3. tammikuuta 2008

Kolmannet kengät

Mokkakengissä ei ole mitään vikaa, ei edes Oulussa. Hannu Väisäsen ”Toiset kengät” todella on ”Taitelijan omakuva nuoruusvuosilta”, mutta ei todellakaan mallien mukaan tehty. Lisäksi se on hauska.

En muista, onko minulla ollut mokkakenkiä, mutta Oulussa olen ollut, saappaissa.

Voi olla että olisin aika erilainen, jos hengissäkään, ilman sitä reissua.

Jalat vihoittelevat, ja jo useita vuosia sitten reipas ortopedi sanoi, että paska mikä paska. Ei se leikkaamisesta muuksi muutu. Nivelrikkoa eli artroosia ja myötävaikuttavana tekijänä hyvin luultavasti nivelreuma ja reumaattinen kuume, jotka sairastin 11-vuotiaana ja sitten uudestaan armeijassa niin että tulin hiukan omituiseksi.

Paluu pitkältä sairaalareissulta tykkimieheksi tuntui erikoiselta, ja saman saapumiserän kavereiden paluu Rukista oli hyödyllistä asennekasvatusta. Muutamat tulivat tosissaan teettämään asentoa, tutkimaan kivääriä ja tarkastamaan pinkkoja.

Väittäisin että jokin luonteesta näkyy aika nopeasti. Siellä oli kesävänrikkinä eräskin kaveri, joka osasi olla luontevasti asevelvollisten ja tavanomaista selvästi kusipäisemmän luutnantin välissä. Pidimme hänestä. Kun vuosikymmeniä myöhemmin hiihdin omaa huolimattomuuttani olkapääni sijoiltaan jossain leppoisan Lankojärven tienoilla, tämä sama silloinen vänrikki osui paikalle, ja oli yhtä miellyttävä ja mutkaton kuin ennenkin. Hiihti käskemään Kiilopäältä Skiidun, jolla taisi sitten tulla itse Luppo-Matti.

Luulen tehneeni puoliksi vahingossa löydön, josta kiirehdin kertomaan. Helsingissä myydään kuulemma tavarataloissa ja ainakin Erottajankadulla erikoisliikkeessä (juoksukenkiä) ns. masai-kenkiä (MBT Masai Barefoot Technology), jotka tuntee siitä, että ne ovat suunnattoman kalliit. KVG.

Hämmästyksekseni niitä on lenkkareiden lisäksi tavallisten puvun kenkien näköisinä.

Idea on hyvin erikoislaatuinen pohja, jossa kantapään alle jäävä osa myötää kävellessä, ja koko viritys on lattialle asetettuna kupera.

En mene lupaamaan, mitä tuollaiset toisille tekevät, mutta itse olen vinossa onnesta. Jalkavaivoista ei ole ollut tietoakaan ja kävely sujuu ihan oikeasti. Henkilökohtainen lenkkipolkuni on Erottajalta Kauppatorille ja takaisin. Muuten mainio, mutta turhan paljon entisiä esimiehiä tai arvohenkilöitä, jotka haluavat kertoa juurta jaksain, mitä Pikku kakkosessa oli eilen.

Toivottavasti tämä on esimerkki vihjeestä, jollaisista jotkut ovat joskus kiitollisia. Kuten itse olin, kun toinen poikani käski laittaa vanhat Nokian kumisaappaat sekajätteisiin ja ostaa alennusmyynnistä uudet. En olisi tullut ajatelleeksi, että kumi kovettuu parissakymmenessä vuodessa ja että nykyisin jalkineissa käytetään saman tyyppistä kumia kuin talvirenkaissa. Arvaamaton etu aamulla, hiekoittamattomalla pihalla!

13 kommenttia:

  1. Taas.
    Minä katselin eilen näitä Masai Barefootin jalkineitten sivuja.
    http://www.swissmasai.fi/Products.aspx

    Löysin ne jo kesällä, kn etsin kenkiä.

    Niitten "wallstreet" on malliltaan full broque oxford, eli erittäinkin sopiva, periaatteessa vapaa-ajan puvun kanssa, mutta työ- tai kaupunkipuvun kanssa sopivaa mallia heillä ei ole.

    VastaaPoista
  2. Katselen välillä tätä bloggia jossa upeat, upeat kuvat ja muutenkin hyvät sisällöt:
    http://optimistin.vuodatus.net/blog/973652
    ja nämä feelmax-tossut ovat myös kokeilemisen arvoiset sillä hierovat jalanpohjaa kuin sukka: silti ovat niin kestävät, että voi kävellä lasin päällä: pohjamateriaali on tehty luodinkestävästä liivi-materiaalista: mikä lie kumi.

