12. huhtikuuta 2008

Hatut ja myssyt

Ennenkin on ollut myönnettävä, että blogi tarjoaa tilaisuuden lukijoiden johdattelemiseen.

Päähine on tunnetusti ollut poliittinen tunnus myös Suomessa (Ruotsissa). Isonvihan jälkeen 1700-luvulla johtavat puolueet tunnettiin nimillä hatut ja myssyt. Edelliset olivat kovasti miehekkäitä ja vähän väliä lyömässä päätään seinään. Jälkimmäiset kannattivat malttia sekä taloudessa että politiikassa.

Ennen kruunua sotilaan ja poliitikon huippupäähine oli laakeriseppele – käytössä yliopiston promootioissa ja joskus urheilussa – sekä diadeemi, tuttu ainakin anhoista kreikkalaisista kolikoista.

Sotaoikeudessa eräissä maissa tuomareilla oli koppalakki edessään pöydällä, ja julistaessaan tuosta vain kuolemantuomion he panivat lakin päähänsä.

Suomessa tuomareille ei ole päähineitä, mutta Ranskassa on. Peruukki on niin mutkallinen kysymys, että jätän sen väliin. Arvelen että se oli eräänlainen päähine ja lisäksi hyvä syy olla pesemättä ja kampaamatta hiuksia.

Eilen päähineistä kirjoittaessani ajatteli tietenkin turbaania, joka on pakollinen, ja erilaisia islamin huiveja, jotka ovat pakollisia tai enemmän.

Lisäksi uskonnot vaativat ainakin rituaaleissa määrätynlaista päähinettä. Kerran istuin – Suomessa – viettämässä juutalaista juhlapyhää perheessä ja kiinnostuin, kun sain päähäni kalotin. Jos olin miettinyt asiaa lainkaan, olin ehkä kuvitellut, että sellaista käyttäisivät vain oikea uskoa tunnustavat.

Paavi käyttää tunnetusti kotioloissa hassua kalottia. Katolisella kirkolla on laaja valikoima päähineitä joka lähtöön, puhumattakaan ortodokseista. Se havainto, että hiipan käyttö on hiipunut omassa kirkossamme, saattaa pitää paikkansa.

Koetin kalastella, älähtääkö kukaan viihteen kuuluisista hattuhahmoista, joista ykkönen on varmaan Indiana Jones. Aikoinaan syvästi ilahduttava oli myös Crocodile Dundee. Australian ja Uuden Seelannin armeijaa liittyvä erikoislaatuinen slouch hat järjestyisi verkkokaupan kautta.

Virkapäähineistä mielestäni harvinaisen pöljän näköinen on ranskalainen kepi, jollaista käyttivät sotilaat ja poliisit. En usko, että Buckinhamin palatsin edessä seisovat vartiosotilaat korkeine karvalakkeineen tuntevat oloaan kodikkaaksi ainakaan helteellä. Päähine on kuitenkin tyypiltään sama, jota käytti Napoleonin vanha kaarti.

Sotilaspäähineistä kauhistuttavin on tietysti varhaisten bolshevikkien ja sotilaiden vielä talvisodan aikana käyttämä piippalakki.

Voisiko esimerkiksi sama taho, joka huomautti, että muillakin kuin kadeteilla on kuin onkin Suomessa vielä koppalakkeja, kertoa samalla, onko meillä ohjesäännön mukaan lupa kanniskella suikkaa olkapäällä epoletin alla. Epoletin merkitys ja käytäntöä on näet jäänyt minulle hämäräksi.

Alkuperäinen komea lierihattu ei koskaan vakiintunut suomenkielisessä partioliikkeessä. Sen sijaan joku keksi mielestäni naurettavan väinämöislakin eli kalotin, ja eri aikoina on sitten ollut muita virityksiä.

Entäpä narrin hiippa ja tonttulakki? Sama vai eri?

Pelkästään hakusanalla ”hats” löytyy liikkeitä, joista järjestyy arvokkaista arvokkaimpia päähineitä, kuten Borsalino (tunnettu myös elokuvan nimenä), Fedora, jonka Petja asianmukaiesti mainitse, ja tietenkin Stetson.

Onko 50-luvun lättähattu jotain sukua hyvin matalalle gaucho-hatulle? Miten laaja lättähattumuoti oli? Sen muistan, että lättähattujen tyttöystäviä haukuttiin villamyssymisseiksi. Villamyssy tarkoittaa kai pipoa.

