slaughterhouse 5 on tietysti romaani, mutta ainakin minun mielikuviani se on vahvistanut. Täten ilmoitan tarkistaneeni niitä. Dresden oli aika pieni tuho verrattuna Hampurin palopommituksiin."

    Nolla lisää - apologia: Vähemmän noloa

    Maaton mies -kirjassa Vonnegut tosiaan tekee sen, että kutsuu Dresdeniä suurimmaksi joukkoteurastukseksi Euroopan historiassa ja jatkaa: "Tiedän toki Auschwitzista, mutta joukkoteurastukset ovat nopeita - niissä ihmisiä tapetaan läjäpäin hyvin lyhyessä ajassa."

    Vonnegut on ollut meillä Suomessa suosittu ja olen kirjailijaan aikanaan parin kirjan jälkeen kyllästyneenä pitänyt sitä erikoisena. Kemppisen mainio sanonta päivän postauksessa kyllä vähän selvittää asiaa: "Meillä tosin hyvin kirjoittamisena on usein pidetty katteetonta paisuttelua ja tyylillistä ruiskumaalausta." Siinä taitaa olla Kurt ja vähän omaakin tavoitettani (siitä kai mainiottu aversioni) paketissa naru päällä.

    Haluan muistuttaa ja nostaa esille, että Vonnegutin Teurastomo 5. Lasten ristiretki -romaanin päivän epistolassa "aika pieneksi" leimatun aiheen tekee kirjailijan ja myös lukijan kannalta vähemmän noloksi ja jopa puolustettavaksi se, että Vonnegut oli Dresdenissä silminnäkijä, neninhaistaja ja ihollatuntija.

    VastaaPoista
  16. Liittyen holokaustin kieltämiseen kannattaa katsoa Errol Morrisilta (tuon Fog of War -dokumentin ohjaaja) myös elokuva mr Death (tais se nimi olla vähän pitempi, mut en muista sitä kokonaan). Ehkä hieman asian vierestä, mutta mielenkiintonen pätkä joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  17. JarMomia sivuten on todettava, etteivät kuolinluvut minuakaan liikauta enkä niitä edes muista. Kun uhreja on enemmän kuin seitsemän, ei sitä määrää kuitenkaan kykene käsittämään. Kärsimys ei ole suure.

    En jaksa ymmärtää holokaustin kieltäjien tarkoitusperää. Olen kyllä havainnut muodin olla sillä tapaa "älyllinen", että moni paha ja tuska analysoidaan pois.

    Toinen ääripää ovat sitten ne, jotka tahtovat nähdä pahuuden piilevän meissä jokaisessa. Klassinen esimerkki on Milgramin koe, jolla "todistettiin", että enin osa meistä kiduttaa toista, kun riittävän voimakas auktoriteetti käskee. Tätäkään suuntausta en ymmärrä. Teininä pidin ko. koetta varsin vavisuttavana ja kirjoitin sen kauhusta vähintään joka toisessa kouluaineessani. Nykyään pidän koko koetta vastenmielisenä.

    Tänään suutuin oppilailleni. He pyysivät saada soittaa taustamusiikkia piirtäessään. Kun annoin luvan, he sitten valitsivat vitsikkääksi tarkoitetun laulun, jossa Jammu-setä houkuttelee lapsia mukaansa. Sillä kohtaa minä tapasin moraalini: vitsi päättyi 15 sekunnin jälkeen.

    VastaaPoista
  18. Nollia pois

    ...havaintoesimerkki siitä, miten poliittisesti tarkoituksenmukainen valhe tai virhe siirtyy kirjasta toiseen ja muuttuu ”totuudeksi”.

    Dresdenistä tavallaan pelastui 198.000 ihmistä, kun eivät kuolleetkaan pommituksissa.
    Auschwitz:sta pelastui 3.000.000 ihmistä, kun heitä ei siellä murhattu.

    Näistä kahdesta paikkaa kuolleita sieluja löytynyt jo 3.198.000.

    Planeetaltamme on kymmeniätuhansia paikoja, joista löytyy lisää pelastuneita, eli kuolleiksi ilmoitettuja. Jatkosodan teloitetut ja Lappeenrannassa ammutut, Ukrainan ja Kiinan nälänhädissä kuolleet, Gulagin murjomat ja tapetut, Irakin siviiliuhrit ja Konttisen puutarhassa teloitetut kissanpennut.

    Ehdotan vuosittain viettäväksi "Pelastuneiden päivää". Siis niiden päivää, jotka selvisivät tilastoidusta kuolemastaan hengissä.
    Heitä on kymmeniä/satoja miljoonia.

    Kun katselee ilmakuvia pommitetusta Dresdenistä, ei voi kuin ihailla kuinka hienosti saksalaiset ovat onnistuneet 147 tehdastaan piilottamaan keskustan asuinkortteleihin.

    ...sivistyksen ja sivistyneisyyden mittana kykyä punnita perusteluja ja muuttaa mielipidettään silloinkin kun tuo uusi mielipide on vastenmielinen.

    Maailman hienoin ajatus totuudesta, joka toteutuakseen vaatii avointa keskustelua ja oikeutta ilmaisunvapauteen. Faktaa on valitettavasti liian vähän tarjolla ja sananvapauskin on hakusessa. Arkistot eivät vielä ole avautuneet, jos tarkoitetaan II-maailmansodan tapahtumia.
    Mielenkiinnolla odotan Churchillin arkistojen avautumista.

