13. huhtikuuta 2008

Kartasta hulluksi

Uskottavuudestaan kuuluisa Jorge Luis Borges vakuuttaa, että muuan sadistinen keskitysleirin komentaja mursi erään rabbiinin mielenterveyden pakottamalla tämän tuijottamaan Itävalta-Unkarin karttaa joka päivä.

Ilmoittaisin nyt ratkaisseeni ongelman historiallisten karttojen verkkoversioista.

Niin paljon kuin karttoja rakastan ja varsinkin vanhoja ja hiukan omituisia – historialliset kartat ovat helposti harhaanjohtavia ja tarpeellisuudeltaan kyseenalaisia.

Tietenkin koulussa ja yliopistossa on edelleen opittava toissijaista historiallista tietoa, ja silloin on hyvä, että voi suhteellisen vaivattomasti katsoa, minkä nimiseen valtakuntaan esimerkiksi Krakova on kulloinkin kuulunut. Mutta löytää sen tiedon tekstinäkin.

Euroopan tragiikka on sen karttakuvan kauhistuttava muodostaminen.

Euroopan ymmärtämisen edellytys on oivallus, ettei olennaisia asioita voi kuvailla kaksiulotteisesti.

Puolan, Romanian, Bulgarian, lähes koko Balkanin, Saksan maiden ja yllättävää kyllä Ranskan väestön valtaosalla ei ollut ennen vuotta 1860 hajuakaan, minkä nimisessä maassa he asuivat, koska paikallisissa herroissa oli ihan tarpeeksi pakoon juoksemista.

Asiaa ei ole tutkittu eikä todistettu, mutta luulisin että myös Suomessa tuohon aikaan asti tieto hallitusvallasta oli kirkossa kuultua – että jossain päin kuuluu olevan muuan keisari, joka makailee saunan lauteilla ja syö voisulaa.

Tämä sääntö näyttäisi todella koskevan myös Puolaa, joka on Euroopan kansoista sivistynein, vaikkei sitä heidän poliitikkojaan katsoessa helpolla uskoisi. Talonpoikia ei saatu mukaan kapinoihin kuin joskus harvoin, koska kovin monet heistä arvelivat, että yksi hailea. Kieltämättä Mereczowszczyznan suuri poika sai 1795 talonpojat tarttumaan viikatteisiin, mutta tappio siitäkin tuli.

Historiallisen kartan olisi siis oltava kerroksinen ja osoittaa graafin tavoin kytkentöjä.

Napolin seudun väki luuli vapaustaistelujen aattona paikalle saapuneita milanolaisia ja lombardialaisia englantilaisiksi – niin outoja olivat ja niin eri kieltä puhuviat. (Mazzini oli vastikään nykertänyt hirvittävällä työllä kasaan kirjakielen, josta yläluokka alkoi olla yksimielinen.)

Ehkä me käymme nyt Euroopassa keskustelua kansallisvaltioista koodisanalla Nato. Ainakin viimeksi pohdittiin Ukrainan ja Georgian kohtaloita. Niillä on tiettävästi molemmilla juuri samoja ongelmia, joihin Puolan ja Unkarin valtioiden muodostuminen kerran toisensa jälkeen kariutui ja jotka ovat tänäkin päivänä hyvin pahasti levällään Serbiassa, Kroatiassa ja pitkin Balkania.

Kansallisvaltiot yrittävät muuttua kansallisiksi, ja perinteinen keino tuon päämäärän tavoittamiseen on kansanmurha tai sitten johdonmukainen vähemmistöjen sorto.

Kansallisvaltio oli 1800-luvun alun keksintö ja sellaiseen tarvittiin perustelut. Tavallisin perustelu oli kulloinkin kysymyksessä olevan kansan tavaton etevyys. Jotkut porukat ilmoittivat kylmästi olevansa luotuja hallitsemaan myös naapureitaan, kuten serbit, tai muuten vain maailman paras kansa ja Jumalan silmäterä, kuten Puola.

