11. huhtikuuta 2008

Lätsä

Päähine on yksi olemassaolon suuria arvoituksia. Luennoilla ja kirjoituksissa olen esittänyt vakuuttaviakin selityksiä, mutta ne ovat valetta.

Arvaus, jota joissakin yhteyksissä sanon hypoteesiksi, on sosiaalisen arvon esittäminen eli arvomerkki. Siis päähine on.

Noin päin ajatellen olisi ymmärrettävää, että kuningas ei riisu kruunua valtaistuinsalissa, ja sekin että tänäkin päivänä kaikki miehet ymmärtävät riisua päähineensä kirkossa. Ainakin hautajaisissa.

Naisten perinteinen tapa peittää päänsä kirkossa näyttäisi kadonneen. Ei ihme. Tapa liittyi seksiin. Hiukset, etenkin avoimina, ovat jokin seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen identiteettiin liittyvä asia. Muinoisessa Suomessa naimattomalla neidolla saattoi olla esimerkiksi punapaula hiuksissaan, mutta vaimon kuului peittää päänsä. Vanhimmat meistä muistavat naisia, jotka pitivät huivia sisälläkin ja suosivat erilaisia toinen toistaan kammottavampia sitomistapoja.

Vuonna 1918 päähine helpotti toimeenpanijoita. Kaikki ne ammuttiin, joilla oli lippalakki. Vanha työväki, jota ei ole enää olemassa, ei olisi mistään hinnasta näyttäytynyt lierihatussa. Söörnääsin hampuusit saattoivat käyttää knallia, mutta se oli rekvisiittaa.

Äidinisä käytti lierihattua (”Eden-hattu”) ja talvisin mannerheimaria, joka oli aitoa sähkökania. Isänisä suosi usein lippalakkia, vaikka olikin kova porvari, mutta se oli jokin sosiaalisen uhman osoitus.

Maassa oli kukoistava lippalakkiteollisuus. Nyt ei sitten ole puhe baseball-lakeista, jotka ovat lipallisia, vaan entisistä kankaisista lätsälakeista. Ne olivat litteitä ja niissä oli joskus napa tai nappi.

Muoti oli kansainvälinen. Jonkun ehkä muistava sanomalehtisarjakuva ”Lätsä” (Andy Capp – tarkoitus ääntää ”handicap”) oli osuvasti nimetty. Brittiduunarin juopotteluasuun kuului talvellakin pikkutakki, kaulaliina ja lätsä.

Pitkä palttoo oli epäilyttävän herraskainen tai se saattoi tuoda mieleen manttelin eli sinellin. Kunnon työmiehellä oli lyyssi eli pusakka tai sitten pomppa eli lyhyt mutta mahdollisesti hyvinkin tukeva ja topattu takki, reisien puoliväliin ulottuva.

Lätsää kuului heilauttaa vastaantulijoille, ja kun mentiin oikein asialle, lippalakki siepattiin kaksin käsin päästä ja sitä pidettiin mytyssä rinnan korkeudella. Lätsän leipominen käsissä kuului asiaan, jos oltiin tahtomassa siemenviljaa tai pyytämässä maksuajan pidennystä.

Ellette muka tiedä, mitä tarkoitan, Heartbeatin (Sydämen asialla) mainio Dave hallitsee tämän etiketin ja käyttää sitä jopa puhutellessaan sikoja.

Ei tämä ole mikään helppo asia. Jossain farssissa tosi tohelo kohotti kypärää tervehtiäkseen esimiestä, ja se on tietysti järjettömän huvittavaa.

Minulla kun on silmissä vikaa, en pidä aurinkolaseista, mutta tarvitsen lipallisen lakin ainakin ajaessani autoa. Kaksi kuukautta vuodessa aurinko paistaa pahasti silmiin pikkutiellä sekä aamulla lähtiessä että illalla palatessa.

Prinz-Heinrich-Mütze on muuten sopiva, mutta sitä joutuu varomaan. Se ei pidä siitä, että sen päällä istutaan. En kyllä pitäisi minäkään.

Runoilijamainen lierihattu olisi tietysti paikallaan ja olen sellaista käyttänytkin, mutta se on lyhyesti ilmaisten hankala.

Hatut katosivat muodoista yhtäkkisesti. Vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa kytät istuivat sisällä lierihattu päässä ja rööki suussa. Sitten keksittiin kai teeskennellyn tasa-arvon merkeissä, ettei kukaan pidä päähinettä. Sitten tuli yleisvasemmistolaisuus, yleisbolshevistiset eli neuvostohenkiset lippalakit ja taas oltiin siinä tilanteessa, että päähine julisti kantajan sosiaalista asemaa. Amerikkalaiset käyttivät päänauhaa ja jotkut Che Guevaran hengessä barettia.

Pipo, joka on pohjoisen parlamentaarisen demokratian vastaus päähineongelmaan, taisi nykyisessä muodossaan levitä kaupunkimuotiin talviurheilijoilta. Nykyisessä laajassa käytössään se on kätevän transseksuaalinenkin.

Päähinekysymykseen ei pidä suhtautua kevytmielisesti. Puhtaasti mielipuolinen fryygialaispäähine koristaa Ranskan vallankumouksen peruna monia vaakunoita ja symboloi siis vapautta. Armeija käytti ”verikauhaa”, joka ei ole tullut muunnelmanakaan takaisin muotiin, kuten ei myöskään suikka.

Kolmikolkkahattua luulin käytännölliseksi, kunnes luin Peter Englundin Suuren sodan vuosista (Ofärdsår), ettei se muotoonsa taivuteltuna oikeastaan kestänyt sadetta. Napoleon-tyyppinen päähine kuului oikein päin pidettynä virka-asuun Suomessakin. Se saattaa olla suikan kantamuoto.

Näitä mietteitä herätti alustava perehtyminen Kiinan ja Japanin virallisiin päähineisiin, jotka oli nimenomaan tarkoitettu samaan käyttöön kuin kaluunat meillä eli ilmaisemaan asema.