En teistä tiedä, mutta mielestäni isänmaallisin ja käyttökelpoisin on armeijan mallinen karvalakki. Tiettävästi yleisesikuntaupseereilla oli oikeus tukea valkoista karvalakkiensa korvukset rautalangalla, jotta ne tököttäisivät viriilisti.

Venäjällä lienee aivan oma karvalakkiperinteensä, koska siellä keisarikin käytti kruunun sijasta soopelista sommiteltua reuhkaa, joka lienee tätä nykyä tuttu oopperan Boris Godunov rekvisiittana.

Usein ja aiheellisesti kiittelemäni Heartbeat kuvaa murrosaikaa. Poliiseilla on käytössä se merkillinen kypärä, josta englantilainen bobby oli niin tunnettu. Nykyisinhän virka-asuinen brittipoliisi vaikuttaa erehdyttävästi postinkantajalta.

Nuoruusvuosinani Suomen Automobiiliklubi myi jäsenilleen suikkaa, ja taksinkuljettajien ja mustalaisten (silloisen kielenkäytön mukaan) virka-asuun kuului koppalakki.

Ajatelkaas, miten oudolta näyttää, kun vahoissa filmipätkissä pelataan jääkiekkoa ulkosalla paljain päin. Ellei muistini minua petä, NHL piti aika pitkään meteliä kypäräpakosta. Minä olen muistavinani jopa sellaisen ajan, ettei maalivahdeilla ollut kasvosuojusta. Niin ja pyöräilijöillä oli samanlainen, aika olematon nahkainen kypärän tapainen kuin panssarimiehillä.

Nykyisin on kultakypärä, jossa hatun merkitys arvon osoittajana taitaa olla vahvimmillaan.

Olemmeko unohtaneet alkuperäiskansojen tavan koristautua sulilla ja höyhenillä? Nuoruudessani lelukupasta hankittu intiaanipäähine oli kova juttu, ja sen puuttuessa käytettiin vaikka variksen sulkaa. Ja kolme tai neljä kertaa aidot tai väärennyt Davy Corckett -lakit eli pesukarhuviritelmä ovat olleet mitä suurinta muotia.

Myös minua kiusaa hupun käyttö sisätiloissa, enkä ole varma, onko se laitaa, että tuomioistuimessa syytetty saa naamioitua vetämällä hupun silmille.

Huiveista eilen puhuttaessa kukaan ei iljennyt mainita stalinistityttöjen kukkahuivia. Se kumminkin oli noin vuosikymmenen jokseenkin pakollinen varuste.

Lakin viskaaminen ilmaan on edelleen ilon osoitus. Lakin paiskaaminen maahan ja sen päällä hyppiminen lienee hiukan jäänyt muodista.

33 kommenttia:

  1. Ja nimitykset.

    Hattu ja lakki ovat eri asioita.

    VastaaPoista
  2. Sitten on vielä sanonta: vetää hatusta. Siitä voisin minä kirjoittaa vaikkapa kirjan; Hatun ja Myssyn ero on siinä, että hattu ei kosketa päälakea kun myssy yleensä vedetään tiukasti korvien yli.

    Toinen leijuu ilmassa ja jättää ilmavaipan siinä missä toinen pitää pään lämpimänä.
    Käyttäjien suhde otsalohkoonsa ja aivoihinsa taitaa olla samanlainen: kun käyttää hattua elämässä on ilmeisen paljon ilmaa välissä - kaikissa suhteissa. Myssyporukka on tylsän arkinen - kaikissa suhteissa.

    VastaaPoista
  3. Pitkän vastustuksen jälkeen NHL:ssä kypärä tuli pakolliseksi, mutta vain uusille pelaajille, kaudella 79-80.

    Vielä 70-luvun alussa osa maalivahdeista pelasi ilman kasvosuojusta.

    VastaaPoista
  4. Pään palelematta ja ilman peruukkia on valtakunnnan syyttäjä julkisesti leimannut vähäisen paikallislehdykän päätoimittajan
    epäillyksi neljän vuoden takaisesta "päätoimittajarikoksesta".

    Jotenkin näissä ajoissa on kerrassaan kauhistuttavia piirteitä. Kohta koppalakkiset polttavat torilla kirjoja?

