Nyt ei sovi esittää West Side Storya, koska se on sekä oopperaa että katujengeistä. Kumpi on vaarallisempaa, siitä kuulemme ennen kuin vaalilippu uurnaan kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa.
Halla-ahon ja Purran vetämä puolue on yhä paremmin johdettu. Tällä viikolla julkisuudessa teikaroivista huonosta johdosta kärsivät etenkin kokoomus ja vihreät.
Kunnioitan erittäin paljon markkinointia, vaikka en valitettavasti arvosta sitä. Niin ikään julkisuudessa oleva runous on ala, josta tiedän jotain. Sen pohjalta huomautan, että menneisyyden markkinointimestareita olivat Haavikko ja Saarikoski. Alan professori Tuomas Anhava päästi oman hienon runotuotantonsa unohtumaan edistäessään toisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Onneksi meillä on Anhavan runokäännökset, jotka ovat parempia kuin esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Englannissa.
Minulla on vieläkin ainakin 50 nidettä lyriikkaa “väärällä kielellä” eli käännöksinä. Kotiraamattuni, Enzensbergerein vanha “Museum der modernen Poesie” tekee samoin kuin vanha Penguinin sarja. Lukija saa hyvin kirjoitetut, oikeastaan proosamuotoiset käännökset.
Juuri tämä on painotusero monien lukijoitteni kanssa. Tynnin “Tuhat laulujen vuotta” on monien mielestä suurenmoisen hyvä, ja samoin hänen “Tulisen järjen aika” -valikoimansa uudempaa ranskalaista runoutta. Itse olen siis eri mieltä. Tynnin ja hänen takapirunsa Haavion (P. Mustapää) valikoima toimii monessa, mutta esimerkiksi reteämmässä tekstissä se ei pelaa. Olisi tarvittu joku Jarkko Laine kaveriksi.
Runous, joka tällä hetkellä näyttäytyy lauluina - katso Top 10 tai Kymmenen kärjessä - on mikrobeja, joita ilman kuolisimme. Emme voi elää ilman aineenvaihduntaa.
Lisäksi runous on sosiaalinen eli siis myös poliittinen ase, kuten taas nyt. En tietenkään ole kiinnostunut puolueen edustajan mielipiteistä, ja tiedän, ettei eräiden tarvitse edes näytellä esiintyessään filistealaisina. Tunsin hengenheimolaisia jo alle 7-vuotiaina. Iljettävintä mitä he tiesivät oli Sipelius. Lapsuuteni kommunistit eivät anoneet pahaa sanaa oopperasta, koska he olivat hyvin selvillä siitä, että suuri Stalin kutsui työmiehiä juuri oopperaan, ja että neuvostoliittolaiset Shostakovitš ja Prokofjev olivat hyvin merkittäviä.
Olin paikalla, kun nuorvademmisto julisti oopperan kuolleeksi taiteeksi juuri sillä hetkellä kun bussit kurvasivat pihaan täynnä väkeä seuraamaan Viimeisiä kiusauksia ja Ratsumiestä. Tänään Suomen menestynein taideteos on Saariahon - Oksasen “Innocence”, tiettävästi myös rahalla mitaten.
Painetusta runoudesta oma “testamenttini” on selvä. Haluaisin nähdä Matti Rossin ja Pentti Saarikosken runojen ja laulujen käännökset kirjana, ja jos minulla olisi siihen rahaa, mitä valitettavasti ei ole, jakaisin tuota kirjaa K- ja S-ryhmän herkkukorien ilmaislahjana.
Periaatteessa olen eri mieltä kuin Valitut Palat ja Koulun biologia. Linnut, ainakin laulurastas ja mustarastas, ovat säveltäjiä, ja sellaisina parempia kuin kukaan ihminen.
Mitä muuta runous ja siis säveltäminen muka olisi kuin parin houkuttelua ja reviirin merkitsemistä eli kilpailijoiden karkottamista?
Mitä ihmeen muuta se voisikaan olla? Laulaja-runoilijat on kuvattu vuosituhansia voimallisina miekkamiehinä. Katso Wagner. Tai Homeros. Tai Gilgameš.
Hm. Olen tuntenut miehen, jonka etunimet olivat Pekka Hermes.
VastaaPoistaMustarastasta ruokkiva Kunnaksen Ilkka
Myös kaikkien fantasiakirjojen esivanhemmassa, Tarussa sormusten herrasta, miekkaillaan ja lauletaan, lauletaan ja miekkaillaan läpi koko tarinan.
VastaaPoistaKuningas Henrik VIII oli kova poika käymään turnajaisia, mutta hän myös sävelsi; ymmärtääkseni se oli siihen aikaan ihan normimenoa.
