Metsä

 

“Meni metsään.” - “Juokse suolle!”

Mikä lienee taho omaksunut nämä menneitten vuosien tutut sanonnat? Nykysuomeksi on merkitsevät “epäonnistui” ja “älä hulluja puhu”. 

Muuan aikamme väärinkäsityksistä tuli silmiin, kun EU:n luontopuolen korkeahko edustaja oli kysynyt suomalaiselta ministeriltä: kuinka monta metsää te omistatte.

Selvitin ja näin, että näin se menee. Muuan I maailmansodan todella pahoista paikoista oli “nelikulmainen metsä”, karttojen mukaan ehkä sata metriä kanttiinsa. Sekä ranskan että englannin kielissä on metsälle kaksi eri sanaa, kuten ‘wood’ ja ‘forest’.

Havahduin unesta, kuten minulla on toistaiseksi ollut tapana. Mietin aikani, olinko ymmärtänyt syntymäkyläni aivan väärin. Jospa ne heikonpuoleiset pellot, joita kävelin ja hiihdin 18 vuotta hyppien piikkilankojen yli ja joskus viiltäen himooni viiden tikin haavan, eivät olleetkaan kuivuneita soita. Entä jos ne olivat metsää, joka oli hakattu?

“Kytösavun aukeilla mailla” on isänmaallinen laulu, jonka osaan, ja maakunnan julkaisusarja oli “Kytösavut”. Kydön polttaminen kiellettiin ryöstöviljelynä 1753, koska se oli pahempi humuksen viejä kuin vain pinnan polttava kaski.

Kydöttämällä eli kytemällä polttamalla tehdään myös tervaa ja sysiä eli nykykaupan “grillihiiliä”, ennen etenki raudan valmistuksessa välttämättömiä.

Niin että miten minä tunnen ja muistan sen hajun ja mielestäni näkömuistini kertoo lähellä maan pintaa makaavasta savun ja sumun sekaisesta kerroksesta?

Kysymykseni Kauhavasta tarkoittaa, että miksi siellä ei ollut keskiajalla mitään mutta kivikaudella oli. Ensimmäinen verokirjurin merkintä on 1500-luvulta.

Piirtelen mielessäni karttaa. Vanhat harmaakivikirkot ovat Hämeenlinnan ympäristöä lukuun ottamatta alueilta, joilla on ja oli huonosti puuta.

Paljonko puuta mene kahteen tynnyriin tervaa ja savupirtin lämmittämiseen vuoden yli, kun näet pellejä tai hormin mutkia ei ollut?

Mielestäni vanhat kuvat ja kaiverrukset kertovat, että kylien ja kulkureittien lähistöt oli kaluttu puusta puhtaaksi jo satoja vuosia sitten. Entä jos Kustaa Vaasan ja myöhempien hallitsijoiden hätä metsän loppumisesta ei ollutkaan vitsikästä tietämättömyyttä?

Isojako oli aivan käsittämättömän suuri ja vaikea yhteiskunnallinen ohjelma, joka toteutettiin 1700-luvun lopulta ja kautta 1800-luvun. Äärimmäisen tehottomat, sarkajaon viiltelemät kylät hajoitetiin ja taloja siirreltiin.

Paljonko muuten 1800-luvun parempaan pohjalaistaloon mahtoi mennä puuta? Oma arvaukseni on, että paljon. Siellä on, etenkin Kyrössä jokivarressa rakennuksia, joissa oli kaksitoista huonetta kylmillään ja kaksi käytössä.

Ja paljonko hirttä ja heiveröisempää puuta eini niihin yli tuhanteen Lapuanjoen varren latoon, jotka muistan hyvin?

Tuon keskusteluun huuhtoutumat, jotka maan nousun takia veivät ja vievät maata mereen, ja maan happamuuden, jolla Huovisen kirjankin mukaan on merkittävä vaikutus metsän kasvuun. Mänty taevitsee valoa auringosta ja ravinteita maaperästä. Mänty ottaa niitä syvältä ja kuusi lavealta. Mänty hamuaa kivennäisaineita ja kuusi maanpinnan tuntumassa olevia ravinteita.

Asiantuntemukseni loppuu, kun kuvioon pitäisi liittää maan happamuus ja vielä pohjaveden korkeus.

Olen katsellut muutamasta ikkunasta samaa näkyä nyt 52 vuotta. Ensimmäistäkään taimea ei ole tullut tänä aikana pellolle. Ehkä asumaton keskusmetsä ei saanut nimeä “autioniityt” veronmaksykyvyttömyydestä, johon “autio” yleensä viittaa. Muutaman kilometrin säteellä on useita vuosisatoja viljeltyjä maita ja jopa paikoin hyvää metsää; omistajissa on Adlercreutzeja ja Ramsayn sukua. Lasteni esikoulumatkan Kvis oli ennen kuuluisa hedelmäpuistaan ja Mathildeberg leikkokukista. Itse Kirkkonummi lienee virolaisten (tanskalaisten) munkkien keksintö. Jäljet johtavat Paadisiin. Espoo erosi emäseurakunnastamme, josta näyttäisi olevan tietoja 1300-luvulta.

Yhteenveto: Englanti ja Ranska olivat tuhonneet metsänsä 1500-luvun loppuun mennessä. Suomen tärkein vientituote oli terva.

Kaksi vihjettä. Verkosta löytyvät topografikartat ovat erittäin havainnollisia. Suosittelen 1990-luvun karttoja. Viielä parempi on paikkatietlo.fi , josta vaihtamalla maastokarttaa ja ortokuvia eli ilmakuvia näkee havainnollisesti Suomen metsien muutokset.