    VastaaPoista
  5. Yksi hassu päähine on hilkka. Sehän on kuin irrallinen huppu. Kuuluu kai lähinnä pikkutyttöjen asusteisiin ja joihinkin naisten kansallispukuihin, vai mitä?
    "Little Red Riding Hood"

    VastaaPoista
  6. Epoletti on varmaankin alunperin kätkenyt olkasauman. Urhealla sotilaalla on toisaalta aina puutetta neliöistä etupuolella. Arvomerkit ja prenikat pitää saada kiinni johonkin. Kun epoletti muuttui nyörityksestä kangassuikaleeksi tarkoitus on varmaan ollut suojata olkasauman ommelta. Jos suoraan ompeleeseen kiinnittäisi merkkejä neulalla voisi sauma olla aika lujilla.

    VastaaPoista
  7. No mutta tottakai partiolaiset ovat antaneet periksi amerikkalaishatun houkutukselle. Ainakin jotkut vartiot. Vuosittaista partiomarssia elävöittää kummasti niiden hattujen jahtaaminen pitkin katua. Tuuli saa leveästä lieristä hyvän otteen ja taas mentiin.

    Herrasmies nostaa naiselle hattua, mutta ei baskeria. Antaa samalla boheemin säväyksen. Herrasmiehiä ei juurikaan näe nyky-Suomessa. Ainakaan hatulla määriteltävän mallisia.

    VastaaPoista
  8. Kukkahuiveja oli tuohon aikaan muillakin kuin stalinistitytöillä!

    VastaaPoista
  9. Kemppiselle:

    "Ennenkin on ollut myönnettävä, että blogi tarjoaa tilaisuuden lukijoiden johdattelemiseen."

    Jaa-a, jahaa, jaajaa. Aivan.
    Johdatteleminen vastannee sitten lakimiesten omaamaa manipuloinnin taitoa.

    Mielestäni huvittavin hattu on hirtettäville ja muiden teloitettavien päähän laitettu pussukka. Niitä voi kätevästi käyttää kauppakassina ja näin suojella luontoa.
    Myös lastenvaippa suojaa päätä hyvin, vedettynä pipon alle esimerkiksi pilkittäessä. =)

    Joku mainitsi Davy Crockettin hatun ja piti kaivaa esiin Alamo-elokuva ja jammata viulun kanssa, kuten aka. Billy Bob Thornton elokuvassa soitteli.

    VastaaPoista
  10. Minua ne huppuihinsa suojautuvat murhaihmiset jotenkin koskettavat: häpeävä peittää päänsä. En usko, että he suojaavat vain yksityisyyttään. Ele on vanhempi. Pään kautta sielunkin on arveltu karkaavan, jos se on karatakseen. Se muuten karkaa haukoteltaessa, jos ei pane kättä suun eteen, tiesittekös? Ja jos sielu pääsee karkaamaan, paluusta ei ole takuuta.

    Minä kannatan tuomarien peruukkeja. Suomeenkin semmoiset! Niistä on helppo ymmärtää, että tuomari ei tuomitse omana arki-itsenään vaan asettuu toiseen rooliin ja toimii vain oikeuden välikappaleena.

    Lapsuuteni pannumyssyjä kaipaan. Niillä oli kiva leikkiä kirkollista miestä. Ja mihin katosivat sairaanhoitajien valkohilkat? Alan avautumiseen miehille?

    Mutta tosin tosi on se, että muslimipyhiinvaeltajien tapa pukeutua valkoiseen on kaunis. Sosiaaliset roolit riisutaan pois, ennen kuin käydään kohti tärkeintä. Mitä tahansa niistä.

    VastaaPoista
  11. Päähineestä ja päähineen alta on nyt kirjoitettu niin kiehtovasti, että aihe pitää pihdeissään. Itse en ole kyennyt tähän mennessä ratkaisemaan suhdettani päähineisiin. Käytän niitä kuin silmälaseja teini-iässä: pakosta, vaivihkaa ja äköitellen. Olen nyt lukemani perusteella päätynyt diagnosoimaan lakkikammoni identiteettisokeudeksi.
    PetjaJ viittaa päähineen nimityksiin. Siinäpä sanaston tutkijoille työmaata. Lieneekö jo koottu ja tutkittukin. Kuusikymmenluvulla alipalkattuna hattukaupan myyjänä höyryttelin jonkin verran Stetsoneita, joiden kuvun painoin sitten kädet vavisten vaolle. Hieno hattu ja hienot ostajat. Samanlainen painanne oli muodikkaissa ”kaksikerroksissa” karvalakeissa, joita myytiin kylmänä 66-talvena paljon. Suurin osa asiakkaista tuli ostamaan suurpiirteisesti ”pääkappaletta”, ja kysyi silmää arvioida, mistä hyllystä esittely aloitetaan. Myymälän ulkopuolella tuo raamatullinen eufemismi vaihtui kuulemma tuttavallisesti ”matkavituksi”.