Jos pysytellään kuitenkin kotimaan koiraissa, äänestän kahta Acrocephalusta, luhtaa ja viitaa. Viitakerttunen lurittelee verkkaan, luhtakerttunen on kiihkeä ja pakahtumaisillaan, mutta molemmat ovat huippumuusikoita ja mestarilaulajia.
Eeppisten runoelmien sankarit ovat tosiaan monien kansojen perinteessä ylivertaisia sotureita tai miekkamiehiä; heidän kunnostautumisestaan laulaja-runoilijoina ei ole niinkään kirjattu tietoa. Toisin kuitenkin täällä meillä: Kalevalan sankarit ovat pikemminkin sanan käyttäjiä tai laulajia. Mielenkiintoisesti itse Eino Leino - "jolle oli kantelo suotu" ja joka Helkavirsissään pyrki jatkamaan kalevalaista perinnettä - ei aina halunnut muistaa tätä. Helkavirsien ehkä komeimman ja jykevimmän runo Ylermi ei paljoa lauleskele. Eikä uho lopu:, "Vielä on kivessä kinnas."
VastaaPoistaJoo. Metsään meni nuo kaksi viimeistä kappaletta. Yhdellä silmällä kiikarointia.
VastaaPoista
VastaaPoistaMuistan miten Prahassa vuonna 1970 Hotel Paris´ssa klo 00:00 sängyn päätyyn upotetusta radiosta aina pamahti soimaan Tšekkoslovakian kansallislaulu. Minusta se oli kummallinen sävellys, katkesi keskeltä ikään kuin kahtia, ja jatkui sitten ihan eri tempossa. Ihmettelin tätä kun en tiennyt että siinä on tšekkien ja slovakkien hymnit peräkkäin, piru vie. Joka ilta se nukutti minut, ja aamulla mustarastaat, joita hotellin pihapuissa oli leegioittain, aloittivat konserttinsa. Hyviä säveltäjiä kyllä mustarastaat todella ovat!
Ps. Hotel Paris Prague on hotelli tapahtumapaikkana mistä Bohumil Hrabal on kirjoittanut hienon (tai ainakin mielenkiintoisen) kirjan "Tarjoilin Englannin kuninkaalle".
Pöh
VastaaPoistaViime aikojen markkinointiviestinnästä tuli mieleen että vanhoissa huonoissa kauhuromaaneissa keskuuteemme ujutetut ulkoavaruuden tai alisen maailman iljetykset saatiin tunnistettua siitä että niillä sydän oli oikealla puolella.
VastaaPoistaNiin, ja niiden samaisten markkinointijulisteiden mukaan ne pitävät sen sykettä yllä tenuremmien lailla sinisellä liekillä;)
Poista💙
PoistaNyt meni minulta voimat.
VastaaPoistaToivon, että joku tai jotkut, joilla on voimaa ja valtaa puolustaa näitä blogissa kerrottuja asioita. Ilman sitä markkinointimeininkiä.
Kun hyvästä taiteesta löytää elämäänsä sitä sun tätä voimaa, ei juuri koskaan ole joutavan jäljillä.
Hilkka
Aale Tynnin teoksen "Tuhat laulujen vuotta" suuri ansio on siinä, että käännöksen vieressä on aina alkuperäinen runo.
VastaaPoistaKumma ettei sama tyyli ole levinnyt muihin runokäännöksiin? Miksei proosaankin. Dekkareihin ja muuhun viihteeseen ei tarvita.
Kalevalaa ei pitäisi edes kääntää, koska se on mahdotonta. Eikä Alastalon salia.
Kalevalaa on kyllä ainakin yritetty kääntää, ainakin sen verran että yksi Longfellow kirjoitti sen inspiroimana pitkän runoelman The Song of Hiawatha.
PoistaStefan Mosterin kääntämänä "Im Saal von Alastalo" kuitenkin ilmestyi saksaksi vuonna 2021 ja kääntäjä sai siitä huomattavan, joka toinen vuosi jaettavan kääntäjäpalkinnon Saksasta. Neue Zûrcher Zeitung kirjoitti suorastaan ylistävän arvion, jonka mukaan teos on loistoesimerkki modernista eurooppalaisesta kirjallisuudesta, ein Meisterwerk. Joten voinee siitä nauttia toisellakin kielellä.
PoistaAlkukielinen runo käännöksen vieressä on tietysti erinomainen juttu mutta nostanee hintaa eikä sopisi proosaan ollenkaan. Ainahan voi hankkia alkuperäisen, jos kiinnostaa. Poikani opetteli aikoinaan ranskaa lukemalla rinnakkain Maigret`ta englanninnoksen kanssa.
Miksei lukenut rinnakkain suomenkielistä ja ranskalaista, pienen suomi-ranska sanakirjan ja suuren ranska-ranska sanakirjan avulla.
