Punainen huone

Kun luin sen ensimmäisen kerran, ihastuin ja olin kiitollinen, että tuo suuri mies G.H. von Wright oli ottanut kannatellakseen humanismin lippua. Kirjan nimi on “Ajatus ja julistus”. Kun luin sen toisen kerran, petyin. Kun luin sen kolmannen kerran ja muistin miestä, joka muisti asetella komeat kulmakarvansa sopivasti valon suuntaan, huomasin saaneeni tarpeen kirjoittaa asiasta pari riviä.

Yli- ja muissa opistoissa humanismin ja luonnontieteen kirjoittaminen käsitepariksi on kuin nollalla jakamista. Mikä tahansa tulos on oikea, ja kun näin on, tulos on siis väärä.

Tuossa kirjassa erottuu vielä jaottelu ihmisen tutkimus, luonnontutkimus, jumaluusoppi ja ammatilliset opinnot. Keskeisiä ovat Spengler ja Toynbee, jotka käyttivät vaikeaselkoisia käsitteitä kuten ”länsimaat” ja “historia”.

Koska fysiikan ja kemian perusteet ovat minulle rakkaita, ilahdun kovin, kun pääsen lukemaan esimerkiksi verenmyrkytyksen perusteista. Septinen shokki liittyy monin tavoin autoimmuunijärjestelmän toimintaan. 

Se tuntui hyvältä, sillä erään psykiatrin opastuksella käsitin, että muuan oma “henkinen” vaivani oli vahvasti tulehdusperäinen. Tarkoitan tässä useaan kertaa pahana kärsimääni reumaattista kuumetta sydäntulehduksineen. Oma vaivani näyttäytyi jo varhain omia aikojaan nelistävnä pulssina ja sykkeenä, jollaisia sanotaan usein rytmihäiriöiksi.

Nykykielellä sanon tarvittaessa “flimmeri”. Viisaat lääkärit ja hoitajat katsovat sydänfilmiä ja nyökkäävät lisäten “ja flutteri”. Itsekin omituisena pidetty Edgar Allan Poe kirjoitti novellin “Kielivä sydän”. Hyvä nimi.

Lukijalle, joka kukaties uumoilee kirjoittajan eksyneen tässä vieraille veräjille, esitän puolustukseni. Aika pitkään eli muutamia vuosikymmeniä olin ammatillisesti tekemisissä farmakologian patenttien kanssa ja myös kirjoitin niistä, viimeksi analogiamenetelmäpatenteista. Suomessakin oli ennen pari rikasta lääketehdasta. Lääkkeiden patentointi oli tietyllä tavalla kielletty laissamme, joten tänne hankittiin kovasti etenkin englantilaisia, sveitsiläisiä ja saksalaisia lääkevlmisteita, joita hätkähdyttävästi muistuttavia vietiin pian junalasteittan Neuvostoliittoon.

Lääkkeiden ja terapeuttisten valmisteiden patentointi on hyvin vaikeaa. Siinä tullaan yllättäen takaisin “humanistisen” ja “luonnontieteellisen” ongelmaan. Patentoitavan keksinnön pitäisi olla tietyllä tavalla “kone” eli tekniikkaan liittyvä ilmiö. Kukaan ei voi patentoida esimerkiksi hyttystä - mutta lääkkeisiin liittyy paljo orgaanista, alkaen pensisilliinistä, joka on lähtökohtaisesti homesieni.

Ihminen ja luonnontutkimus…? Miten vakuuttavaa on nykyisin sanoa, ettei ihminen olisi osa luontoa. Sellainen lause, että maapallo - tai linnratajärjestelmä - on “kone”, on käsitettävä, kuin keskinkertainen runon säe. Tiede taitaa nykyisin pitää kiinni siitä, että aine ja siis energia ovat katoamattomia niin että mielenkiinnon voisi kohdistaa konfiguraatioon. Katso “säilymislait”. Massa, energia jne.

Kiinalainen kirja “Punaisen huoneen uni” on nimeltään myös “Kiven tarina”. Kivi on ajatteleva ja tunteva ja se haluaa vierailla myös maan päällä, ja mitä sitten tapahtuu, siitä kerrotaan noin 2 500 sivun verran.

Teosta on sanottu verrattomaksi. Tiettävästi vain sitä vanhempi “Apinakuningas” eli “Matka Lännen maahan” ylittää Aasiassa sen määrättömän suosion. Siinä vaelletaan ainakin kolme tuhatta sivua tapaamaan itseään Buddhaa. Apinamunkki, porsas ja ne kaksi muuta edustavat koko ihmiskuntaa ja kohtaavat kaiken mahdollisen totuuden ja mahdottomatkin taiat. Lohikäärmeet syöksevät tulta ja koko maailma parkuu.

Japanilaisilla on omat ihmeensä, kuten Genji monogatari ja Shin Heike, josta tehty värielokuva miellyttää minua kovin (Mizoguchi).

Paljon nähneenä lakimiehenä arvostan myös “Tiheikössä” -novellia, jossa selvitetään murhaa. Todisteita ja todistajia löytyy runsaasti, yhtenä murhatun tuonpuoleisesta kutsuttu haamu. Kaikki kertovat uskottavasti ja kukin eri tavalla.

Kirjat, joita voisi perustellusti sana romaneiksi, todistavat kauniisti eksistentaalisen säännön, jonka fyysikot tuntevat hyvin. Emme tiedä edes sitä, mitä kaikkea emme tiedä. Emme tiedä, mitä on “tieto”, emmekä varsinkaan, mitä on tietoisuus. Aikoinaan ihmisen tunnukseksi sanottu kieli näyttää toimivan myös monilla eläimillä, myös hyönteisillä ja hurjaa kyllä bakteereilla. Virukset turvautuvat “tuntoaistiin” vaanessaan toisten olioiden aineenvaihduntaa.