Meillehän on myös Suomessa opetettu sitkeästi ja pitkään, että olemme jotain vallan erinomaista, ja että sodissa Jumala siunaa aseemme ja ilmeisesti pilaa vastustajan aseet.

Lienee paikallaan mainita, että Englanti ei ole kansallisvaltio, vaan Yhdistynyt Kuningaskunta muodostuu aika erilaisista porukoista. Ruotsi ryösti eteläiset maakunnat Tanskalta niin hiljan, että sen näkee ja kuulee seudulla, ja pohjoisessa on sitten kaikenlaisia väärää kieltä puhuvia. Jopa Tanskalla oli saksalainen maakunta, joka aiheutti sille paljon murhetta (Schleswig-Holsteinin kysymys 1800-luvulla).

Kehuaksemme itseämme sanomme, että Suomi on ainoa säällisen menon säilyttänyt ensimmäisen maailmansodan synnyttämä valtio.

Mutta ei se ensimmäinen maailmansota ja pienten kansojen itsemääräämisoikeus mikään uutuus ollut. Edellisellä vuosisadalla oli syntynyt koko rivi uusia valtioita: Kreikka, Bulgaria, Romania ja joukko valtioita Balkanille. Italia ja Saksa olivat yhdistyneet. Puolalla oli lappu luukulla.

Neuvostoliiton vanhat satelliittivaltiot olivat enemmän tai vähemmän onnen kauppaa syntyneitä, vaikeasti vakiintuvia yksikköjä. Noin 1919 itsenäistyneitä olivat vain Suomi ja Baltian maat.

Ja epävakaaksi osoittautunut ensimmäisen maailmansodan tuottama keinotekoinen valtio, joka sepitti itselleen ns. marxistisen olemassaolon selityksen ja oikeutuksen maailman kansojen johtoon, oli nimeltään Neuvostoliitto.

(Kuva Wikipediasta)

30 kommenttia:

  1. Ai tuoltako Max Bialystok on saanut nimensä?

    Ei vanhoja karttoja voi tarpeettomiksi väittää. Ne eivät ehkä kerro kansallisesta identiteetistä, jos sitä ei juuri ollut. Sen sijaan niiden muutokset kertovat valta-asemamuutoksista ja maan koko jossain määrin hallitsijan/valtion valta-asemasta. Myös mittakaavavirheet kertovat paljon alueiden suhteellisista merkityksistä.

    Kansallisvaltioon on olemassa sellainen hyvä perustelu, että vastakkainasettelu lisääntyy mikäli etniset ryhmät eivät ole sekoittuneet alueellisesti. Tällöin on parempi että välissä on valtioraja, jolla estetään ristikkäisen vallankäytön aiheuttamia epäluuloja. Säilyy sopu paremmin.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi kirjoitti: "Kansallisvaltioon on olemassa sellainen hyvä perustelu, että vastakkainasettelu lisääntyy mikäli etniset ryhmät eivät ole sekoittuneet alueellisesti. Tällöin on parempi että välissä on valtioraja, jolla estetään ristikkäisen vallankäytön aiheuttamia epäluuloja. Säilyy sopu paremmin."

    Mutta kun etniset ryhmät yleensä ovat olleet sekoittuneita ja elivät kohtuullisessa sovussa, kunnes kansallisuusaate keksittiin, jolloin alue yksiviivasitettiin ja muut kansallisuudet karkotettiin pois (esim. Atatürk karkotti kreikkalaiset Turkista).

    Ei raja lisää sopua vaan korkeintaan ennakkoluuloja.

    VastaaPoista
  3. Kalle Päätalon v.1889 syntynyt Hermanni-isä oli kovin ihmeissään poikansa halusta liittyä suojeluskuntaan 1930-luvulla. Vanhemmalle polvelle olivat isänmaa ja kansallisvaltio outoja käsitteitä. Työnteko oli tärkeintä, oltiin sitten kuninkaan, tsaarin tai presidentin alaisia.

    Uskon kylläkin, että joutuminen osaksi Stalinin Neuvostoliittoa olisi huomattu Koillismaan selkosillakin.

