Esineiden hämärä

 

Viimeksi mainitsemani kirjeet matkustivat poikani autossa heille. Meillä on tässä talossa se vajaus, että 50 vuotta sitten loppuivat rahat kesken, joten lämmitettyä säilytystilaa ei oikein ole.

Tämä ei ole valitus. Satumme asumaan, me ja naapurimme, todella ylellisesti, koska olemme jääneet entisiin perheasuntoihimme. Tunnustan: meillä on 5 huonetta 2 henkilölle. Mutta lapseni oli niin viisas että osti aikoinaan entisen kaupparakennuksen ja on kunnostellut sitä omien poikiensa kanssa. Tlaa on.

Olin ajatellut varoa kehuskelun sävyä ja vaieta asiasta - mutta meillä on fantastinen ja ehkä Suomen ainoa kirjallinen ja esineellinen selvitys suomalaisesta pääkaupunkiseudun ylemmästä keskiluokasta 1970 - 2015. Lisäksi on tuhansia lajiteltuja kirjeitä, kymmeniä päiväkirjoja ja satoja dokumentteja. Valokuvia on skannattu tuhansia. Jopa erilaisia ääninauhoja löytyy, myös tietokoneelta. Oikeastaan aineisto alkaa äidinisäni lyijykynällä kirjoittamista muistelmista, joiden ensimmäinen kohokohta on Helsingin seudun patterityöt 1916 ja sen jälkeen vuoden 1918 tapahtumat.

Syy ei ole Yuval Hararin uutuusteoksessa “Nexus” mainittu. Harari mainitsee, että Romanian natsit olivat ennen vuotta 1939 jopa vihaisempia kuin Saksan ja Itävallan, ja kaikki juutalaiset, jotka eivät kyenneet todistamaan romanialaisuuttaan asiakirjalla, karkotettiin välittömästi maasta. Niinpä heillä, juutalaisperheessä, opittiin pitämään tallessa ja mielessä jopa jokainen käytetty raitiovaunulippu, puhumattakaan ostoskuiteista tai unohdettujen yhdistysten jäsenkorteista. On minullakin Paragon-kuitti; isäni kustansi Vaasassa hotelli Centralissa Oscarinleikkeet 1955. En ollut ikinä tiennyt, että on olemassa jotain niin hyvää - ja ranskalaiset perunat! Mikä herkku.

Laatikossa on luistinradalle oikeuttanut Kauhavan Visan jäsenkortti 1957, viinakortti vuodelta 1965 ja HKL:n kuukausikortti bussiin 17 lokakuuksi 1966. Koulutodistukset, yliopiston opintokirja ja tohtorin todistukset voin esittää alle minuutissa. Jos joku ei tietäisi, Yuval Harari siis on koko maailman Esko Valtaoja eli supersuosittu tutkija ja ajattelija, joka on kirjoittanut useissa kirjoissaan kaiken kaikesta. Siviilissä hän on Jerusalemissa historian professori (ja vastustaa Netanjahua) ja väitellyt Oxfordin yliopistossa. Tiedän kirjallisesti parempiakin populaarikirjoittajia, joista yksi oli H.G. Wells, vaikka hän kirjoitti myös varsin omatekoista viisautta, ja ylittämätön oli Orwell, joka ei ollut tohtori, vaan kirjailija, ja esitti arvioita siitä, miten maailmassa voisi elää.

Olen nyt hävittämässä varmasti tarpeetonta aineistoa, kuten vanhempieni eläessään nostamien eläkkeiden mainoslehtisiä ja menneiden vuosikymmenien ovelta ovelle myytyjä adventtikalentereta ja lopetettujen bussilinjojen aikatauluja.

Äitini ei hamstrannut, vaan järjesti ja tallensi pitkäjänteisesti. Hämmästyin esimerkiksi laajaa käsin tehtyä listaa, jossa oli päivämäärät ja kellonajat minun radiojutuistani - ja niitä oli kuulkaa ennen todella paljon. Äidin leikekirjaan on liimattu Vaasa-lehden uutinen, jossa kerrotaan, että hänen isänsä oli ajanut kuorma-autolla ojaan Vaasan lähellä syyskuussa 1938. Samassa leikekirjassa on vavahduttava sivu maaliskuulta 1940: kauniisti tekstattu nimiluettelo ja selitys: meidän luokalta kaatuivat kaikki pojat (kansakoulu). Olen tarkistanut: tieto ei pidä aivan paikkaansa. 

Isäni, jota joku saattoi pitää päätoimisena puuhamiehenä, koska hän oli niin sosiaalinen, oli myös tarkka tilimies. Niinpä minulla on tallessa selvitykset hänen 68 tunturiretkestään alkaen vuodesta 1946. Maininnat on tietysti päivämatkoista ja kämpistä mutta myös varusteista “250 g kaurasuurimoita, 1 pkt näkkileipää, 10 gr suolaa…” Hänen lentopäiväkirjansa sotavuosilta on tallessa ja jopa 200 sivua luentomuistiinpanoja rikosoikeudesta 1946, pikakirjoituksella.

Ottamamme 900 valokuvaa ovat mielestäni joutavanpäiväisiä. Kun olen käynyt niitä läpi, olen vasta nähnyt, että siinä on hyvin hoidettu Espoon rivitalohuoneisto huonekaluineen, tekstiileineen, pikkuesineineen, ajalta 1980-2000. Museoissa on - ehkä - sata vuotta vanhempia. Tämä oli toimiva kokonaisuus, jossa kahvikupit ja pullavaditkin ovat oikeita, jatkuvasti käytettyjä. Paremmat astiat olivat lasikaapissa, ja ne olivat niin hyviä, ettei niitä oikeastaan käytetty. Olisiva vaikka särkyneet. Pesuhuoneessa oli juuriharja ja mäntysuopaa, imuri oli hankala, pallon muotoinen Hoover, ja kahvinkeittimen sijasta käytössä oli rupsuttava kannu, jonka sisällä oli perkolaattori. Melitta eli kahvin suodattaminen tuli vasta vähän myöhemmin tavaksi. Vaatenaulakossa oli kadonnut varuste, äidin piisamiturkki. Milloin olette viimeksi nähneet kaupungilla turkin? Hellallaoli aineattila ja katilakaapissa Mehu-Maija. Reksattuja lasipurkkeja ei ole, mutta muista ne lapsuudestani. Parafiinia. Marjoissa säilöntäaineena Atamon. Eikä ole Täystuhoa, jota kansakouluaikaan pantiin hiuksiin, kun joillakin oli täitä. Milloin DDT kiellettiin tai sen käyttö loppui?