Mutta onko lippa – jollainen omassa päähineessäni on – jollain tavoin jalo kapine, koska entisistä vangin ja alokkaan päähineistä se oli poistettu ja matruuseilta samoin.

Kukaan ei ole kertonut minulle, miten armeijamme upseeristo ja kadettikunta suhtautuvat siihen, että heiltä on nyt viety koppalakki. Se on päähine, jollaista en ole päässyt koskaan käyttämään, joten voin vain kateellisena ihmetellä, eikö sellainen ole kallis tehdä ja epäkäytännöllinen useimmissa luvallisissa huvituksissa?

48 kommenttia:

  1. Sanovat että hattu jäi sillä hetkellä pois miesten muodista kun John F. Kennedy esiintyi virkaanastujaisissaan paljain päin... tiedä tuota.

    VastaaPoista
  2. Laajasta, hattulistauksesta puuttuu 1950-luvun musta lättähattu, joka kuului jokaisen itseään arvostavan katupojan päähän.

    Vaikka se olikin kovaa jengimuotia, oli se myös terveellisen lämmin.

    Samaan aikaan satamakaupungeissa ihailtuja koviksia olivat ulkomaalaiset merimiehet, joiden kuului paukkupakkasillakin kulkea paljain päin. "Hattu päähän, olet muuten kuin merimies," panetteli äiti.

    Baseball-lippiksen käytännöllisyys ei rajoitu autoilussa vain auringon torjuntaan, vaan myös yöllä taustapeilien häikäisemisen estämiseen lätsä on erinomainen.

    Käytännöllisin päähine on cowboy-hattu, jonka lieri tarjoaa suojaa kelillä kuin kelillä. Aurinko ei häikäise, vesi eikä lumi sada niskaan.

    Kiirehdin lisäämään, ettei semmoinen päässä ehkä sentään kehtaa Pohjanmaan junassa matkustaa vieläpä tietynlaisia kirjoja lukien.

    Pääasioista puhuttaessa ihmettelen vielä, miksi oikeussaleissa sallitaan prosessiin osallistuvien peittää nuppinsa hatuilla ja hupuilla? Oikeuden kunnioittamista se ei ainakaan edistä.

    VastaaPoista
  3. Jukka kertoi:
    Minulla kun on silmissä vikaa, en pidä aurinkolaseista, mutta tarvitsen lipallisen lakin ainakin ajaessani autoa. Kaksi kuukautta vuodessa aurinko paistaa pahasti silmiin pikkutiellä sekä aamulla lähtiessä että illalla palatessa.

    Ennen oli helppo tunnistaa potentiaaleimmat liikenteen tukkeet lippalakista (siis sellaisesta perinteisestä, ei mistään nurinpäin olevasta hifk-lippiksestä). Lippalakki edessä olevan auton kuskin päässä oli takuuvarma merkki siitä, ettei rivakasta liikkumisesta ollut toivoakaan mikäli ei voinut painaa tossua pohjaan ja singahtaa ohitse.

    Nykyään on vaikeampaa. Eläkeläisetkin pukeutuvat ikäkauteensa sopimattomiin nuoriso-, liikunta- tai muihin muotivermeisiin. Kännykkä, tuo nykyinen liikenteen häiritsijöiden korvamerkki, on vaikeampi havaita takaapäin, koska niskatuki usein peittää sen.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen aihe.
    Baskeri jäi vain kirjoituksessa huonolle ylläpidolle. Itse käytin sitä muinoin paljonkin. Taitaa olla vieläkin hyllyn kätköissä. Baskilainen O.R.I.G.I.N.A.L. Pedrito.

    Pieni mutta ylen sitkeähenkinen baskerimiesten lahko jatkaa lihan ja leivän syömistä edelleenkin Suomessakin. Baskeri päässä.

    Barettia sivuutit, saattavat piru olla serkuksia. Sotakampe sekä n.5 vuoden välein muotikapine. Heh-hah, samoin muuten tuo mainitsemasi suikkakin.

    Eikä edes kunnon matruusin lakkikaan säästy kaikenmaailman muotimaakarien kierrätyksellä. Tämä on nyt tässä.

    VastaaPoista
  5. Lakki on myös sienen osa (eikö kuvausta käytetä myös ydinpommin räjähdyksestä)

    Et maininnut ylioppilaslakkia tai tohtorinhattua

    Huivista tulee mieleen, että saako sitä käyttää kouluissa?

    Lapsuudesta muistan fetsin, jota jostakin syystä säilytettiin eteisen vaatekaapissa.

    Piposta mieleen tulee useimmiten edelleen Veikko Kankkonen

    ellei sanota, että se on liian kireällä

    Kekkoselta kuitenkin puuttui se useimmissa kuvissa, vaikka muistan kyllä, kun kerran oltiin jäällä kävelemässä siinä Tamminiemen lähellä ja meidän dobermanni juoksenteli siellä vapaana, että K:lla olisi silloin ollut pipo - sinivalkoinen ja aika paksun näköinen - kun seisoskeltiin isän kanssa parinkymmenen metrin päässä hänestä, kun ne borzoit leikki sen meidän koiran kanssa hetken aikaa

    kypärän mainitsit, mutta et lentäjän kypärää, mulla on jossakin sellainen nahkainen versio - aika samanlainen kuin Ressulla, silloin kun se lentää sillä Sopwith Camelilla - se on mutsin broidin peruja. Kohtalokkaat lennot kirjassa hänestä kerrotaan, että (kone oli FK-86 ja se oli sen lentäjänä)

    11.8.1941
    "Tuulosjoelle edennyt jalkaväki oli yön aikana kuullut joen vastarannalta melua, josta pääteltiin vihollisen valmistelevan vastahyökkäystä. FK-86 lähti Mantsinsaarelta johtamaan tykistön tulta. Kone kierteli toista tuntia alueen yläpuolella, mutta tykistö viivytteli ja halusi tietää oliko kohteeseen keskitetty tykistöä vai panssarivaunuja. S. (mutsin broidi) painui Laatokalla pintoihin ja lensi matalalla tienoon yli ottaakseen asiasta selvää. Vihollisen kiivaassa tulituksessa kone sai osumia, tuulilasi pirstoutui, S. haavoittui lievästi käteen Ja T:n (tähystäjä vänr.) alaruumis halvaantui (noin klo 07.00) selkään osuneesta hajonneesta luodista. Koneen laskeuduttua Mantsinsaareen T. kuljetettiin Lunkulansaareen ja sieltä edelleen Salmiin, jossa hän kuitenkin kuoli samana päivänä kello 13.30 aikaan.
    Tuulosjoki laskee Laatokkaan noin 45 kilometriä Salmista kaakkoon."

