Tuomioistuin meni metsään

Eilen yritin kiireessä selittää Eerolle, miksi tekoälyyn tukeutuva toiminta mullistaa oikeudellisen menetelmän. Puhe ei ole suurista tekstimääristä. Tarkoitan lain ja ennakkotapausten käyttämistä käytännön asiassa. Olen ollut Aulis Aarnion aikana syvällisesti sekaantunut oikeuslähdeopilliseen asiaan (Summers - McCormick, Interpreting precedents) ja istunut kokouksissa Firenzen vieressä Fiesolesssa tiloissa joissa on nyt yliopisto. Seinillä oli alkuperäisiä Fra Angelicon freskoja.

Helsingin Sanomat saisi mielellään käyttää lakimiesapua. Tässä sitä olisi, taas ilmaiseksi.

KHOn vuosikirjapäätös 2023:116 Hesarin Viestikoekeskusjutun verotusasiassa on epätavallisen huono. Sitä harvoin sanotaan ääneen, mutta verotuslainsäädäntö ei ole mikään järjellinen kokonaisuus ja siksi tuonkin ratkaisun punninnat ennakkoperintälain ja TVL:n eräistä pykälistä ovat näennäisiä.

Verotettava tulo, tässä tapauksessa palkkaan rinnastettava tulo, josta on pidätettävä vero, on verottajan ja KHO:n kasuistiikkaa. Se on kuin parturin toimintaa - käytäntöä. Ei siinä ole mitään viisautta takana.

Nyt lehti on maksanut toimittajansa asianajokulut, ja summa on huima. Lehti on kertonut maksaneensa asianajajalle, jonka pelkään tuntevani, yli 2 miljoonaa euroa. Epäiltynä turvallisuusrikoksesta eli sotilassalaisuuksien paljastamisesta lehtijutussa oli kaksi toimittajaa ja päätoimittaja eli siis käytännössä lehti itse. Päätoimittaja ei - yllättävästi - saanut syytettä. Yksi toimittaja tuomittiin alioikeudessa, ja juttu on kesken.

Lehtijuttu oli mielestäni huonosti harkittu. Sellainen ei ole Hesarissa harvinaista. Mutta oliko se rikos - se nähdään aikanaan. Mutta todellinen tekijä ei ehkä ollut toimittaja eli kirjoittaja, vaan julkaisija eli lähinnä päätoimittaja. 

KHO jätti huomiotta vahingonkorvauslain, joka ei kuulukaan sen toimialaan. Työnantaja on VahKorvL:n mukaan vastuussa vahingosta, jonka työntekijä tai toimeksisaaja aiheuttaa sivulliselle menettelyllään työssään tai toimeksiantoa täyttäessään. Toisin sanoen rikas pankki joutuu korvaamaan vahingon, jonka sen köyhä konttoristi aiheutti asiakkaalle varomattomuudellaan, laiminlyönnillään tai tietämättömyydellään. Tahallisesta rikoksesta työnantaja ei kuitenkaan vastaa, mutta tuomioistuimella on silloinkin aina mahdollisuus kohtuullistaa eli alentaa korvausta. 

Eräissä tilanteissa työnantaja voi vaatia kolmannelle maksamaansa korvausta työntekijältään.

Jos siis konttoristi (heitä ei enää ole, kuten ei oikeastaan pankin konttoreitakaan) pankinjohtajan kehotuksesta käy Aleksanterinkadun asianajotoimistossa kysymässä neuvoa asiakkaan vaikkapa vero-oikeudelliseen ongelmaan, työnantajan eli pankin maksama asianajopalkkio katsotaan konttoristin verotettavaksi tuloksi. 

Hesarin toimittajalle tuleva mätky näyttää olevan suuruusluokkaa 200 000 - 500 000 eli joka tapauksessa täysin mahdoton hyvälläkään palkalla elävälle ihmiselle. 

KHO siis hilpeästi sivuuttaa sen säännön että vahinko on korvattava ja että korvaaja on esimerkiksi työturvallisuusasioissa työnantaja ja  verotusasioissa valtio.

Jos Helsingin Sanomat  maksaa mätkyn eli suorittamatta jätetyn ennakonpidätyksen, KHO:n logiikan mukaan tuosta toisesta korvauksesta on myös perittävä vero. Ja jos lehti maksaa senkin, sama koskee kolmatta korvausta jne.

Oikeudellisesti: reaaliharkinta olisi pakottanut ottamaan huomioon palkan verotusta miettiessä myös työnantajan direktio-oikeuden eli oikeuden käskeä tai kieltää työntekijää (tee näin / älä tee näin) sekä työnantajan taloudellisen vastuun sivullisille. Vaikka tässä sivullisen paikalla on verottaja eli valtio, se ei muuta asiaa. Työnantaja maksaa, jos työntekijä repii valtion omistamaa ratakiskoa.

Eikä puhe ole vain työnantajasta. Jos 50 vuotta Suomessakin sovellettu samastaminen (ansvarsgenombrott) syntyi grynderioikeudenkäynneissä, joissa jopa firma voitiin panna maksamaan toisen firman sopimusvirheistä. Ja sekin KHO:n olisi täytynyt kirjoittaa näkyviin, että käsillä on melkein nyt puhuttuun rajaturvallisuuteen verrattava kysymys ja maan suurin sanomalehti. Pelkään pahoin, että jutussa jumalattomasti tienannut asianajaja on puhunut sievää soopaa sananvapaudesta ja yleisön oikeudesta tietää.

Ja se tekoäly? Se on väline löytää muitakin asiaan vaikuttavia tulkintaperusteita kuin KHO:n oma oikeuskäytäntö ja kulloinkin voimassa oleva verolainsäädäntö, joka on koherenssiltaan ja kiinteydeltään kuin vääpelin oksennus aliupseerikerhon lattialla.