    Suojeluskuntaan tahtonut ja sotapalveluksensa moitteettomasti hoitanut Kalle äänesti tamperelaisena työmiehenä v.1945 SKDL:a. Oli itse v.1978 Kekkosen valitsijamiesehdokas SDP:n listoilla.

    VastaaPoista
  4. Kemppinen kirjoitti: "Ilmoittaisin nyt ratkaisseeni..."

    Olen tosin lukenut tekstin vasta kahdesti, mutta kiirehdin jo nyt kysymään, saisimmeko kuulla ratkaisusta? Tekstissä myöhemmin esiintyvät kerroksisuus ja kytkösgraafisuus kuulostavat niin lupaavilta, etten usko vastauksen, vaikka se joidenkin rivien välissä jo kurkkisikin, olevan kieltää ongelman relevanssi.

    VastaaPoista
  5. Ad Reinzi:

    Ajattelen kyllä jatkaa aiheesta ja tulla itse teemaan mutta ennakkona: samaan suuntaan ajattelemme. Ennen (mielivltaisesti valittua) vuotta 1861 poliittinen historiallinen kartta ei kerro paljon mitään, koska tarvittaisiin kieli-, elinkeino- ja uskontokartogrammit eli useita layereitä, joiden mahdollista vaikutusta toisiinsa voisi tarkastella.

    Perusesimerkkejä ovat Puolan lisäksi Bulgaria ja Makedonia, joissa pitkiä aikoja eri ryhmillä oli "väärä" eli tosiasioiden vastainen käsitys siitä, mihin porukkaan he kuuluivat.

    Huomaa etten toistaiseksi ole maininnut juutalaisyhteisöjä. Ulkomuistista: Budapestissä juutalaisten osuus oli ennen sotaa yli 50 % ja Wienissä eräissä ammattikunnissa (lääkärit) paljon suurempi.

    VastaaPoista
  6. Borges - -. "Haarautuvien polkujen puutarha", josta olin viisausvuosinani asiallisesti villiintynyt, olisikin hurmaava malli kirjoittaa historiaa. Saatan olla miltei vakavissani.

    Vanhoissa kartoissa parasta ovat merihirviöt ja muu petokanta, kuten ne alastomat pienet pullukat, jotka ratsastavat Pegasoksella tai vastaavalla. Seinällä selkäni takana on muutamia, ja niitä kun katson, tulen surulliseksi, ettei nykykartoista tehdä tuollaisia. Kyllä kelpaisi koululaisillekin jakaa taidekarttoja. Nykyään ei jaeta mitään, kun oletetaan, että netistä löydetään tarpeelliset ja dokumenttikameralla voi näyttää. Ja aina joku ällistyy siitä tiedosta, että tasoon piirretyssä kartassa on väistämättä jokin virhe.

    "Kansallisvaltiot yrittävät muuttua kansallisiksi, ja perinteinen keino tuon päämäärän tavoittamiseen on kansanmurha tai sitten johdonmukainen vähemmistöjen sorto."

    Tuo muotoilu on mieleeni, ja kohta sen osaa Itä-Vantaan herkkä nuorisokin, jonka kanssa viime viikolla opittiin monenmoista Ilkka Kanervasta ja arvioitiin, olivatko omat tekstiviestit teoksia vai eivät.

    VastaaPoista
  7. Äänestikö Kalle SKDL:ää vuoden 1945 vaaleissa!? Kerrotaanko se kirjassa? Miten hitossa tuo tieto on luiskahtanut ohitseni, vaikka joka ainoan opuksen luin aina kesälomalla hitaasti ja harkiten. Ja tuohan ei ole mikään mitätön tieto...

    Herkko tuskin vastusti Kallen suojeluskuntaan menoa isänmaallisuusvajeensa takia, vaan siksi että siihen niilläkin kairoilla kuuluivat isot isännät ja muu parempi väki. Ei se ollut työmiehille tarkoitettu. Miten se Leppäsen Preetikin sanoi Valtun hautajaisissa, että rauhan aikana isänmaallisuus on parempien piirien asia, mutta sodassa voi sitten köyhempikin koittaa.

