Pitää

Kulta Mokka vai Kulta Katriina? Pidän kovasti Lidlin halvimmasta sisäänheittokahvista, jonka nimikin vaihtuu välillä. Uskon että se on koottu pakkaukseen lakaisemalla koneiden ympäriltä. Olen kokeillut nämä kalliit merkit, ja vuosia tarjosin toisillekin “pahaa kahvia” Sirkka-Liisa Virtamon tapaan: puolet Kulta Mokkaa ja puolet Cafe Parisiennea aika holtittomasti mitattuna.

Lang Langin video Bachin Goldberg variaatioista BWV 988 kestää puolitoista tuntia. Tunnen tuon kappaleen kokonaislevytyksiä hiukan vähemmän kuin Das Wohltemperierte Klavierin eli noin 50.

Minuun vetosi erikoisesti kaksi asiaa. Kiinalainen suurpianisti, joka on levyttänyt Berliinin, Wienin, Chicagon, Clevelandin sinfonikkojen kanssa, toi teokseen T’ang-kauden tunteen eli Kiinan 800-luvun. Hänen soitossaan ovat mukana Li Bao ja Po Chü I sekä myöhäisempi maalari Hokusai väkivaltaisine viivoneen. Kun hän menee fermaateilla hämmästyttävän hiljaiseen soittoon, astuu näkyviin Du Fu.

Toiseksi ymmärsin vasta nyt, että kertaus, joita Bachin suurteoksissa usein karsitaan, ei tarkoita, että olisi soitettava samalla tavalla tai edes suunnilleen. Ensimmäinen kerta voi olla kuin kysymys ja “kertaus” eli toisto eli Da Capo al fine vastaus.

En tyydy tuomitsemaan parhaat-listoja, joita itsekin rakentelen, tuhahtamalla että makuasia. En liioin oikein pidä sanasta mielipide. Mielipide? Tapaanko mielilääkärini mielisairaalassani?

Sanoisin näkökulma. Olen itse yrittänyt valokuvata paria puuta (mäntyjä). En ole onnistunut. Isäni onnistui saamaan hyvän valokuvan Luirojärvestä ja Sokostista, jotka avartuvat Lupukkapäältä jylhän pehmeinä. Se kuva tuli hänen kirjaansa ja on parempi kuin Lumikurun oja, joka on minun näkökulmastani liian japanilaissävyinen paikka. Olen nähnyt kaukaa ihmissen, joka on käynyt Kamakurassa katsomassa. Itse olen käynyt Los Angelesin puistoissa, jotka ovat tietysti väärennöksiä, kuten useimmat asiat siellä.

Ei ole mieltä odottaa, että sama kappale soitettaisiin samalla tavalla eri kerroilla. Se on sama asia kuin nuo tunturit, kelot ja kahvit. Arpakuutio on sama, vaikka kääntämällä sitä kuusi kertaa näen aina eri kasvot, yhdestä kuuteen pientä ympyrää.

Siksi väitän mielelläni, ettei Lionel Rogg ole koskaan muulloin soittanut Buxtehoevdea niin hyvin kuin Amsterdamissa sinä iltana, jolloin oli valmiiksi sekaisin erehdyttyäni käymään van Gogh -talossa, joka tulee päälle. Tosin Roggin ja Chorzempan levytkin ovat hienoja.

Mutta kas kun konserttiin mennään kauluspaidassa, laittaudutaan. Kirkkokonsertissa nyt tietenkin voi istua ulsterissa, mutta ei lakki päässä. LP-levy hankittin ja sitä soitettiin, kun neulan kunto oli tarkistettu, ja istuttiin kuin mykkänen pakkasella. CD-levyn saattoi sujauttaa paikalleen puoli huolimattomasti. Koska meillä on se 1990-luvun B&O, kuuntelen kovaäänisillä passioita ja h-molli-messua sekä varmasti yksin ollessani Mahleria. Joskus voi lipsahtaa Bruckneriksi.

Striimaus eli käytännössä Spotify muutti kaiken. Jopa tietokoneessani on pari sataa gigaa vuosikymmenien musiikkia, mutta on se Spotify niin helppo ja Idago hyvä, mutta hintava.

Lang Lang näyttäisi olevan mielellään sirkustaiteilija, joka haluaa paljon yleisöä verrattomille tempuilleen. Silti YouTube-orkesteri on hieno lahja. Juuri Lang Langin Goldbergissä kamera vangitsee usein flyygelistä heijastuvia kuvia, erittäin usein sormuksia ja kimpoaa välillä kattoon näyttämään, miltä Bach vaikuttaa suoraan ylhäältä.

Palautan arvoisaan mieleenne, että minustakin vertaansa vailla oleva jazz-levy “Jazz at Massey Hall” äänitettiin epätoivisissa olosuhteissa ja tenisesti huonosti. Mingus oli mörkkinä, Gillespie juoksi kulisseissa kuuntelemassa Rocky Marcinon nyrkkeilyottelun edistämistä, Charlien Parker oli hukannut saksofoninsa ja saanut jostain käsiinsä ala-arvoisen soittimen, Ma Roach suunnilleen söi rummut ja Bud Powell oli vetänyt lärvit katkaisuhoidosta pääsemisensä kunniaksi. Yleisö juoksi kantamassa itselleen kaljaa kadun toiselta puolelta. 

Kauan sitten poiani askarteli puhelimeeni soittoääneksi Parkerin riffitteoksesta “Ornithology”. Nimi johtuu siitä, että Parker oli “bird”.