PoistaMiksi sotkea ja häiritä hommaa haittaenglannilla?
Arvoisa Eija G. samaa menetelmää käytin kun oli opittava yliopiston pakkoflaami. Luin rinnan flaaminkieilstä ja ruotsinkielistä Muumikirjaa, joskus oli kolmantena suomenkielinenkin. Se toimi hienosti ja olen vieläkin osaamisestani melkein ylpeä!
PoistaKiinnosti ruotsinnokset, joten otin selvää:
PoistaThomas Warburton, joka on ruotsintanut mm. Shakespearea, Sterneä, Faulkneria, Thomasia ja Joycea, on kääntänyt myös "I salen på Alastalo". Pirjo Kukkonen on tehnyt siitä tutkielman "I språkets vida rum: Salens språk - språkets sal" ja toteaa, että tapahtumat ovat minimaalisia, kieli maksimaalista. Lyhyesti sanottuna.
Kalevala oli ruotsinnettu jo 1800-luvulla moneen kertaan yksittäisinä runoina lehdissä, kääntäjinä mm. Lönnrot, Runeberg, Snellman, Collan ja Castrén, mutta myös kirjoja ilmestyi. 1900-luvulla tuli sitten Lars ja Mats Huldénin Kalevala nykykielellä 1999 ja samana vuonna Anders Larssonin 86-sivuinen humoristinen pikaversio "Kalevala för lata", otsikoina mm. "Kalabalik i Kalevala" tai "Kvinnornas Lemminkäinen".
Kalevalaa on ruotsinnettu myös lapsille ja viimeisenä on vuodelta 2007 Lina Stoltzin "Kalevala för alla åldrar", joka on julkaistu Pohjois-Ruotsissa meänkielen alueella.
Åbo svenska teaterilla oli 2019 kiitelty musikaali- ja nukketeatteriesitys Kalevalasta. Se taipuu moneksi ja käännökset levittävät tietoa ja ilosanomaa kansallisaarteestamme, vaikka joka sana ei ihan samalla tavalla tulisikaan ilmaistuksi kuin PERItekstissä. Rytmi ja alliteraatio ainakin näyttävät olevan paikallaan.
Kunnia kulttuurille, voisi näinä päivinä sanoa.
Anonyymille: Siksi poika käytti englanninnosta apuna, kun oli juuri käynyt vuoden koulua Yhdysvalloissa, ja ranskassa ja englannissa on paljon samaa sanastoa, todella paljon. Ei tarvinnut sanakirjaa, kun osasi jo vähän ranskaa ja kieliopin alkeet.
PoistaPaljon samaa sanastoa, joka ei kuitenkaan ole samaa ( faux amies).
PoistaJos osaa ranskan alkeet, niin ranska-ranska (Hacette, Larousse, ..) sanakirja olisi se paras tuki.
Kolmas kieli vain sekoittaa, erityisesti englanti.
Anonyymi, se poika oli ja on alusta lähtien kotoa ja koulusta kaksikielinen, su-ru, ja ranska oli hänen viides kielensä, tarpeen sen verran, että selvisi sillä Ranskassa asuessaan - ja vaikkapa Maigret´ta ja muuta lukiessaan ja kaipa myös Brysselissä, mutta englanti on siellä töissä pääkieli.
PoistaEipä vieraita kieliä kannata suomen kieliopilla opiskella. Englanti toimii paremmin kun yhden vieraan kielen metodeilla on helppo oppia toinenkin.
PoistaParikymmentä prosenttia kanssakansalaisistamme eivät tarvitse runoja aineenvahdtonsa ylläpitämiseen, heille riittää nakkimakkarat ja halpa pensa.
VastaaPoistaAivan totta. Tämän jos joku oivaltaa vaalilupaukseksi laittaa ja kykenee sen saamaan aikaan niin voi olla varma kansan kannatuksesta. Muut joutuvat tarkistamaan kantaansa runomuodossa. Etsittäköön siis se vakstuuki jonka ääreen käytäköön ja puntaroitakoon väkevä vaalilause.
PoistaVäki vakaa, varma, onnellisna matkaa, nakkimakkaroissa on voimaa.
Miksi tavallisuus olisi vastakohta onnellisuudelle?
Kaikkien on oltava kilvan toisiaan parempia, juu ja kilpailu on kaikkien etu, nyt kaikki urakalla kahmimaan niin saadaan Suomi kuntoon, kyllä nämä on kuultu ja niiden aikaansaamiset nähty.
Keskiluokan niskaan voi kipata mitä tahansa mutta kun muita luokkia ei ole kuin vähääkään vaurastumattomat ja patalaiskat kommunisminkauhuaan jauhavat suurvisiirit niin onhan se aivan selvää kuinka käy. Kaksipuoluesaha kaataa tämän maan.