    Kallen idoli Hiltu-Jakki vastusti kaikkia äärisuuntauksia yhtä suurella ylenkatseella ja itsetunnolla. Tällaista tervettä järkeä siellä silloin arvostettiin - ja arvostetaan yhä.

    Afrikka on muuten myös hyvä (tai huono) esimerkki siitä, kun valtioiden rajat vedetään heimo- ja kansallisuusrajoista välittämättä.

    Suomalaisena on ehkä vaikea ymmärtää näitä ristiriitoja, kun me sentään olemme aika yhtenäinen porukka, joka tunnistaa toisensa suuressa maailmassa jo ulkonäöstä.

    Mutta mukava kuulla, että meitä karttahulluja on enemmänkin.

    VastaaPoista
  8. Kartan fraktaalisuus, historian fragmentaarisuus

    Perjantaisessa oikeuden ja median äärelle kokoontuneessa kahvipöydässä (radio-ohjelma Kemppinen, kuultavissa podcastina ilmeisesti seuraavat noin 28 vuorokautta) tuli taas kerran esiin kysymys asioiden, kuten kartan, fraktaalisuudesta: Itämeren rannikko on Hesarin tämänpäiväisellä teema-aukeamalla mitattavissa tiettyyn pituuteen, mutta jokainen voi jo Google Earthilla tai Virtual Earthilla zoomaamalla todeta, että niemeä ja poukamaa on paljon enemmän, jolloin rannikon mitattava pituuskin kasvaa. Päiväkävelyllä voi sitten rantaviivan todeta yhä vain venyvän hiekanjyvien kiertämisellä jne.

    Kemppisen äskeinen kommentti juutalaisvähemmistöstä siellä ja vaikkapa sukujemme riitapukarien rajakiistoista tuolla, on vastaavaa fragmentaarisuuden zoomaamista. Mitä lähempänä nykyaikaa olemme, sitä tärkeämpää zoomaus on, koska asiat ovat kesken tai ainakin niiden jäljet ovat yhä selvästi näkyvissä. Vastaavasti joidenkin solmukohtien (joita niitäkin on tietysti tiedontarpeen mukaan vaihteleva määrä, II maailmansotaan johtaneet detaljit kiinnostavat monia, isoenoni sodassa kaatumiseen liittyvät taisteluoperaatiot kiinnostavat kovasti lähisukuamme, ehkä eivät niinkään muita) ympärillä on tarvetta zoomailuun. Muutoin historiallisen kartan mittakaavan skaalautuvuudelle ei ole samoja vaatimuksia; päinvastoin, monissa asioissa, kuten viikinkien retket tai "kansainvaellukset" tietty suurpiirteinen satelliittiperspektiivi nimenomaan on toivottavaa.

    VastaaPoista
  9. Kansallinen identiteetti on minulle hieman vaikea asia.

    Kieli, kansalaisuus ja kansallisuus ovat ensiksi erillisiä asioita. Monin paikoin jo euroopassakin näkyy tämä ero paljon selvempänä kuin meillä.
    Elsassissa kieli, kansallisuus ja kansalaisuus ovat ymmärtääkseni erittäin selvästi erillisiä.
    Ja rakkaassa Italiassani pelkästään Emilia-Romagnassa voi saada aikaan mehevän riidan, jossa menee sanomaan emilianoa roragneseksi ja Sardiassa kaikki ovat Italian kansalaisia, mutta saarella on kuusi kieltä ja neljä alueidentiteettiä.

    Itsehän olen katoavaa rotua, ummikko.
    Pojalleni on jonnekin virallisiin papereihin kirjattu äidinkieleksi englanti ja käytännössä kaikki omaiseni puhuvat vähintään kahta kieltä.

    Monista suomalaisuuteen liittyvistä asioista olen ylpeä, mutta samaan aikaan olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen päässyt eroon suomalaisista naapureistani ja voin nyt asua turkkilaisen, venäläisen ja kurdi perheiden välissä, mukavasti ilman mitään juoppoa paskasakkia.