    VastaaPoista
  12. Ad Anopnyymi:
    ja sairaanhoitajan ja diakonissan

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: muistaako kukaan muu tirolilaishattua. Ne tulivat muotiin lukioikäisenä ollessani.

    Muistoissa mainittu "Pushkin-hattu" oli myös oltava. Niitä oli sellaisiakin, jotka olivat aitoa muovia.

    Kysytty sähkökani oli kania, joka oli jollain kierolla keinolla käsitelty kiiltäväksi. Hyvin varustetuilla torikauppiailla oli valikoima.

    Kauhavalla oli kaksi herrasmiestä (herrasväen edustajaa), jotka käyttivät karvasuikkaa kriminkoipinahkasta tehtynä.

    Siihen aikaan jotkut kunnon äitien tyttärt ryhtyivät 20-vuotiaina tädeiksi, ja merkki tästä oli krimipuoliturkki.

    VastaaPoista
  14. Epoletti on ollut olkahihnan tai miekankannattimen pidin ja estänyt hihnaa valumasta hartialta.
    Siihen ei käsittääkseni missään ole kiinnitetty kunniamerkkejä.

    Palvelusväelle jaettavat prenikat aloitti käytännössä vasta Napoleon I, joka ihmetteli, miten saa pienellä palalla kullattua messinkiä miehet tekemään sellaista, mitä eivät tekisi sadallatuhannella selvää käteistä.

    Sitä ennen nämä merkit olivat lähinnä ritarikuntamerkkejä, joiden jäsenyys ei mitenkään liittynyt armeijaan, jos kohta sotilashenkilöitäkin saattoi sellaisen saada. Ha sotilasansioista jaettavat mitalit joita jaeettiin, jaettiin lähinnä upseereille. Koska monia sotilasansiomitalleja pidettiin kaulassa, näkyy joissakin muotokuvissa melkoinen määrä metallia miehustalla.

    Vasta 1800-luvulla, kansallisvaltioiden oheistuotteena piti sitten alkaa laajemmin mitaloida väkeä ja vanha perso, T.E. Lawrance, sitten lienee tehnyt alalla jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen.

    VastaaPoista
  15. Ks. Google: 'Little Red Riding Hood'. Punahilkalla onkin baretti päässä. Jossain kuvituksessa valkoinen myssy, jossain huppu, jossain huivi.

    VastaaPoista
  16. Tirolilaishattuja näkyi liikenteessä paljonkin saksalaisten viiskymppisten sotaveteraanien matkaillessa ympäri Suomea muisteloimassa vielä 70-luvulla.

    Pienipäiseltä isältäni jäi jäämistöön kriminnahkahattu. Eipä taida saada isonnettua. Olisi kovin tyylikkään oloinen.
    No, onneksi ei enää peritä poikamiesveroa.

    VastaaPoista
  17. "Volanen, Volanen... missäs baskeri?" - Risto Salmi Matti Ijäksen elokuvassa Viimeinen keikka

    VastaaPoista
  18. Juice laulaa Marilynissaan, että päässä keikkui Roston - se oli juuri se tirolilainen.

    Vähän myöhemmin muotiin tulivat sellaiset talvihatut, jota muistaakseni Immo Kuutsa piti. No, ainakin sillä lottoäijällä, joka halusi kiertää mualimaa, oli sellainen. Vai olikohan.

    Mummo - opettajan elämä on sitten kovaa. Ennen vanhaan he kailottivat, että pipo päähän, kun emme halunneet moista mamiskapinetta käyttää pakkasellakaan; ja nyt he kailottavat, että pipo pois päästä, kun cool nykynuori pitää sitä sisälläkin.

    Kaikki tämä todistaa minulle, että muoti on aivan älyttömän naurettavaa touhua. Varmaan jotain sukua soidintanssille tai muille pariutumisriiteille.

    Lapsena katselin kuvia alkuasukkaista, jotka pistelivät killuttimia ihonsa läpi, nenäluutakin käyttivät, ja ajattelin että on se hienoa, että tuollaiset taikauskotavat jäävät, kun ihminen sivistyy. Väärässä olin.