    VastaaPoista
  3. Täytyypä katsella nyt alennusmyynneistä.

    VastaaPoista
  4. Feelmaxin ...jalkineet on niin sikarumia, ettei niitä pitäisi pitää edes näkövammaisten poliisikoirien kesäkodissa kaamosaikaan.

    VastaaPoista
  5. ad Petja

    Luhdan Weird Fashion-mallistosta löytyy kuulemma itsensä pömpeliprissi Andy Warholin alunperin luonnostelema WC:ssä-käyntismokki- malliltaan 'full shit(ting) bull', joka on WC-asusteiden köyhälistöaatelin huippua.

    Tästä huussismokista onkin jo tullut suosittu brändi nimenomaan habitukseltaan heikentyneen, alenevan yläluokan piirissä.
    Itse pidän erityisesti oksennuksenvihreän ja ruskean beigen yhdistelmästä (kuulun tosin proletaari-intellektuelleihin).

    Oikeasta taskusta löytyy wc-lukemistoksi mallin käyttäjän yhteiskunnallista identiteettiä ja statusta heijasteleva Tsehovin näytelmien pokkaripainos (etenkin nostalginen Kolme sisarta: 'Moskovaan! Moskovaan!).

    Vasempaan taskuun on viikattu valmiiksi luonnonystävien ja alempien upseerien luxusta: hyväilevää sametti-soft-emboa ikävien yllätyksien varalle - jos esimerkiksi H:n rautatieaseman WC-putkan vasemmasta pömpelistä olisi sattunut hiekkapaperi loppumaan.

    Huussismokin ongelmana on tietysti sen hankalat vaihtamismahdollisuudet urbaanissa ympäristössä.

    Maaseudulla on helpompi vaihtaa 'full broque oxford' (tässä: hyper-luxus-sport-puku) 'full shit bulliin' jossain tienvarsipusikon takana - herrasmieshän ei koskaan mene huussiin parhaat päällään, mutta asemahallissa tuo operaatio vaatii neuvokkuutta.

    Sen vuoksi kehoitamme käyttämään läheisintä puistoa vaatteidenvaihtoon - ellei varaneuvos ja aliluutnatti P satu kuljettamaan mukanaan (tai resuinen palvelijahan sen tekee) sermiä, jonka voi pystyttää WC-kassan oven viereen vaatteiden vaihtoa varten.

    Tämä toisin saattaa herättää ihmetystä rahvaassa, joka ei ehkä malta olla seuraamatta, mitä oikein on tapahtumassa. Mutta hyvällä itsetunnolla varustettu dekadentti Wallstreet-imitaattori (kuten P) ottaa yleisönsä kuten arvata saattaa.

    Mikäli hankalasti kuljetettava sermi ei tule kyseeseen, soveltuu Kaisaniemen puisto esimerkkitapauksessamme erinomaisesti edellä mainittuun tarkoitukseen.

    Siellä Oxford brändi vaihtuu näppärästi 'shit bulliin' vanhan tukevan jalopuun takana - riippuen siitä, milloin kokee olevansa puun takana, milloin edessä.
    Puistossa kun liikkuu paljon tuulipukukansaa, joka ei ymmärrä ylevää tapakulttuuria yhä noudattavan ex-aristokraatin obsessiivis-kompulsiivisia taparituaaleja.

    Kokeile nyt sinäkin Luhdan Weird Fashion full shit bullia ja koe rentouttava rappeutuvan aristokratian 'helpotushetki' asianmukaisesti aktiin sonnustautuneena.

    Ota yhteyttä myymälämme edustajaan. Numeromme on 112.

    VastaaPoista
  6. Mutta niissä voi hiipiä hissukseen ettei koiratkaan kuule...

    VastaaPoista
  7. Varjelluin taudeilta ja oma kokemus se oli sekin, että palasi perusyksikköön häpeämään erikoiskoulutettuna teoria-herra-kokelaana saman saamupumiserän päteviä kersantteja, joilla oli omaan esikuvaan perustuva ote joukkoon.

    Keskustassa Kemppisen kuvaamaa vastaava vakiolenkkini on Senaatintorin ja Rautatienaseman metron väli, on ihan eri maailma kävellä Kaisaniemen suunnan kautta (kun on asiaa Fugaan), Ateneumin kujaa (Roscis ja parturipalvelut) tai Aleksia (pakkasellakin sulaa kiveä). Tässä iässä ei entisiä opiskelukavereita juuri näe, menestyneet ovat lentäneet platinakorteillaan maailmaa valloittamaan, ne toiset painuneet sivummalle. Keskustassa näkyy sekä vanhempia merkkihenkilöitä, jotka toki tiedän, mutta jotka tuskin muistavat edes nimeäni; että vasta opintopisteitä tai ensimmäistä ikälisää kerääviä nuorempia tuttuja, joiden kanssa tietämiset ovat usein toisinpäin.

