Hajanaista

 

Olen niin ilahtunut kommenteista että haluan keskustella.

Humanisti oli minun kirjoissani esimerkiksi Bertrand Russell. Hän oli erittäin etevä ja tunnustettu matemaatikko ja loogikko. 

Luin hänen vanhoja esseekirjojaan äskettäin. Niitä on tosi paljon ja ne ovat osittain tosi huonoja. Mieleeni tulee toinen paljossa samanlainen hiippari, Winston Churchill. Molemmat olivat taustaltaan kaikenlaisia jaarleja eli maan yläluokan huipulta.

Molemmat olivat tavattoman hyviä kirjoittajia. Molemmat julkaisivat aika lailla tekstiä, joka ei ollut aivan huippuun hiottua. 

Nykylukijoita hämmentää, kun he luuleva esseen olevan totta. Ei sen niin mene. Sanan essee, joka tarkoittaa yritystä, otti varsinaisesti käyttöön ranskalainen Montaigne, mutta varsin mahtava tekijä oli 1600 luvulla toiminut esseisti, lordikansleri Francis Bacon. Heidän jälkeensä on tullut monia, joista nimenä ehkä edelleen tunnetuin saattaa olla George Orwell, ja hän on maineessa aiheellisesti.

Orwell oli niin lähellä lehtimaailmaa eli journalismia, että hän tunsi eron. Journalismin ongelma on uskottelu. Vaikka olisi kirjoitettu omiin havaintoihin perustuva kuvaus etäiseltä valtameren saarelta, on mahdollista, että kuva on puutteellinen tai virheellinen.

Ei ihminen huomaa eikä ymmärrä kaikkea. Useimmilla ihmisillä on lisäksi katteeton taipumus pitää omia havaintojaan ja johtopäätöksiään objektiivisena. “Objektiivisesti” emme tiedä, ovat omat ajatukset omiamme vain esimerkiksi hermostomme aineiden ja energiaryöppyjen konfiguraatioita.

Jo vanhojen kiinalaisten huomaama ongelma - mistä tiedän, etten ole perhonen, joka näkee unessa olevansa kiinalainen oppinut - ei ole pilkkaa. Descartesin “ajattelen, siis olen olemassa” on aina yhtä hämmentävä. Väitteen kaksi osaa eivät liity toisiinsa, ajattelij ei voi osoittaa ajattelevansa eikä hänen tunnetilansa osoita, että hän olisi olemassa.

Tietty pirullisuus kyllä sisältyy ajatukseen, jonka olen joskus esittänyt - ateismi on Jumalan keksimä. Se “Jumala” jonka olemassaolosta jotkut haluavat puhua eli epämääräinen kristillis-juutalainen perinne, kyllä edellyttää paholaisen ja pahuuden, koska ilman niitä ei olisi tahdon vapautta ja ilman sitä olisi turha puhua uskosta. Ellei sitten sano niin kuin Uusi testamentti eräässä kohdassa: usko on luja luottamus siihen, mitä toivomme, ojentautumista sen mukaan, mitä ei näy.