    Pukeutumisen suhteen olen nykyään ongelmissa, koska en voi heittää vaatetta pois ellei siinä ole reikää - ja en millään tahdo saada kaikkia kuteitani kulutettua enää puhki.

    VastaaPoista
  19. Lättähattuajan villamyssymissinä valistaisin, ettei se myssy tavallinen pipo suinkaan ollut. Korvia se ei peittänyt, ja toisella sivulla siitä roikkui tupsu.

    VastaaPoista
  20. Nykyisin kirkollisiin vaatteisiin kiinnitetään lut.kirkossa enenevässä määrin huomiota. Voi olla, että pannumyssyboomikin on tulossa.

    Lapsena katselin tarkasti televisiota. Saatan muistaa väärin, mutta mahtoiko Lapuan räjähdyksen uhreja siunaavilla papeilla olla päällään muuta kuin pelkät mustat puvut. Ainakin vanhoissa valokuvissa näkyy kirkon koruton ja pelkistetty tyyli.

    Koska täällä johdatellaan veikkaan, että seuraava blogin aihe liittyy jotenkin tupakkaan.. Bogartin kuolemakin liittyy samaan asiaan.
    Upea kuva kuitenkin, minulla on samanlainen postikorttina.

    VastaaPoista
  21. Epoletin ja nyöritysten historia ulottuu näköjään Roomaan ja Kreikkaan asti. Keskiajalla niillä kiinnitettiin ja sidottiin kypärä- niska ja rintapanssareita toisiinsa.

    Ja aina milloin vaan on mahdollista näyttää olevansa herra isoherra, näin on myös tehty.

    Armeijassa epoletti olkahelpotti arvonnousua tai -alennusta. Siihen pystyi helposti vaihtamaan natsoja ilman että tarvitsi jatkuvasti tuikkia takin tai villapaidan olkasaumaa neulalla.

    VastaaPoista
  22. Ad Antti Kortelainen:

    Kuvissa ja sitten myös elokuvissa on dramaattisia kohtauksia, joissa sotilaalta revitään epoletit tuomion julistamisen jälkeen kenttäoikedessa.

    Täytyy kysyä äidiltä tai anopilta - suuri osa isistämme aloitti siviilityöt 1945 sotilaspuvusta "uudistetussa" takissa, kun muuta ei ollut. Olen tietävinäni, että nimenomaan epoletit poistettiin (ja tietysti kauluslaatat).

    VastaaPoista
  23. Indiana Jonesin hattu on naamio, näyttelijä muuttuu sen avulla professorista seikkailijaksi aivan samoin kuin Clark Kent muuttuu Supermaniksi
    eli että kyseisessä elokuvassa hatun merkitys syntyy pelkästään suhteessa siihen mitä se ei ole

    sitä voi vaikka verrata siihen, että

    kerjäläiset käyttävät hattua kerjäämiseen

    VastaaPoista
  24. Tuli mieleen aiheeseen liittyvä juttu vuosien takaa:

    Ruuhkabussissa seisoi joku hiphoppari ja vieressään pieni mummeli hassu hattu päässään.

    Hiphoppari sanoi mummolle: Makee kotsa! Paljollaks' myyt?

    VastaaPoista
  25. Baretti ja baskeri ovat lähtökohdiltaankin eri päähineitä.

    Baretti voi olla vaikka turkista, mutta baskeri tehdään aina huovutetusta neuleesta.

    Voisin kertoa valmistuksesta tuhat ja yksi työtä, mutta taidan mennä nukkumaan pääni selväksi.

    VastaaPoista
  26. Tuomarien peruukit liittynevät varmaankin lähinnä aatelisten peruukinkäyttöön. Valta-aseman lainattu symboli siis.

    Indiana Jonesin hatusta tekee osaltaan legendaarisen myös se, että herra Ford kuulemma niittasi kyseisen reuhkan päähänsä kuvauksia varten.

    Armeijan käyttökelpoisen karvalakin idean osaa armeija tyypillisellä tavallaan vesittää siten, että läppien alaskääntämiseen (ja itseasiassa koko lakin käyttöön) tarvitaan erillinen lupa.

    Ja NHL:n kypäristä sen verran että vielä 90-luvulla ainakin Brett Hull tunnetusti pelasi laittomalla kypärällä (mallia munankuori).

    Lakin paiskaaminen maahan lienee jäänyt, koska muotoon tärkätty hattu ei enää ole samalla tavalla perusvarustukseen kuuluva. Nykyään pistetään jotain muuta päreiksi.