    Entiset esimiehet ovat vielä töissä, entisiä arvohenkilöitä en tuntisi; tietysti eläkkeellä olevia professoreita ja neuvoksia, niitähän yhteenlaskettuna on niin paljon, ja liikkeellä ainakin silakkapäivinä.

    Sääli muuten, ettei kunnon tanskalaisia voileipiä (riimihärkää! porsaan filettä ja perunasalaattia tanskalaisen oluen kanssa!)ole enää saatavilla kuten ennen, Smørrebrödin paikkahan joutui ensin Aikatalosta "syrjään" Espalle, mikä sitten toikin nopean lopun. Ateneumin kahvilaan niitä herkkuja kuulemma vielö tilaamalla saa.

    Mokkakenkien omistamisen vaiheet muistan hyvin, niiden hoitaminenhan on ihan oma lajinsa, jotenkin e kaikkien niiden vuosien jälkeenkään harjaantunut siihen harjaamiseen.

    Ihan riittävän hyviä, omien mittojen mukaisia kenkiä saa Left-footin pisteestä Stockalta (myös Tapiolasta) tai sitten nimikkoliikkestään Eteläespalla.
    https://shop.leftfootcompany.com/2007/Stores.aspx?case=EUROPE&Shop=5

    VastaaPoista
  8. Miehetkö täällä kenkien rumuudesta voihkii? Suosittelen naisen elämää ja kauniita kenkiä edes nopeina aamuyön tunteina kokeiltavaksi. Footwear vinkkinne sujahtaa turvonneen ukkovarpaan ja niuhottavan akkaisen väliin ja Feelmaxit pannaan testiin het seuraavalla kaupuntijaloittelulla.

    VastaaPoista
  9. hg sanoi:

    Katselen välillä tätä bloggia jossa upeat, upeat kuvat ja muutenkin hyvät sisällöt:
    http://optimistin.vuodatus.net/blog/973652
    ja nämä feelmax-tossut ovat myös kokeilemisen arvoiset sillä hierovat jalanpohjaa kuin sukka: silti ovat niin kestävät, että voi kävellä lasin päällä: pohjamateriaali on tehty luodinkestävästä liivi-materiaalista: mikä lie kumi.


    Kestävät varmaankin luoteja,m utta useammalla tutulla ovat muutamassa hetkessä alkaneet rispaantua, kun on ollut hiemankin työstävämpi käyttötapa. Omani ovat vielä ehjät, vaan enpä ole niitä paljoa ehtinyt käyttää.

    VastaaPoista
  10. WC-smokki kuulostaa todellakin Wallstreet-kamalta, jota käyttävät henkilöt, joiden isä on perheessä ensimmäisenä saanut kengät.

    Mitä tulee WC-kirjallisuuteen, niin meillä on WC:n kirjahyllyissä vaihtuva kokoelma. Itäisen pään saniteettitiloissa on, ikään kuin vahingossa, enemmän tieto- ja taitokirjallisuutta, kun taas makuuhuoneitten päässä on yleensä ollut kevyttä kirjallisuutta, viimeksi Agatha Christien, Woodhousen ja Paasilinnan kirjoja, seassa Lordi Mountbattenin omakehuopus ja Cooperin Ruhtinas Charles-Maurice de Talleyrand-Périgordin elämänkerta. Erityisesti viimeksi mainittua en suosittele hemorroidien kanssa.

    VastaaPoista
  11. Hyvä tietää, sitä ei sanottu mainoksissa...;)

    Hyvä idea myydä myös ulkomaille mutta silloin kenkä pitää olla myös hyvin ommeltu. Very good point.

    VastaaPoista
  12. Ad Räsänen:

    Annoit väärän numeron. Ei 112 tässä toimi. Oikea on 4711.

    nimim. Ketä ny oxfordeja käyttäs ku derbytkin on keksitty.

    VastaaPoista
  13. Petja Jäppiselle WC-kirjastoista

    Kun ei kolmatta kenkää, on tässä tiedossani aukko.

    WC-luettavaa en ole kehdannut palauttaa kirjastoon, en omaan enkä varsinkaan yleisiin. Olen valikoinut luettavaksi siis disposable kuten kylpyynkin: Tieteessä tapahtuu, John Mortimer (Wodehouset säästän, joten ne muualla), Parnasso, Hifimaailma ym. Onko ratkaisusi pokkareissa? En tiennyt Talleyrand-Périgordin olevan siinä muodossa saatavilla.

    VastaaPoista