    Sitten on ollut hetkiä, jolloin olen hävennyt suomalaisuutta.
    Häpeä ja huvitus menivät sekaisin, kun muutama vuosi sitten tulin Bolognasta Helsinkiin.
    Bolognassa oli lentokentän saniteettitiloissa käsienpesujono, Helsinki-Vantaalla...
    Syvin oli se miten rahvaan älämölö kun suomalaiset voittivat lätkän maailmanmestaruuden. Jos minulla olisi ollut sillä hetkellä valta, niin kukaan ei muistaisi Taivaallisen Rauhan aukion tapahtumia, enkä usko että ainutkaan kunnon ihminen olisi saanut surmansa.

    VastaaPoista
  10. Koska olen luullut että 1800- luvulla kansaa yritettiin tehdä karttakepillä hulluksi, kokeilin minkälaisia ehdotelmia saisin googlettamalla yhdistelmällä Aleksis Kivi + valtiokäsitys (0 osumaa), mutta AK + kansakunta ilahdutti huomatessani kuinka syvällisesti historiaan perehtynyt pääministeri meillä Vanhanen onkaan.

    Miekkalähetyksen aikana rajoja taidettiin vedellä viivottimella pitkin ja poikin Afrikan mannerta, jopa enemmän kuin Euroopassa.

    VastaaPoista
  11. Delizia!

    John Dickien ruokakirja italianmaasta on enemmänkin italian synnyn gastronominen kuvaus (ja selittää osin EU:n Ruokaviraston menon Italiaan sekä Berlusconin kommentin siitä). Kirjan mukaan eräs italialaisia eniten yhdistänyt asia kun oli nimenomaan 1800-luvulla suurmenestyksen saanut keittokirja, jossa ensi kertaa määriteltiin yhteinen italialainen keittiöterminologia.

    Täältä

    http://www.simonsays.com/content/book.cfm?tab=1&pid=585887&agid=2

    löytyy kirjan alkuluku.

    VastaaPoista
  12. Silloin kun Euroopan karttaa rukattiin uuteen kuosiin isolla sapelilla demagogien kulta-aikaan 1930-luvulla, poistettiin ministereitä sekä idässä että Saksassa mennen tullen "nuoruuden" tieltä valmisteltaessa lopullista tulevaisuuden ratkaisua.

    Yksi käyttökelpoisista keinoista oli ihmisen häikäilemätön leimaaminen seksuaalisten taipumustensa perusteella, olivatpa ne todellisia tai keksittyjä.

    Opimmeko siis historiasta mitään? Olemmehan sentään nähneet kuvia kesäisistä Jugend-juhlista tai stalinistitytöistä kukkaishuiveissaan.

    VastaaPoista
  13. Jouduin taannoin ottamaan selvää Suomen rannikon pituudesta, joka suoraan mitattuna on 1100 km - mutta niemet, lahdet ja saaret mukan lukien peräti 46 000 km.

    En tiedä, millä tarkkuudella tuo on mitattu, mutta jos todellakin kierrettäisiin kivet ja hiekansirutkin, aina vaan tarkemmin, niin kaipa lähestyttäisiin ääretöntä?

    Eikä se muuten kovin kauaksi viskaa, jos napolilaiset pitivät lombardialaisia englantilaisina, sillä samaa germaanisukuahan ne ovatkin.

    Petjassa paljastuva piirre hävetä suomalaisuuttaan nakertaa hieman (mutta vain hieman) hänestä luomaani ylivertaisen suvereenisuuden suurruhtinaallista kuvaa. Minun kokemusteni mukaan olemme tässä roskaväen älämölöilyssäkin takarivin taapertajia. Sen mestaruudenkin olemme voittaneet vain kerran - vastaavaa humalaisten riehuntaa näkee joka viikonloppu Euroopan isojen urheilu- ja sivistysmaiden kansallisissa potkupallokisoissa.

    VastaaPoista
  14. marjo: Ei raja lisää sopua vaan korkeintaan ennakkoluuloja.

