”Sivullinen” on tarina siitä, miten arabin ampunut kertoja tuomittiin giljotiiniin, koska hän tupakoi äitinsä arkun ääressä eikä itkenyt. Virallinen syyttäjä korosti, että syytetty Meursault oli ihmispeto siksikin, että hän oli järjestänyt äitinsä palvelutaloon. Ja äiti oli siis nyt kuollut.
Kun luennoin oikeustieteellisessä dosenttina, sanoin aina, että tämä kirja pitää lukea, myös siksi, että siitä tulee kysymys tentissä. Kysymys tahallisuudesta on yleistä oikeustiedettä. Romaanissa se muuntuu kysymykseksi murha (kuolemanrangaistus) vai tappo (elinkautinen). Oikeustieteelliseen se sopii, koska opiskelijan tulisi huomata, ettei hätävarjelua sivuta oikeudessa lainkaan, vaikka kertomuksen mukaan arabi uhkasi veitsellä päähenkilöä.
Kirjan mukaan teon aiheutti kuumuus ja häikäisy. Se on helppo uskoa todeksi.
Sanomalehti Le Monden lista vuosisadan 100 parhaasta kirjasta menee näin:
1 | |||
2 | |||
3 | |||
4 | |||
5 | |||
6 | |||
7 | |||
8 | |||
9 | |||
10 | |||
11 | |||
12 | |||
13 | L'être et le néant (ranskaksi) | ||
14 | |||
15 | |||
16 | |||
17 | Alcools (ranskaksi) | ||
18 | |||
19 | |||
20 | |||
21 | |||
22 | |||
23 | |||
24 | |||
25 | |||
26 | |||
27 | |||
28 | Ulysses | ||
29 | |||
30 | |||
31 | |||
32 | |||
33 | |||
34 | |||
35 | |||
36 | |||
37 | Verwirrung der Gefühle (saksaksi) | ||
38 | |||
39 | |||
40 | |||
41 | |||
42 | Le Silence de la mer (ranskaksi) | ||
43 | |||
44 | |||
45 | Sous le soleil de Satan (ranskaksi) | ||
46 | |||
47 | |||
48 | |||
49 | |||
50 | |||
51 | Aurélien (ranskaksi) | ||
52 | Le Soulier de satin (ranskaksi) | ||
53 | |||
54 | |||
55 | |||
56 | |||
57 | |||
58 | |||
59 | Les Vrilles de la vigne (ranskaksi) | ||
60 | Capitale de la douleur (ranskaksi) | ||
61 | |||
62 | |||
63 | Le degré zéro de l’écriture (ranskaksi) | ||
64 | |||
65 | Le Rivage des Syrtes (ranskaksi) | ||
66 | |||
67 | |||
68 | |||
69 | |||
70 | |||
71 | |||
72 | |||
73 | |||
74 | Journal, 1887-1910 (ranskaksi) | ||
75 | |||
76 | Écrits (ranskaksi) | ||
77 | |||
78 | Manhattan Transfer (englanniksi) | ||
79 | Ficciones (espanjaksi) | ||
80 | Moravagine (ranskaksi) | ||
81 | |||
82 | |||
83 | |||
84 | |||
85 | |||
86 | |||
87 | Fureur et mystère (ranskaksi) | ||
88 | |||
89 | |||
90 | |||
91 | |||
92 | La Modification (ranskaksi) | ||
93 | |||
94 | |||
95 | |||
96 | |||
97 | Amers (ranskaksi) | ||
98 | |||
99 | |||
100 |
Kiintoisa lista. Kotiinpäinvetäminen sallittakoon. Melko laaja genrekirjo. Erotiikka/porno puuttuvat, ja luonnontiede.
VastaaPoistaMitä luonnontieteellistä teosta itse ehdottaisit listalle?
PoistaPornon/eroottisen kirjallisuuden hyvyys (tai huonous) ei taida suoranaisesti olla kytköksissä sen ns. kirjallisiin ansioihin.
Luin huolimattomasti, olihan siellä Lady Chatterley. Samalle, tai ainakin samalle kirjallselle tasolle kuin listatut dekkarit yltää ranskalaisen kustannustoimittajan salanimellä kirjoittama "L'histoire d'O".
PoistaLuonnontieteet: vaikka Dawkinsin "Geenin itsekkyys"
Lukemisen arvoisia kaikki, vaikka monilta kirjailijoilta oma suosikkini onkin joku muu teos. Yksi joka on selkeästi pielessä, on Goscinnyn ja Uderzon Asterix gallialainen. Se ei ole lähellekään paras Asterixeista. Myöhemmissä albumeissa tarina ja hahmot olivat paljon kypsempiä ja kehittyneempiä. Ja hauskempiakin.
VastaaPoistaOlisko ekan Asterixin ansio kuitenkin se, että se on nimenomaan juuri se ensimmäinen? Ilman ensimmäistä ei olisi toistakaan jne.