    VastaaPoista
  19. Kun noita pikku veijareita aina täälläkin muistetaan, niin todettakoon, että tänään tulee kuluneeksi 250 vuotta Robespierren syntymästä. Joten onnitteluni sinne jonnekin!

    VastaaPoista
  20. Jussi:
    Een schitterend ongeluk
    "Huima sattuma" suomeksi, erinomainen TV-sarja, joka huipentui tähän yli kolmen tunnin keskusteluun. Dysonin lyhyet murjaisut olivat mainioita "keventäjiä" keskustelun lomassa. Mieleen jäi myös Sheldrake ja muiden suhtautuminen hänen kokeisiinsa ja ideoihinsa. Taisi olla Dyson, joka näytti pohtivan asiaa hetken ja sanoi idean olevan mielenkiintoinen sinänsä, mutta "sitä ei voi tutkia". Yksinkertaisuudessaan hyvä ohje siihen, mihin aikansa käyttää. Stephen Jay Gouldista jäi mieleen heitto, että "ihmiskunta on kehittynyt eniten kiviä heittelemällä" (joka on siis vain puoleksi vitsi). Tällaista telkkariohjelmaa oikein kaipaa nykyisin!
    Dysonin kirjasesta minulla jäi mieleen se, miten älytöntä oli (ja on) lähettää *ihmisiä* kuuhun tai avaruuteen (tarvitaan vettä, ilmaa, ruokaa, jätehuolto yms), kun homman olisi voinut hoitaa teknologian (robotiikan) avulla.

    Sedis:
    Kiitos "tekstariarvostelusta", tiukkaa tekstiä, pistän talteen. Bio Cityn mainitsemisella tarkoitin sitä, että ko. teatteri täytti mukavasti aukon "tennispalatsien" ja elokuva-arkiston välissä. Siellä tuli nähtyä moni sellainen leffa, jota ei ehtinyt nähdä ensimmäisellä kierroksella. Leffakierto on nykyisin harmillisen nopea ja tarjonta niukkaa.

    VastaaPoista
  21. Yhtä tyhmää, ellei vielä tyhmempää, kuin holokaustin kieltäminen, on kieltää lain voimalla sen kieltäminen.

    Siinä astutaan jo niin pitkä askel kohti talibanilaista historian tulkintaa, että takaisin on pitkä matka.

    Tutkiminen ja annettujen totuuksien terve epäily on eri asia kuin sokea kieltäminen. Sitähän tässäkin on tämä päivä tehty.

    Rohkenen epäillä jokaista väitettä, paitsi tietysti sellaisia, jotka tiedän vääriksi.

    Miten se kvanttifyysikko Pauli sanoikaan jostakin kollegansa väitteestä, että se menee niin hakoteille, ettei se ole edes väärä.

    VastaaPoista
  22. Tässä oikea linkki:

    The Fog of War

    Ja oikealta pikkukuvista löytyy jatkoa.

    VastaaPoista
  23. Mummo, oletko aidosti oikeasti todellakin sitä mieltä, että pahuus on sinun ulkopuolellasi, että se koskettaa sinua vain objektina?
    Eikö siinä tapauksessa pidä aina olla vieressä joku "paha", joka kantaa puolestasi pahuuden tehtävän ja taakan? Jotta balanssi säilyy.

    VastaaPoista
  24. Ei, Pirkko,
    en ole sitä mieltä, että pahuus on ulkopuolellani. Tarkoitin, että holokaustin kieltämisen vastakohtana voisi nähdä suuntauksen, jossa yksilön pahuutta nostetaan esiin ja todistellaan. On eri asia nähdä itsessään pahuutta kuin järjestelmällisesti todistaa, että sitä on jokaisessa.

    Milgramin koe oli minusta sangen ikävä muistakin syistä, esimerkiksi koehenkilöiden kohtelun tähden.

    VastaaPoista
  25. Kemppinen kirjoitti: (Irvingin) "kirja alkoholisti Churchillista, joka aloitti vastoin Englannin kansan etua ja halua sodan Saksaa vastaan"

    Miten ihmeessä Churchill sodan aloitti, kun ei ollut silloin hallituksessakaan? Vasta sodan puhkeamisen jälkeen hänestä tuli meriministeri ja Chamberlainin erottua toukokuussa 1940 pääministeri.

    VastaaPoista
  26. Yleensä "pahat ihmiset" ovat paljon helpompia kuin "hyvät ihmiset", sillä hyvät ovat oikeassa ja näin ollen heidän kanssaan on vaikeampi neuvotella.

    Pahuus, joka yleensä johtuu ahdeudesta, kunnianhimosta, kateudesta, mustasukkaisuudesta tai silkasta nälästä on paljon helpompi tyydyttää ja he tietävät mitä tahtovat kun taas "hyville" ei mikään ole kylliksi.

    Toki on niin että monta kertaa ihmisten hyvyys johtuu vain saamattomuudesta, tilaisuuden tai mielikuvituksen puutteesta, laiskuudesta tai pelkuruudesta. Nämä hyvät ihmiset ovat sitten historian tykinruokaa, demokratian savijalka.

    VastaaPoista
  27. Hehe, toimineeko petjan nihilistinen puklaus tässä loppukaneettina? Hyvää mediaa joka tapauksessa teksti ja kommentit. Herran siunausta!

    VastaaPoista