    Kuten esim. Belgiassa? Siellä ollaan toki sivistyneitä, mutta valtioraja sopivaan kohtaan saattaisi silti helpottaa asioita.

    VastaaPoista
  15. Rajat. Rajoittavatko rajat järkevien ajatusten kehittymistä?

    Iloisella 20-luvulla lähinnä iloittiin, poikkeuksena että juutalaisyhteisöissä opiskeltiin ja tutkittiin.
    Millaisen pääomamenetyksen ajatuksellisesti, että siitä johtuen rahallisesti, Eurooppa menettikään esim. vuosina 1934-1951 juutalaisten poismuuton seurauksena. Luonnollisesti murhatut mukaanlukien. Mielestäni korvaamattomattomat.
    Raja vedettiin Israeliin. Onko sieltä tullut mitään eksaktia uutta? Ei ole.
    Vain sellaisesta juutalaisyhteisöstä, joka on vähemmistönä ja/tai vainotussa asemassa, on syntynyt huomattavia kehityssuuntia, nobelisteja, keksintöjä.

    Voiko sama taantuminen tapahtua muidenkin valtioiden itsenäistyessä kun rajat on sovitut ja piirretyt?
    Olisivatko Chopin, Snellman tai Bach luoneet tai saaneet innoitusta nykyisen kaltaisissa kansallisvaltioissa EU:n sisällä?

    Ja mitä tulee pääministeri Vanhasen puheeseen, niin eipä kundi ole sitä itse kirjoittanut. Ja kirjoitelmasta voitaisiin olla montaa eri mieltä varsinkin Snellmanin osalta.

    VastaaPoista
  16. Hallitukset, sukupolvet, asiayhteydet muuttuvat toisiksi koko ajan, ja niin myös valtiot. Suuri projekti Neuvostoliittoa luotaessa oli uuden ihmisen luominen, valtio vain taakse jäävä taival. Taisi olla hieman liian utooppista. Niin vaan tuppaavat kestävätkin valtiot ja kansat painumaan historian hämärään jossain vaiheessa. Eivät Suomi ja suomalaisetkaan sen kummempia ole. EU:sta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  17. TapsaP:lle:

    Mm. Englannnin rantaviivan pituutta on vaikea määrittää, sillä vuorovesi aiheuttavat tiettyjä ongelmia muuttaessaan rantaviivaa...

    VastaaPoista
  18. Koska yritän, toisinaan huonolla menestyksellä olla kommentoimatta kymmenillä riveillä toisten blogeilla, viittaan nyt omaan vanhaan kirjoitukseeni Espanjan juutalaiskysymyksestä.

    Tajusin muutoin juuri erään kaverini olevan juuriltaan juuri näitä Granadan juutalaisia.

    VastaaPoista
  19. Sellainen sivuhuomautus, ettà italialaiset eivät ole koskaan yhdistyneet.
    He katsovat italainkielistä televisiota. Siinä kaikki.


    Valtiosta sen verran, että milloin valtio ja yhteiskunta mahtoivat yhtyä tarkoittamaan samaa? Sitä olen usein pohtinut, enkä tiedä.
    Tai sitten olen väärässä, ja ihmiset osaavat erottaa nuo kaksi käsitettä toisistaan.

    Jos joku osaa tuohon vastata, olen kiitollinen.

    VastaaPoista
  20. Ironiaksi käsitin Vanhas-kommentin alun perinkin

    VastaaPoista
  21. Eivät rajat aiheuta ongelmia.

    Ongelmia aiheuttavat ihmiset.

    VastaaPoista
  22. Kartta näkyy olevan vuodelta 1931. Vuonna 1831 Suomen kaarti oli palauttamassa järjestyssä kartan kuvaamalle alueelle. Kuinka pitkävihaisia reuna-alueiden asukkaat ovat?

    VastaaPoista
  23. Jarmom kirjoitti: "Voiko sama taantuminen tapahtua muidenkin valtioiden itsenäistyessä kun rajat on sovitut ja piirretyt?"

