Laupeus

Kyllä - myös hyvin vanhoista luista voi löytyä niitä perintötekijöiden yhdistelmiä, jotka näkyvät muun muassa ihonvärinä. Jossain kuulemma keskustellaan tiedosta, jonka mukaan Pohjois-Euroopassa asui DNA:sta päätellen kivikaudella tummaihoista, sinisilmäistä väkeä.

Minulle tulee sanasta “valkonaama” mieleen Villi Länsi, etenkin tuon niminen elokuva, jossa olivat pääosissa Bob Hope ja Jane Russel. Suunnilleen saman ajan “Johnny Guitaria” en muista nähneeni lapsena, mutta aikuisena kyllä. Pidän Nicholas Rayta yhtenä kaikkien aikojen amerikkalaisista elokuvaohjaajista. “Nuori kapinallinen” on jäänyt minunkin mieleeni, mutta harvojen tuntema “Party Girl”, Chicagon yöperhoset, oli loistava. Näin sen vuonna 1966. Siinä värien käytössä oli jotain aivan erikoista.

Keskustelumme tiedosta ja tosiasioista oli vahvasti mielessäni, kun oikeastaan sattumalta katsoin kunnolla televisiossa nyt alkanutta “Charité”-sarjaa ja hämmästelin, että saksalaiset tekevät tätä nykyä todella hyvää tavaraa televisiolle.

Muutoin olen vilkuillut vaaliohjelmia ja ihmetellyt erilaisten asiantuntijoiden laimeita luonnehdintoja ehdokkaista. Kun oman luuloni mukaan todella isot arviot ihmisistä tehdään tunteella eikä järjellä, mietin itse ehdokkaita katsellessani, mikä on hänen murhenäytelmänsä. Asiantuntijat tuntuvat etsivän vahvuuksia ja heikkouksia. Siten he altistavat itsensä huijareille. Jokainen junapeluri osaa esittää vahvaa ja sympaattista. 

Muistan kun näin hyvin tehdyn pitkän Isaac Bashevis Singerin haastattelun. Olin juuri ryhtymässä suomentamaan hänen teoksiaan. Singer vaikutti hauraalta ja epäsympaattiselta. Olin aivan ihastunut. Kun luin hänen tuotantonsa (englanniksi), näin että hänen henkilönsä olivat hyvin usein pahasti haavoittuneita. Mielessä pysyi myös hänen vastauksensa: “Uskon, uskon joihinkin yliluonnollisiin asioihin… Mutta ei niissä ole mitään yliluonnollista.” Puheesta päätellen hänellä oli vikaa poskihampaissa.

“Charité” - Saksassa on 1700-luvun perua kuuluisia ranskankielisiä nimiä, kuten myös korkea kunniamerkki “Pour la merite” - tuo esiin Virchowin ja Kochin erimielisyyden. Nämä pätevän lääketieteen opetuksen ja tutkimuksen uranuurtajat olivat synkeästi eri mieltä taudin aiheuttajista. Patologian uranuurtaja Virchow halveksi Darwinia humpuukimaakarina eikä uskonut Kochin löytämien basillien aiheuttavan sairauksia. Koch puolestaan ilmoitti löytäneensä myös lääkkeen tuberkuloosiin. Ei se toiminut. 

Muistan itsekin, kun kansakoulussa annettiin Calmette-rokotus. Vielä vähän ennen sotia useimmiten nuoria suomalaisia oli kuollut 10 000 vuodessa tuohon tautiin. Ja se oli todella paljon. Nyt paljon suuremmasta väestöstä kuolee runsaat 60 tuhatta vuodesta, ja 15-25-vuotiaat ovat lähes järkiään terveitä.

Haavoittuneisuus on näkyvä “vika”. Lääkärit etenkin ennen ja samoin upseerit ja ehkä tuomarit pyrkivät esiintymään hyvin yhdenmukaisesti ja eheinä silloinkin kun eivät olleet ehjiä.

Haluisin tietää, milloin lääkärin takki tulli käyttöön. Saksalaissarjassa niitä ei ole, vaan myös ruumiinavauksissa ollaan tummassa puvussa, paljain käsin. Samaan aikaan sairaanhoitajilla on hyvinkin pitkälle viedyt työasut.

Olisiko tuossa varmaan oikeassa yksityiskohdassa jälki kirkosta? Sairaanhoitotehtävissä oli paljon nunnia, kun taas lääkärin takista. vaikka se on valkoinen, tulee mieleeni työtakki, jollaisia pidettiin ennen autokorjaamoillakin. Ehkä tarkoitus oli kaksisuuntainen. Takki suojasi alla olevia, vaikeasti puhdistettavia vaatteita.