Nähtävyys

Ihmisten katseleminen oli kauan suuri huvini. Minulla oli muutama mielipaikka. Kauhavan matkahuolto oli hieno. Haldinin bussit, jopa Kokkola-Seinäjoki, kävivät siinä kääntymässä, ja ihan vieressä oli pirssi. Melkein kaikkien taksimiesten nimi oli Kujanpää. Tai Ojalammilla oli Pobedan näköinen Vedette, ja Sinisillalla oli kaunis sukunimi. Yhtenä kesänä hänen poikansa Jorma myi jäätelöä Litmasen kioskilla ja lauloi Koppalan Huukolle, joka hoiperteli housujaan kaivaen nurkan taakse “Oi Lazzarella - ei siihen kuseskella.” Minä lauloin siihen tapani mukaan nuotin vierestä Rautavaara-parodian “Vain merimies voi tietää kuinka kalja kusettaa.”

Kirkkonummen Senaattori eli kirkonkylän K-market oli mukava paikka. Jostain syystä nykyinen Sittari ei ole, eikä kilpailijan S-ryhmän Prisma liioin. 

Helsingissä City-pasaasissa oli mukavia paikkoja katsella silmänurkasta, miten yhet juoksoo piä eillä ylös, yhet alas, kaikilla kiire piä eillä helevettiin.

Rautatieasema oli huono. Vain omituiset ihmiset istuivat siellä penkillä. Poliisi keräili heitä. Kerran poliisi vei veljeni Mikon. Mikolla oli sana hallussaan. Toisin sanoen hänellä oli kyky valita hallustaan kulloinkin aina väärä sana. Nyt hän sanoi Kiisalan pojalle katsoen nenäänsä pitkin: minä olen tässä odottamassa junalta isääni varatuomari Kemppistä ja heilutti Citroen ID 19:n avaimia, joiden peränä oli kalliilta näyttävä muovipala planeettapyörästöä tai alikersantin natsoja kuvaavine kulmineen.

“Vai tässä ruvetaan vielä kehumaan”, karjaisi poliisi ja kiskoi pojan putkan eteiseen. Sinne osoitettiin kohta pian myös isämme, veljeni vaatimuksesta. Isällä puolestaan oli - useimmiten - ihmeellinen pelisilmä, joten hän poimi Mikon mukaan vain nyökkäämällä, mutta niin maagisesti, että työvuoron ylikonstaapeli kurkisti huoneeseen, käsitti heti tilanteen ja katsoi “pidätyksen” suorittanutta poliisia sillä katseella, joka suomennetaan “kymmenen kierrosta lipputangon ympäri mars mars”.

Tämän kirjoitin nyt selvittääkseni, että et voi kuulla, ellet katso. Jopa radion kuunteleminen on puhtaasti kummitteellinen tapaus eli siis magiaa. Kuunnellessasi katsoet sielusi silmillä. Siis kuvittelet. Aistimuksesi koostuu näistä.

Virikkeen sain huomattuani, että Kamala Harrisin puheen Chicagon puoluekokoukessa olisi voinut nuotintaa. Pienet tauot, korostukset ja hidastukset olivat niin hyviä, ja niille on ollut vuosisatoja merkinnät. Tämä on tärkeä:

Ja accelerando, ritardando, stretto, sostenuto.

Suosittelisin lämpimästi kaikille kansalaispiireille, jotka pyrkivät Yhdysvaltain presidenteiksi, Plutarkhoksen “Kuuluisien miesten elämäketoja”. Se muuten on hyvin hauska ja helppo lukea.

Demosthenes tunnettiin Ciceron vertaisena kaunopuhujana. Ciceron oikeudenkäyntipuheita on säästynyt ja julkaistu monilla nykykielllä. Teksteinä ne ovat aika huonoja, mutta nepä olivatkin puheita. Puhe on tarkoitettu tekemään vaikutus - innostava vaikutus - puhumishetkellä eli tässä ja nyt. Ciceron taito tunnetaan varsinaisesti herjauskirjoituksista (“philippics”), joista kuuluisimpia ovat ne Catilina-poloista vataan esiteteyt, (Kauanko vielä Catilina koettelet kärsivällisyyttämme…?”

Demosteheneksesta kerrotaan, miten epätavallisen huono tämä hintelä nuorukainen oli ja kuinka hän sitten oppi.

Lukemisesta saa suuren hyödyn, jota tämän blogikirjoituksen lukeminen nyt ei tuota. Mestari Plutarkhos on loihtinut näkviin kaunopuhujan kulloisenkin ypäristön ja ihmisen tai ihmiset, joilta hän sai hyviä tai huonoja neuvoja.

Pohjaltaan syy on sama kuin Thukydideen ylivoimaisuus. Sotahistoriitsijana (Peloponnesolaissodat) hän myös kertoo taistelusta, miltä se tuntui. Hän oli näet mukana nykykielellä joukkueejohtajana tai komppanianpäällikkönä.

Jos muuten luulette että lihavan Marlon Brandon esitys omenia luvatta myyntikojuista poimivana mafiapäällikkö Corleonena on suurenmoinen, erehdytte.

Puhumisen suurinta juhlaa on Marlon Brando Mankiewiczin vuoden 1953 mustavalkoisessa elokuvassa puhumassa juuri surmatun Caesarin ruumiin ääressä Shakespearen unohtumattomin sanoin. Kun Brando - Marcus Antonius - sanoo kolmannen kerran, että Brutus on kunniallinen mies, jokainen senaattori ja jokainen meistä, elokuvan katsojista tietää, että näin ei ole asian laita.