Saapasjalkaiset asianomistajat olis hyvä nimi puolueelle. Voisi olla myös sievän elämän puolue, kaiken kauniin puolesta. Ehkä biodiesel-, biokaasu- ja kotimainen sähköntuotantopuolue on liian pitkä mutta kaikkihan ne ovat aatteellisia joten sellainen voisi keskittyä yksinomaan paljaaseen peliin mutta esittää järkyttävän upeita ja täysin utooppisia laskelmia että jos kaikki soijanakit käytetään pellettituotantoon niin kananhenkiä ei enää ollenkaan tarvitse riistää ja lainsäädännölliset miinansa laskettuaan kadotakin.
Uutuusarvoa ei ole kellään koska kaikki ovat eksyksissä, missään ei ole tietoa kuinka toimia koska kaikkien motiivina on oma etu. The Myyjä on aikamme sankari. Ostajia on euroopallinen joka maksaa natolateilla joiden arvon takeena on naapurin maat ja puhdas vesi, ei Sinun, tietenkään vaan sen persun, vassarin, kommarin, koksun, vihrun, tai parhaassa tapauksessa krisselin kepulaisen joka osaa ruotsia ja pakkoenglantia.
On se runollista se sosialidemokratia mutta se maksaa liikaa.
Demarit ovat liian kalliita, mutta kokkarit ja persut liian halpoja.
PoistaValintaa kyllä vaikeuttaa se että ne jotka lupaavat halpaa pensaa haluavat kieltää ulkomaiset tv-sarjat ja tangon.
PoistaMielenkiintoisinta ovat kirjalliset äänilevyt, vaikkapa Lovelle tehty (Otto Donner) Saarikosken "En soisi sen päättyvän". 70-luvun alku oli muutenkin runon levyttämisen (ja uuden chansonin) kulta-aikaa. Muksut, ja mitä näitä nyt oli.
VastaaPoistahttps://music.youtube.com/playlist?list=OLAK5uy_nG_6ENwuG01rOY616PalAKHVDu5x_cqLk
Markkinointihan tunnetusti toimii markkinoilla. Markkinoiden ja markkinavoimien vapaus ja rajattomuus tunnetusti vaihtelevat suuresti. Vaalit ovat saaneet pöytäkuntamne miettimään peruskäsitteitä. Mitä oikeastaan on liberalismi? Onko itse asiassa markkinaliberalismilla mitään yhteistä arvoliberalismin tai sosiaaliliberalismin kanssa? Yksi liberalismi ajaa yövartijavaltiota, toinen taas ei sinne päinkään. Tällaisiin mietteisiin väistämättä ajautuu eri ryhmittymien vaalilinjauksia lukiessaan. Ainakin näiden vaalien liberaalit massiivisine leikkauslistoineen ovat valovuosien päässä esimerkiksi takavuosien kansanpuolueesta. Ehkä oikean vanhanaikaisen sosialismin vahva olemassaolo ennen liimasi erilaisia ei-sosialistisia ryhmiä yhteen. Nythän sellainen sosialismi on kuollut ja termillä on alettu amerikkalaisittain tarkoittaa kannanottoa veroasteeseen. Sillä mittarilla kaikki viime vuosisadan loppupuoliskon puolueet olivat sosialistisia.
VastaaPoistaElämme poliittisten peruskäsitteiden kaaoksen aikaa.
PoistaVoisitko täsmentää, milloin "uusvasemmisto julisti oopperan kuolleeksi"? Muistikuvieni mukaan uusvasemmisto oli tässä ihan viaton. Ainoat pienen demonstraatiot oopperaa vastaan 50 v sitten olivat jazzin harrastajien organisoimia, niissä nostettiin esiin oopperan tuki verrattuna jazzin (silloin olemattomaan) tukeen. Oopperataidetta sinänsä ei moitittu. Ehkä jotakin on mennyt minulta ohi, mutta pelkään että tässä lastataan jo kauan sitten kuollutta uusvasemmistoa myös sellaisille teoilla, joihin se ei ollut lainkaan syyllistynyt.
VastaaPoistaPiilotellaan omia tekoja toisten syntilistalle?
PoistaHelsingin historiaa käsittelevillä Facebook-sivuilla on runsaasti postauksia joissa 60-70-lukujen vanhojen talojen purkuvimma esitetään vihreiden aiheuttamaksi, tai että "kaupunki" olisi ne yksityisillä tonteilla olleet talot tuhonnut.
PoistaKyllä kai ei linnut sävellä? Niillähän on soittoääni. Jos sellaisen lataa palveluun niin hienot algoritmit bännäävät copyraitin suojaamat soittikset. On kai ihminen lintua viisaampi.
VastaaPoista