    (T. oli 23-vuotias ja S. 26)

    (Sama S. näki ohimennen Hitlerinkin Berliinissä ollessaan (olikohan se vuosi -43) ja eikös se H. käyttänyt koppalakkia, vai miten se oli?)

    ja tuosta tulikin yllättäen mieleen tuo eilinen kirjoituksesi loppu, siis Enola Gay.

    Arnold Sommerfeld oli myös kova kundi

    ja kovat kundit ei tanssi, vai miten se meni

    Atomipommi oli suuri keksintö ja on sitä edelleen

    olen joskus miettinyt (kun meillä on aika monta lentäjää suvussakin)
    että voisinko minä pudottaa sellaisen
    jos joku sen pudottamisen tehtäväksi minulle antaisi
    se on myös filosofinen kysymys
    vähän kuin Kafkan muodonmuutos
    joka on minusta pientä sen rinnalla
    että ihminen muuttuu koneen osaksi

    pommikoneeksi

    ja samalla tavalla kuin pommikone tarvitsee
    polttoainetta
    se tarvitsee suunnittelijoita
    minkä osia he sitten olisivat


    In 1964, Pyotr Ya. Ufimtsev, a Russian mathematician, published a seminal paper, "Method of Edge Waves in the Physical Theory of Diffraction," in the Journal of the Moscow Institute for Radio Engineering, in which he showed that the strength of a radar return is proportional to the edge configuration of an object, not its size. Ufimtsev was extending theoretical work published by the German physicist Arnold Sommerfeld. Ufimtsev demonstrated that he could calculate the radar cross-section across a wing's surface and along its edge. The obvious conclusion was that even a large airplane could be made stealthy by exploiting this principle.

    http://www.youtube.com/watch?v=6zMLm41-Zp4&feature=related

    VastaaPoista
  6. Näin nuorempana ja siis tietämättömämpänä tiedustelen, mimmoinen muinaiseläin oli sähkökani

    VastaaPoista
  7. Mikähän siinä on, kun lakit käy ajan mittaan pieniksi? Luulisi, ettei pää enää aikuisiällä kasva, eikä kallon ympärille läskiäkään paksua kerrosta tule, ainakin tunnustelemalla yhtä kovalta tuntuu kuin ennenkin. Lipallinen, yli 40 vuotta vanha, ylioppilaslakki on joutunut luopumaan hikinauhastaan, ja vappuna se silti kiristää. Toinen vastaava asuste on Santorinilta jälkeen tulivuorenpurkauksen ostamani musta kalastajanlakki. Sekin sopi siellä aikanaan, mutta on nyt ahdas, vaikka tukkakin on lyhyempi. Santorinista tuli mieleen, että siellä yhdessä kylässä on kuulemma maailman kaunein auringonlasku. Sitä kokoonnuimme katsomaan; sinänsä en huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kauhistuin vain, kun ihmiset taputtivat sille. Järkevämpää olisi mielestäni taputtaa auringon nousulle.

    Muuten olen sitä mieltä, että poliisilta meni suuri osa arvovaltaa haalareitten ja amislippiksen myötä. Virossa poliisilla on koppalakki, ruotsissa suikka.

    VastaaPoista
  8. Nuoruuteni hurjina vuosina 70-luvun alussa ei olisi tullut mieleenkään lähteä kovimmallakaan pakkasella ulos pipo tms. päässä.

    Nykyteinit taas pitävät pipoa kesähelteellä ja sisällä.

    VastaaPoista
  9. Mielessä läikähti iloisesti! Lapsena olen laulanut lukuisia kertoja kuoroni vakio-ohjelmaan kuulunutta laulua "On neidolla punapaula, kun tanssihin käy... Käs'vartehen kultansa solmii hän sen...". En ole koskaan tullut ajatelleeksi, mikä se punapaula oikein on. Tulipa sekin nyt selväksi.

    VastaaPoista
  10. Omalla blogillani minulla on useita artikkeleita päähineistä.

    Niin kuin suuressa osassa tapakulttuuria, päähinekin liittyy kohteliaisuuteen ja muodolliseen kunnioitukseen toisia ihmisiä kohtaan.

    Mitä tulee tuohon Kemppisen ajatukseen siitä, ettei Pitkänsillan pohjoispuolella olisi käytetty hattua, niin ei pidä paikkaansa.

    Mitä minä tunnen tätä historiaa, niin vain kaikkein surkeimman köyhät eivät omistaneet hattua, mutta ei sitä pidetty arkena. Ei hattupäässä muurata tai tehdä ojaa, mutta kun sitten oli tuli lauantai ehtoo ja lähdettiin raitille, tai tuli hautajaisia tai muita juhlia, niin hattu päässä siinä oltiin.

    Hyvin kuvaa tätä asiaa sekin, että olen nähnyt kuvasarjan 1902 syntyneestä kirvesmiehestä, jossa vuodesta 1919 eteenpäin, vuoteen 1968 asti, miehestä ei ole kuin yksi kuva, jossa tällä ei olisi pukua päällä. Tuossa ainoassa kuvassa, viimeisessä, mies pilkkoo mökillään saunapuita, suorat housut jalassa, mutta valkoisen paidan hihat käärittynä.