    Toinen sähkökani on sitten semmoinen mitä koiraradoilla näkee. Tosin en usko kenenkään semmoisesta hattua tehneen. Tai mistä sitäkin tietää.

    Tapsa, nuorisomuoti on sitä samaa kapinan jatketta. Sen kuuluukin olla järjetöntä. Ison maailman humpuukimuoti taas on rikkaiden rokottamista, josta sitten tihkuu vaikutteita läpi vaatevalmistajille rahvaan rahastamiseksi.

    VastaaPoista
  27. Tietääkseni (saa oikaista) armeijassa EI saa pitää suikkaa epoletin alla. Oikea säilytyspaikka on vas. puoleisen palvelus- tai lomapuvun tasku, johon se taitetaan niin, että täsmälleen puolen (ja merkki!) on näkyvissä. Poika on paraikaa Upinniemessä...

    VastaaPoista
  28. Tirolilaishatusta ja Rostonista puheenollen; ensiksimainittu saattoi olla merkiltään Roston, muitakin muistaakseni oli. Se Roston, josta Juice Leskinen puhuu/laulaa(?) oli taas vähän lättähatun mallinen leveämpilierinen, yleensä musta, kun tiroliasuste oli vihreä. Höyhen kuului kummankin varustukseen. Nimim. Kokemusta on kummastakin.

    VastaaPoista
  29. Ad Kariav et alii:

    Tuo Roston hätkähdytti. Vaikka muistan hatun ja käytin sellaista, nimi oli täysin unohtunut, vaikka Juicen loppusointukin on ajanmukainen Boston (pikku-Boston - 10 kpl).

    Mielestäni muoti kulki meillä koulussa - hankimme myös ikään kuin luokkatakiksi pikkutakin, joka oli sekin sensaatio. Ennen oli villapaita -asu ja rippipuku, jonka moni tienasi kuorimalla propseja kesäkauden.

    Mutta teryleenihousut, nailonpaita, Trevira-kravatti ja pikkutakki aitoa sekoitetta! Jokin ulsa tai palsa ja kruununa Roston!

    VastaaPoista
  30. Kun tuossa nyt tuli hattuosastolla pikkutakitkin puheeksi, ja kun täällä useampikin tekstiilitaistelija meitä opastaa, niin, Rostonin lisäksi joskus ylläni oli
    - Kaulukseton pikkutakki, harmaata flanellia
    - Kaulukseton pikkutakki, vakosamettia
    - Beatles-kengät
    - Musta kauluspaita, jossa pieniä punaisia kukkia
    - Suorat, vähän levenevät housut, harmaata flanellia
    - Solmukkeen korvike, tummanruskea kahdesta liuskasta osittain päällekkäin menevä, keskellä helmi(vrt. vaikkapa Jan Rohde & The Adventures). Tätä käytettiin valkoisen paidan kera.
    - Punamustaruutuinen trikooliivi
    - Vaaleanpunainen nappikauluspaita, sellainen, joka oli Kent-mainoksessa.

    Kerran junamatkalla ylläni oli joitakin näistä vaatteista. Vastapäätä istui eräs humalainen kirjailija, jo edesmennyt, ja ryhtyi jankuttamaan vieressä olleelle tytölle uskonnonvastaisuuksia saaden tämän itkemään. Ujona lukiolaisena en vetänyt miestä lättyyn, kuten PJ olisi tehnyt. Häirikkö sitten kyselemään minulta matkani päämäärää,(ihanko Helsinkiin?) ja ilmoitin todenmukaisesti olevani matkalla Lontooseen. Kirjailija vaikeni jäi junasta Jyväskylässä.

    Brittein saarilla palvelin kesän William S. Butlinin lomaparatiisissa. Mutta se on todellakin toinen juttu.

    VastaaPoista
  31. Kariav, kun oli Beatles-kengät niin oliko myös Beatles-tukka?
    Minulla oli Mary Quant-mekko ja Twiggy-silmäripset, vaikka en ollut Lontoota nähnytkään.

    VastaaPoista
  32. Hatun viskaaminen maahan ja sen päälle tallaaminen/polkeminen. Muistuu mieleeni yksi työkaverini jolla oli n s "salarakas", hän oli kutonut myssyn miesystävälleen ja+ saalarakkaan vaimo oli junalaiturilla kiskaissut myssyn miehensä päästä, heittänyt sen maahan ja polkenut sitä. Että niin, 80-luvun puolivälissä.

    VastaaPoista