    Jep, laskihan kulttuurin huippujen taso Suomessakin 20-30-luvulla verrattuna Ahon, Järnefeltin, Sibeliuksen etc. sukupolveen. Tosin saattoi johtua siitäkin, että ennen kulttuuripersoonat olivat kaksikielisiä ja usein opiskelleet vuosia ulkomailla. Nyt saatiin keskiluokasta nousseita, jotka uskoivat keksineensä Euroopan.

    VastaaPoista
  24. Sari kirjoitti: "milloin valtio ja yhteiskunta mahtoivat yhtyä tarkoittamaan samaa?"

    Onpa ihan uusi ajatus, että ne tarkoittaisivat samaa. Länsi-Euroopalle oli luonteenomaista kansalaisyhteiskunnan synty valtion rinnalle. Venäjällä kansalaisyhteiskuntaa ei syntynyt, syntyi valtion ja vallankumouksellinen vastakohta.

    VastaaPoista
  25. luupäälle:

    Ironiaksi käsitin Vanhas-kommentin alun perinkin

    En lainkaan hyväksy ironiaa asialliseksi rajatun blogin kommenteissa.

    Eivät ihmiset aiheuta ongelmia.
    Ongelmia aiheuttavat rajoitukset.

    VastaaPoista
  26. tapsa p:lle,

    Päätalon äänestyskäyttäytymisestä v.1945 pitäisi löytyä kirjasta 'Pohjalta ponnistaen' tai 'Nouseva maa'. Kallen ensimmäinen vaimohan oli punikkiperheestä Turun seudulta. Mutta suurempi vaikutus taisi olla eräällä Messukylän hyvin maltillisella ja viisalla kommunistilla, joka käännytti Kallea ihan tosissaan. Vaikutus taisi kestää vain tuon yhden vaalin ajan.

    Vuoden 1956 presidentinvaaleissa Kalle taisi olla Tampereen rakennustyömaiden ainoa Kekkosen kannattaja. Duunarit äänestivät vasemmiston ehdokkaita ja mestarit Sakari Tuomiojaa.

    VastaaPoista
  27. Totta bj - muistin itsekin Metsä-Matin, kun asiaa mietin.

    VastaaPoista
  28. > Budapestissä juutalaisten osuus oli ennen sotaa yli 50 %

    Olet väärässä, noin kuudesosa.

    Budapest:

    "Before World War II, approximately 200,000 Jews lived in Budapest" ja sivulla olevasta graafista näkyy, että Budapestin asukasluku oli noin 1 200 000.

    VastaaPoista
  29. Ad Anonyymi:

    Täytyy tarkistaa. Epäilen että tuo luku, joka esiintyy useissa lähteissä, ei sisällä assimiloituneita juutalaisia, joita nimenomaan Itävalta-Unkarissa oli erittäin paljon.

    Tunsin erään Ivan Berendtin, joka oli UCLA:ssa historian professorina. Minulla on jossain hänen hieno kirjansa History of Eastern Europe.

    Hän oli itse Unkarin juutalainen ja entinen kommunisti mutta jo 1970-luvulla mielensä muuttanut.

    Puhuimme asiasta usein.

    VastaaPoista
  30. Valtiosta sen verran, että milloin valtio ja yhteiskunta mahtoivat yhtyä tarkoittamaan samaa?

    Eivät varmaan vielä ainakaan ja tuskin koskaan tulevaisuudessakaan. Demokratiassa voidaan kuitenkin jotain yhteneväisyyttä nähdä, koska valtio voidaan katsoa yhteiskunnan viralliseksi edustajaksi osana kansalaisten (=yhteiskunnan) itsehallintoa. Toki tämäkin katsantokanta voidaan helposti kyseenalaistaa.

    Sen sijaan monarkioissa ja muissa järjestelmissä, joissa vallan valtuutuksen katsotaan tulevan Jumalan armosta tai ihan vain olevan otetun (ja mahdollisesti sittemmin periytyneen), käsitteiden voitaneen katsoa olevan yhteydessä toisiinsa korkeintaan satunnaisesti.

    VastaaPoista