    Eräs mies kertoi, miten hän muistaa 30-luvun lopulta, kuinka isä tuli töistä, vaihtoi porstuassa vaatteet, peseytyi siinä, ja vaihtoi työvaatteet pukuun, ennen kuin tuli asunnon ainoaan huoneeseen.

    Minusta oli hurmaavaa, kun Barcelonetassa ravintoloitsija pyysi anteeksi ennen kuin menimme sisään, että salissa on amerikkalaisia, jotka syövät päähine päässä, mutta lupasi meille sellaisen pöydän ettei se häiritse.

    Itse en käytännössä poistu koskaan kotoani ilman päähinettä, ellen joskus roskikselle, mutta yleensä en silloinkaan.

    Oikeastaan päähineen käyttöä määrittelee aika paljon se, mikä näyttää hyvältä. Vääränlaisen päähineen yhdistäminen asuun, se vain ei näytä hyvältä.

    Lippalakki ei oikein sovi yhteen useimpien päällystakkien kanssa, mutta covert coat- ja trenchcoat tyyppisten kanssa se sopii.

    Mieluiten pidän joko eden- tai fedora-tyyppisiä lierihattuja, mutta toki, esim. check of Prince of Walesin kanssa, käy paremminkin lippalakki. Samoin monien sellaisten pukujen kanssa, joitten kankaat ovat peräisin Cheviotin kukkuloilta mereen laskevien jokien varsilta, sopii lippalakki paremmin, mutta myös trilby, tai jopa harmaa fedora voi sopia sellaisten pukujen kanssa.

    Lippalakkeja minä olen onnistunut hukkaamaan kaksi tänä talvena, Burgundinpunaisen ja herringbone-kuvioisen harmaan.

    Baretteja minulla on muutama, mustia ja punaisia, mutta niitä käytän harvoin. Punaista lierillistä barettia käytän vain seremoniallisissa tilanteissa ja niitä on aika harvoin, tänä vuonnakin vain muutaman.

    Itselläni on niin iso pää (pääni ympärysmitta on enemmän kuin poikani kummitädin vyötärö), että sopivien talvihattujen löytymisen kanssa on ongelmia, joten pakkasilla pidän joko teettämääni vuohennahkahattua, gargalia, tai punaista puuvillaturbaania.

    Pipoja minulla on kaksi. Valkoinen on kudottu yhteensopivaksi arranin kanssa, joten käytän sitä vain kun pistän arranin päälleni, mutta nyt ei ole oikein ollut vuoteen tarvetta.
    Punainen piponi on päähine, jolla ei ole käytännön tarkoitusta, se on oikeastaan vain kudottu kipa, joka aivan äärimmilleen vedettynä voisi ulottua korvalehtien yläosan päälle, mutta muutoin peittää pienen, kenties läpimitaltaan puolimetrisen läiskän päälakeani.

    VastaaPoista
  11. Jos olet hatuista kiinnostunut, yritä saada kutsu Ascotin hevoskilpailuihin. Se on tärkein tapahtuma brittiläisen sosiaalisen elämän kartalla. Historia juontaa 1700-luvun alkuun.

    Eräs granilainen rouva joutui hakemaan hattunsa New Yorkista - varmuuden vuoksi - sinne mennessään.

    - Prospero

    PS. Etkös sinäkin ole lippalakkimiehiä?

    VastaaPoista
  12. http://www.youtube.com/watch?v=OqS9U96biRU

    VastaaPoista
  13. "Ranskan vallankumouksen peruna"... Freedom Fries, anyone?

    Äh, puujalkailua perjantain ratoksi.

    VastaaPoista
  14. Lippa toimii kahteen suuntaan (paitsi sään suojana): Kun se on päässä sitä vasten voi tervehtiä upseerin lailla eli korottaa itseisarvoaan ( lätsä toimii koppalakkina ilman, että se herättää vääriä tunteita vastaanottajassa).

    Tällöin pööbelin lätsää voi korottaa herrasmiehen lailla. Nainen yleensä pitää siitä, kun vastaantuleva mies vaivautuu nostamaan hattuaan vaikka ele on lähes poistunut. Minä kohtaan sitä aina joskus ja edelleen ele tuntuu hienolta. Joku nostaa minulle ohimennen hattua. Wow.

    Vastaavasti tuo sama "noste" tai itseisarvon kohotus joka syntyy lipallisen lätsän tai hatun osalta rojahtaa juuri sormien välissä kun sitä puristaa. Näin lippis tai lätsä toimii kerjäläisen kapistuksena: kuten kerjäläinen pitää lakkiaan kädessä siinä toivossa, että armollisesti heitettäisiin siihen lantteja lakki muistuttaa köyhän huonosta itsetunnosta.

    Symboliikka on siis kiinni käden asennosta eikä itse kapistuksesta.
    Arvomme nostamme itse ja kauneus on siksi sisältäpäin tuleva ominaisuus.

    Usko taitaa sen sijaan kiinnittyä muiden osoittamaan käden asentoon eli siksi myös "nyrkki selän takana" kuten pikkupojilla koulunpihalla tietää muille pikkupojille sen, ettei tätä uskalla kiusata -

    - hiuksenhienot ja ohimennen näkyvät eleet luovat enemmän uskoa kuin selvästi sanotut sanat? Mitä tästä opimme mm Kanervan suhteen ja myös Stubbin suhteen. Mitä emme huomaa ja se silti vaikuttaa uskoomme? Missä määrin eleet ja ilmeet ja symbooliset asiat ovat vain pinnalle liimatut, opitut dogmit ja missä määrin ne kuvaavat aitoa tilannetta? Ehkä äiti on sanonut vellihousulleen, että pidä sinä poika nyrkkisi kunnolla näkyvissä selän takana etteivät muut usko, että sinä pelkäät. Näin et joudu pulaan.

    VastaaPoista
  15. JK kaatoi ämpärillä oppia Antin päähän, uutta asiaa 99 prosenttia. (Täällä) Aasiassa päähine suojaa auringolta, päähineen puuttessa mikä tahansa varjostuskeino - pusakka, lehti jne. Mutta todellakin, muuten päähine on kantajansa julistus siitä missä mieli lepää.

    VastaaPoista
  16. Hauskaa tarinaa vaatteista ja tavoista. Minulle tuli mieleen Erkki Tantun piirros, jossa mies on mennyt pankinjohtajan puheille. Lippalakki on rinnalla.
    "Pyytääsin rahaa, mutten saa sanotuksi."

    VastaaPoista
  17. Saksassa manataan vieläkin hidasta autoilijaa, että bestimmt ein Mann mit Hut. Yleensä se pitää paikkansa. Vanhempi saksalaissukupolvi käyttää yhä lipallista hattua.

    VastaaPoista
  18. Eikös pipo ole enemmänkin unisex kuin transseksuaalinen?
    En tosin liiku piireissä, joten en tiedä.

    VastaaPoista
  19. Mikko kirjoitti: "Sanovat että hattu jäi sillä hetkellä pois miesten muodista kun John F. Kennedy esiintyi virkaanastujaisissaan paljain päin..."

    Juuri päinvastoin. JFK esiintyi muulloin paljain päin, eikä pannut pähänsä esim. lahjoitettua cowboy-hattua, koska ei halunnut itsestään otettavan hassulta näyttäviä valokuvia.

    Mutta yksi hattu Kennedylle sopi - silinterihattu. Sitä hän virkaanastujaisissaan käytti, ja ainoa jolle hän hattuaan nosti, oli hänen isänsä, patriarkka Joe, jonka rahat olivat auttaneet hänet presidentiksi.

    VastaaPoista
  20. Huivi on nykyään nuoren tytön merkki. Kun kevät tulee, huivit ilmestyvät kouluihin. Tytöt sitaisevat huivinsa niskasta kiinni ja istuvat se päässä tunnillakin. Mutta se ei kuulemma ole päähine vaan "kuuluu kampaukseen". Poikien pipo ei kuulu kampaukseen vaan identiteettiin, mutta se pitää silti riisua sisällä. Lippalakkiaika on jo alkanut. Niiden hintoja vertaillaan. Olen yrittänyt kysellä, miksi lippalakin täytyy maksaa yli 30 euroa, mutta en ole saanut vastausta.

    Rock-henkisimmillä on hattuja. Oma (kohta 9-vuotias) poikanikin on peilaillut, miltä näyttäisi isäni 60-lukuinen borsalino päässään. Hattu on muuten "ihan ok" mutta sopisi paremmin popparille. Heavy-henkilöt eivät hattua käytä! Paitsi ehkä silinterihattua joskus.

    Vieläkö häissä harrastetaan hattuja? Minulla oli siskoni häissä elämäni ainoa hattu, lierihattu, oikein kukkasin koristettu. Kun sitten hääväkeä soudettiin kirkkoveneillä jatkoiloihin, hieno hattuni tempautui tuulen mukana järveen. Soutajat olivat herrasmiehiä ja palasivat estelyistäni huolimatta pelastamaan statussymboliani.

    Semmoinen lady en sittemmin ole päässyt olemaankaan.

    VastaaPoista
  21. Nauru, kävelytyyli ja hattu paljastavat ihmisen. Joka suhteessa. Ja hiukset, mutta eivät aina ja joka suhteessa.

    VastaaPoista
  22. Petja Jämppinen kirjoittaa tapansa mukaan roskaa. Kyllä muurarit, ojankaivajat ja peltomiehet käyttivät päähinettä siitä yksinkertaisesta syystä, että se suojaa esim. auringonpistokselta. Talvella päähinettä käytetään siksi että pää ei jäädy pakkasessa. Samettihattuihin ja muihin hienosteluasusteisiin en tässä ota kantaa, turhia kun ovat.

    VastaaPoista
  23. Päähine päässä kylminä vuodenaikoina (yleensä n. 15.9-15.5.) ulkona, jalassa aina tilanteenmukaiset jalkineet; siinä aikuisen asiallisen pukeutumisen alkeet, lapset ja potilaat erikseen.

    Naamani ja vatsani ovat pyöreitä, hartiani olemattomia - päähineen valinta on vaikeaa. Kerran kesäisellä työmatkalla Prahassa sattui kamala helle ja paiste, ei ollut päähinettä suojaamaan hohteelta. Yritin ostaa Kaarlen sillan natiivikaupustelijalta turistilätsää ensihätään (toki käytettäväksi vain pikkutakin kanssa solmiotta), mutta kun kaupustelija näki sovitukseni, kieltäytyi myymästä. Vanhaa kulttuurikansaa!

    Sellainen kipparinlakin kaltainen, mutta korkeampi malli sopii jotenkin. Kun olin parikymppinen, vanha rouva pysäytti Töölössä ja kertoi, että hänen lapsuudessaan vanhat miehet käyttivät juuri sellaista. Vastasin, toivottavasti kohteliaasti, että niin minun vanhuudessanikin; pitkäikäinen malli.

    Prinz-Heinrich-Mütze on hyvä, minulla on muutama, esimerkiksi vihertävä nahkainen pidettäväksi talvella kamelinkarvaisen nilkkapituisen takin kanssa.

    Edeniä en ole pitänyt kuin vanhojen päivänä. Sellainen päässäni näyttää iso-iso, iso- tai isäni päähineeltä. Ja minä sen alla baby face -gangsterilta.

    Ilman päähinettä viileässä aivastan välittömästi. Samoin jos joudun sisätiloissa kulkemaan sukkasiltani. En kuitenkaan halua pitää ulkokenkiä kenenkään kotona, joten kannan mukanani tai kannatan mukanamme sisäkenkiä tai matkatossuja (jos aivan lähisukulaisissa ollaan, siis ilman puvunhousuja - niiden kanssa pidettynä "tossu" ei ole pukine, vaan ihmistyyppi). Matkatossuissani lukee Vera Pelle.

    VastaaPoista
  24. Baretti on ehdoton. Partiolaisbaretti päässä pyöräilin kymmenisen vuotta kouluun, en pakkasilla, jolloin päässä oli Nikita (supi) tai näätäinen Suslov. Taisi niillä olla läntisetkin nimet, mutta Etelä-Karjalassa ne eivät kuluneet käytössä, (siis läntiset nimet, karvalakit kyllä).

    Eivät kai kadetit ole juhla-asustaan koppalakkejaan menettäneet, mitä AG-K:kin sanoisi?

    Isälläni oli neuvostoliittolaisilta kolleegoilta saatu majuri-rangin koppalakki. Hän ei ole sotilas eikä virkamies, mutta jos hän olisi tehnyt työtään kymmenisen kilometriä idempänä, sellainen olisi kuulemma kuulunut hänen virka-asuunsa. Mielestäni lakinlahjoittajat sanoivat "olisi kuulunut", mutta tulkki saattoi sotkea futuurin ja konditionaalin, se oli 1970-lukua.

    Hyvin sidottu kaunis huivi kauniin naisen päässä on kuin kauneuspilkku; vain parempi, koska sen voi riisua mitään paljastamatta.

    Kemppinen varmaan tarkoitti pipon transseksuaalisuudella samaa kuin minä edellisessä kommentissa tossulla. Urheilussa tarvitaan molempia, suunnistuksessa ainakin.

    VastaaPoista
  25. Mikä nautinto päästä taas Petja Jäppisen tyylikouluun! Sanastokin karttuu tasokkaasti.

    VastaaPoista
  26. Eduskunnasta puuttuu sosialismi ja seksi, valitteli Tarja Halonen siellä nuutuessaan.

    Vieraillessaan ulkoministerinä Teheranissa laittoi muuan naispoliitikko huivin päähänsä kohteliaisuuden osoituksena isännille.

    -Jätkä kun pistää lakin päähänsä, on siinä kaikki mukana.

    -Olisin minä tuomassa niitä arentijyviä jos rovastille sopisi ottaa vastaan, alustalainen lakki kourassa isäntänsä ovella iisalmelaisen rovastinpojan romaanissa.

    VastaaPoista
  27. Pipo

    Minullakin oli lapsena pipo.
    Pidin sitä päässäni. Se oli puna-vihreä (mallia SKDL) ja suippo.

    Pakkasella en ottanut pipoa pois päästäni moneen tuntiin - paitsi sisällä, koska minun tuli pankon reunalla niin kuuma.

    Mummo neuloi minulle toisenkin pipon.
    Mutta siitä en kerro tässä sen enempää kuin, että se pipo oli musta-valkoinen (siis värisokea) ja puolipallon muotoinen ellipti.

    Se ei kiristänyt päätä, vaikka päätä kyllä joskus kiristi.

    Kolmannen piponi sain peruna (tänx ruzaccho).
    Se oli harmaa ja suorakaiteeksi neulottu. Paska pipo. Aina lipeämässä päästä. Vihasin sitä.

    Viimein poltin sen eräänä juhannuksena hiillosmakkarana ja syötin mummolan sioille (ei siis mummolle).
    Siat eivät olleet moksiskaan. Mummo oli.

    Neljänn...?

    Mitä?! Sanokaa sille Andrew Keenille, että painuu helevettiin sieltä! Minä bloggaan nyt.

    *
    Ehdotus siitä, miten Andrew Keen tehdään hulluksi:

    Yritä kirjoittaa niin huonoa tekstiä kuin osaat.

    (Se muuten ei ole ihan helppoa...)

    VastaaPoista
  28. Isäni ei aikanaan 50-luvulla saanut liittyä partioon, kun oli työläisperheen poika. Hän olisi saanut partiossa laittaa haluamansa suikan päähänsä, mutta ei saanut. Ei saanut myöskään suikkaa ilman partiota; sekin olisi kuulemma viitannut liikaa oikeistolaisuuteen.

    VastaaPoista
  29. Gene Hackman käyttää hattua elokuvassa Kovaotteiset miehet (The French Connection) vuonna 1971 ja siinä koko touhu näyttää jo aika pöljältä. Taisi olla viimeinen hattuelokuva.

    VastaaPoista
  30. Monia alan ja ihan alattomiakin katselijoita hävetti Espoon piispan virkaanasettajaisissa nämä piispojen pannumyssypäähineet.

    Joltakin vaihtui fiilikset ihan huumorin puolelle ja joutui sulkemaan television.

    Aika kevyesti ja näpsäkästi lentävät suomalaisilta piispoilta nämä "hatut" päästä heti kun mahdollista. Ei taida olla kovin mukava päähine. Tai mikä lie..

    VastaaPoista
  31. Rienzi,
    puhuit taannoin farkuista, kutakuinkin siitä, miten ne edustivat sinulle huonosti maalattuja naisia, kiroilua ja kaikkea sitä, mikä välitunneissa oli vastenmielistä.

    Kauniit kaunishuiviset naisesi voin nähdä. Heillä ei ole farkkuja.

    Mutta en nyt malta olla kysymättä tätä: Mitä omat vaatteesi sinulle edustavat? Esimerkiksi se kipparinlakin kaltainen.

    VastaaPoista
  32. Muuan hurja löi vetoa, että pystyisi ilman pipoa ajamaan yli 20asteen pakkasessa mopolla kilometrin matkan kotiin. Ei pystynyt, aivot jäätyivät. Se oli 1970-lukua.

    Hattupäisistä autoilijoista varotti ensi kerran monien tuntema ranskalainen kirjailija jo 1930-luvulla.

    VastaaPoista
  33. Min hatt den har tre kanter...och har den ej tre kanter är den ej min hatt.

    (vanha laulu på svenska) - sopii minun ideologialle jolla on nimenomaan kolme peruspilaria: isä-poika-pyhä henki ja suomeksi nämä ovat inhimillisyys (erehtyväisyys) - Jumala (armollisuus) ja usko (keskiöön laittamisen kuvio).

    Minä en usko dogmaattisiin asioihin mutta uskon uskontoon jossa on Kristinuskoa eli pehmeämpää kuin vanha testamentti, jolle hakkaa päälle ja myy-vaan siitä pois kuleksimasta on arkea. Kristinuskon hatulla ei myy mitä vaan sen takia, että haistaa ostajat. Niitähän olisi mielin määrin, miksi siis myydä jos lapset tai naiset tai vanhukset voivat juuri siitä huonosti?

    Se on minun hattuni.

    VastaaPoista
  34. Pirkko a: "Nauru, kävelytyyli ja hattu paljastavat ihmisen. Joka suhteessa. Ja hiukset, mutta eivät aina ja joka suhteessa."

    Minulla oli 10 vuotta sitten ystävätär jonka kanssa pidimme pientä puotia. Hän oli opetellut upeaa kansalaisnaurua, eli loistavaa ja ulostulletta naurua, jonka raikkaus päihitti mitkä vaan naurut. Hän oli aivan suunnattoman ihana nauraessaan kunnes huomasin, että hän pystyi "avaamaan tai laukaisemaan" naurunsa ihan missä vaan ja minkä tilanteen edessä vaan. Se tuli kuin tykinkuula toivotussa tilanteessa vaikka olisi ollut vaarallinen tai epäsuotuisa tilanne. Hän osasi siis käyttää nauruaan kuten upseeri, joka osaa käyttää ryhtiään. Ja hän käytti.

    Kun nauraa kuten hän osasi tämä nainen, hän sai kaikkien sympatiat puolelleen. Hän tappoi minut naurullaan ja vaikka sanoin siitä hyvin pian juristi-ystävälleni niin sittenkin nauru veti pidemmät korret kuin minä, joka vain argumentoi. Minun sanomiset olivat vähemmän arvoisia tässä kun piti kysyä kumpi valehtelee ja kumpi puhuu totta. Naurava voitti kaikki, ei ainoastaan sopulit vaan myös ns. älymystön puolelleen. Minä istuin yli kymmenen vuotta kotona ja sovitin jotain mitä en ollut tehnyt enkä ollut edes syyllinen missään mielessä.

    Heille olin, sillä he uskoivat nauruun ja sen jälkeen jokainen lause minkä sanoin, oli arvelluttava ja jokainen vitsi oli huono vitsi, jokainen kysymys oli typerä ja jokainen väite oli tyhmä.
    Minua ei suojannut enää ketään.

    Olin kysynyt jopa filosofiselta laitokselta apua: hekin nauroivat ulos. Nauru oli tärkeämpi kuin minä. Terroristit ja kaikenlaiset OsamaBinLadenin kaverit voittavat jos saavat näitä superhyviä nauravia yksiöitä mukaansa, joiden kyky avata oikeat samppanjapullot ovat olemassa ja joiden valheet eivät tunnu häiritsevän näitä ns. älymystön jeppejä. Ilmankos on sekä huumediilereitä että huumepoliiseja saman katon alla.

    Kun ei eroteta oikea väärästä ja kauneuskilpailu on se, minkä mukaan mennään totuudessa vaikka kirjoissa olisi mikä muu laitettu ehdoksi.

    Tämä on nähty. Minä voin kuolla huomenna siksi, että sillä ei ole paskaax väliä enää. Ottivat elämäni nämä ns. oikeutetut ja ne, jotka tienasivat lisää rahaa ihmettelyn aikana ovat yhtä syyllisiä. He vaan halasivat sillä tiesivät jokaisen kyselyn tuovan heille enemmän rahaa. He eivät sitä silti minulle ikinä aikoneet kanavoida. Näin meidän ns. länsimainen demokratia toimii. Ja siinä ovat sossarit lähes ensimmäisenä - ihan muuta mitä puhuvat sitten.

    VastaaPoista
  35. Joulun alla Espalla on myyty hattuja, lätsiä ja muita päähineitä edullisesti pienessä kellarikaupassa. Siis sen jälkeen kun maineikas Espan Hattu lopetti. Vaikka mallisto taitaa olla vähän "out of date", ostajia on niin ettei tahdo sekaan mahtua. Monenlaista körmyä sovittamassa ja mallaamassa peilin edessä, erilaisten ilmeiden yhteensopivuutta hattuun kokeilemassa. Useita virkamiehiä ja oikeusoppineitakin joukossa...

    Kovikset eivät siis enää hattuja käytä. Bond-filmien alkukuvissa Sean Connery käytti sitä vielä, Roger Moore muistaakseni ei enää. Hankalaa olisikin hatusta tositoimissa huolehtia. Eikä se vetäisi puoleensa enää Bond-tyttöjäkään, pikemminkin kertoisi Viagra-miehen siinä viimeisillään heiluvan, pullotusta vain kainalokotelossa.

    Eivät hattumiehet ihan pöljiä silti ole. Jostakin luin, että nupin kautta lämpö vasta karkaa, jotain 70 %:n luokkaa koko hävikistä. Pöljät siis kelissä kuin kelissä paljain päin vaeltaa.

    VastaaPoista
  36. Hackman taitaa näyttää pöljältä leffassa, koska hänellä on päässään pöljännäköinen hattu. Tai ehkei se hattu ole niin pöljä - on vain väärässä päässä. Näyttää pieneltäkin. Tuommoinen vähän nuoremman ja laihemman oloisen henkilön päässä voisi ehkä toimiakin. Ja räikeämmän asun kanssa. Kuvan yhdistelmä on niin koominen, koska hattu ei sovi pukuunkaan.
    Puvustaja taisi yrittää vähän diivailla.. tai ehkä kyseessä on kosto.

    VastaaPoista
  37. A. Nyymi sanoi...

    "Muuan hurja löi vetoa, että pystyisi ilman pipoa ajamaan yli 20asteen pakkasessa mopolla kilometrin matkan kotiin. Ei pystynyt, aivot jäätyivät. Se oli 1970-lukua.#

    minuakin peloteltiin samalla tarinalla, liekö urbani legenda?

    VastaaPoista
  38. Onko hattuilu perinnöllistä? Äitini ompeli minulle tyylikkään(?) lierilerpakkeen turkoosista kukkakuosista joskus 60 ja 70 -lukujen vaihteessa. Rakastin sitä hattua! Ystävättäreni muistelee joskus, kuinka omituiselta kaupunkilaistytöstä tuntui paikallisten tapa (Oravissa oma laki?) saunoa kukkahattu päässä. Poikani ensimmäisiä sanoja oli "patti", joka tarkoitti pehmeäksi sylttääntynyttä mustaa huopahattua. Sekin oli tärkeä ja aina päässä. Tänään kaveri sai mopokortin: kypärän alta ei löydy sentään vilsaa.

    VastaaPoista
  39. Tässä Hagmanin "hatusta" lisää:

    http://www.baronhats.com/pd.htm

    VastaaPoista
  40. Parahin anonyymi.
    Minä kirjoitan nyt oikein hitaasti, sillä arvelen ettet lue kovin nopeasti.


    Minä en sanonut, ettei työmies, timpuri tai vastaava, käyttäisi työssään päähinettä.

    Minä sanoin, että hän käytti hautajaisissa ja muina pyhinä hattua.

    Kun olet sisäistänyt terminologian, kehdannet sitten kirjoittaa myös omalla nimelläsi.

    VastaaPoista
  41. Hackmannin hattu on näitä siirtomaissa harjoitettuja uusmuotisia kotkotuksia, jota muistaakseni kutsutaan nimellä porkpie. Kuuluisa tuollaisen hatun käyttäjä oli Frederic Austerlitz, vaikka suuri yleisö varmasti helpommin yhdistää hänet silinteriin.

    Oman aikansa nuorisotyyliin siirtomaissa kuului väärä koko, joka arvatenkin on taloudellista, jos sen alla ei ole kovin paljon suojattavaa.

    Olen ymmärtänyt että tuollainen hattunen on ollut muodikas siellä noin ja suunnilleen 1955.

    VastaaPoista
  42. Mummolle

    Kiitos, huomioden tarkka yhdistelysi imartelee, otan kysymyksesi vakavasti. Mutta kirjoitan vain lyhyesti, pitäisi tietysti laittaa tällaiset omaan blogiin, mutta se nukkuu nyt sokeana.

    Päähine on, kuten toivoakseni tuli kuvattua, minulle tottumus ja käytännön pakko (aivastelu kylmässä, sokaistuminen paisteessa). Kipparimalli tai prinz-mallisto ovat ainoita kehoni piirteisiin ja muuhun, klassista tavoittelevaan hienosteluun viiraavaan tyyliini jotenkin sointuvia malleja. Baretti kävi nuorempana, pallouduttuani enemmän ei enää oikein muuten paitsi näppäränä hikiulkoiluun.

    Jaguaaria (ei minun merkkini) mainostetaan miehen puvun uloimmaksi osaksi. Ulokkeita ajattelematta tämä on totta ainakin toisinpäin: vaatteet ovat minulle sitä, mitä autot monille. Luottoräätälin ja muutaman hengenheimolaisen kanssa on mukava vertailla vanhaa ja ideoida uutta, ja itseään on kiva hemmotella uusilla mittakengillä tai mansetinnapeilla. Vaatteiden jatkuva uusintaminen ei niinkään ole hemmottelua kuin käytännön pakko. Kalliiksihan tämä tietysti tulee, ja autotuunauksen lailla rahanmenoa on usein vaikea perustella läheisille. Petjan taannoin esittämä muutaman kymppitonnin perusvarustus olisi kiinnostava lähestymistapa.

    Auton lailla tiettyä perustasoa vaatteissa voi perustella niillä perinteisillä: työ, sääty ja ympäristön odotukset. Kaikilla kavereilla oli pienenä potkupuvut, nyt Bossin valmispuku on uskottavuuden minimi.

    Vaatteet ovat minulle siis itsetehostusta sosiaalisen mukautumisen sisällä.

    VastaaPoista
  43. Rienzi,
    kiitos vastauksestasi. Minusta "tällaisia", niin kuin sinä sanot, ei pitäisi panna vain omaan blogiin. Vaatteiden esittely on oleellista. Sillä mitä me täällä muuta olemme kuin vaatteita: asemia ja suojaimia? Sinä olet varsin tietoinen omistasi. Pidän itseironiastasi.

    Blogimaailman viehättävyyksiä on, että pysähtyy puhumaan niille, joita ei arjessaan kohtaisi. Minun asusteeni ovat kirpputorilta alusvaatteita ja sukkahousuja lukuun ottamatta. Ne taitavat olla Tarjoustalosta.

    Mutta itsetehostusta tämäkin.

    VastaaPoista
  44. HG, jos on riippuvainen jonkun naurusta, se ei olekaan enää naurettava juttu.
    Itse pelkään nauravani väärässä paikassa (ja olen nauranutkin, usein) ja ilonauruni on tulkittu ivanauruksi.
    Siltikin, nauru kertoo ihmisestä, älystä, sivistyksestä, luonteesta, mielentilasta jne.
    Ehkä se riippuu myös katsojasta, millaisena naurun kuulee.
    Ja hattu sitten, varmaan samat kuviot, jos niin haluaa nähdä.

    VastaaPoista
  45. Okay, pirkko a. Otetaan mietintämysyyn siis.

    VastaaPoista
  46. Samoin, HG, otan "asenaurun" mietintämyssyyni, kuvasit sitä niin mielenkiintoisesti!

    VastaaPoista
  47. @Marjo

    Kiitos korjauksesta. Olinkin hieman epävarma asian paikkansapitävyydestä.

    VastaaPoista
  48. "Minä kirjoitan nyt oikein hitaasti"

    He. Miten hitaasti kirjoittaminen liittyy siihen, miten joku lukee? Ei hitaudessa mitään pahaa ole. Onneksi sanalla "hidas" ei ole enää sitä painolastia mikä sillä oli vielä kansakouluaikoina.

    VastaaPoista