PoistaOma suosikkini on aina ollut Asterix ja Kleopatra, mutta nämähän ovat tietysti niitä kuuluisia makuasioita.
Tuntuu olevan pikemminkin lista kirjailijoiden/tekijöiden läpimurtoteoksista, kuin parhaista.
PoistaVoi esim. kysyä onko Maigret ja latvialainen parasta Simenonia tai edes paras Maigret-kirja.
Parhaimmillaan Asterixit ovat Obelix & kumpp. kirjassa, tämä on toki vain oma katsantoni. Saa kiistää, väistää tai mieluiten yrittää pontevasti lahjoa minua rahalla, mikäli se sopii eikä vaikuta ruplan arvoon.
PoistaEi muuta, ette voi sille mitään.
Paras kirja jota ilman en viihdy.
Njah..
On toki toinenkin, Ensimmäinen piiri, A. Soltzenitsyn. Se in aivan huippu-ylihyvä. Kaikki muut kirjat tulisi ainakin panna avuliaasti palamaan. Tai no ehkä Muumipappa ja meri ei palaisi jos se olisi valmiiksi märkä, mielellään kiitos. Onhan kyllä koko kuiva kuvaus mutta se tuoksu.
Meripä se.
Muumimamma maalaa itsensä maisemaan, uskomatonta millaisia lasten annetaankaan lukea! Kyllä ei ole vielä likikään riittämiin lastenantipsykootteja, ainaskaan ei tarpeeksi vahvoja olemassa että saisi antaa luettavaksi sen alle kaksikymmenvuotiaille. Jämpti!
Paljon mielenkiintoisia kirjoja, totta, mutta vielä paljon enemmän listalta puuttuu mielenkiintoisia kirjoja. Näkee että kyseessä on ranskalainen versio asiasta josta on aika järjetöntä tehdä muuta kuin "leikkisiä" versiota. - Parhaita kirjoja on liikaa!
VastaaPoistaVähän liikaa englannin kielistä tuossakin listassa.
VastaaPoistaKuinkas La Monde on ollut näin vieraskorea, että parinkymmenen parhaan sakkiin on mahtunut muutaman muunkin kuin ranskalaisen teoksia?
VastaaPoistaToki monella heistä on vankka side ranskalaisuuteen.
Tällaisen listan ainoa arvo on siinä, että se kertoo selvin sanoin ranskalaisen kulttuurin sisäsiittoisuuden.
Havaitset ranskalaisen kulttuurin "sisäsiittoisuuden" mutta havaitsetko anglo-amerikkalsisen kulttuurin vielä pahempaa sukurutsaisuutta?
PoistaHavaitsen toki. Kaikki kulttuurit ovat itsekeskeisiä ja sisäänpäin lämpiäviä, se oli piilosanomani. Myös suomalainen, mutta isoihin verrattuna pienillä on edes jonkinlaista suhteellisuudentajua. Sokeana pisteenämme on kuitenkin yksipuolinen sitoutuminen angloamerikkalaisen kulttuuriin. Se on aika hölmöä.
Poista22-vuotias James Joyce oli kirjoittanut äitinsä kuoleman jälkeen vaimolleen Noralle että oli tappanut äitinsä huonolla käytöksellään. Äidin kuollessa joku hurskas sukulainen oli kehottanut Joycea polvistumaan vuoteen äärelle ja rukoilemaan, mistä hän uskosta luopuneena oli kieltäytynyt.
VastaaPoistaTätä tapahtumaa Joyce oli käyttänyt "Odysseuksessa", missä hänen alter egonsa Stephen Dedalus näkee unessa äitinsä haamun, joka syyttää poikaa murhastaan ja aikoo kirota tämän, ellei poika kadu. Joyce rakentelee tässä jonkinlaista parallellia Hamletiin.
Mielenkiintoinen sadan parhaan kirjan luettelo taas, hyvin ranskalainen, kuten on ymmärrettävää, nelisenkymmentä ranskalaiskirjaa mukana. Nelisenkymmentä vain olen lukenutkin, joiltakin jonkin toisen kirjan. En tiennytkään, että Hemingway oli noin arvostettu Ranskassa. Ja kuka ihme on Niilo Pielinen - sarjakuvahahmo! Eivät taitaisi Suomessa sarjakuvat päästä tuollaiselle listalle.
Franquin on ehdottomasti sarjakuvan huippua, samoin kuin listalta löytyvät Hugo Pratt ja Goscinny & Uderzokin. Listasta olen lukenut vain n. 25, joten paljon on vielä lukematta.
PoistaRanskassa ja ehkä vielä enemmän Belgiassa sarjakuva on noussut osaksi kansallista kulttuuri-identiteettiä. Niilo Pielinen on älytöntä sekoilua, mutta sen syvästi humaani huumori on ovelaa ja valaisee ovelasti yhteiskuntaa. Franquinin teoksista se on varmasti parasta laatua.
PoistaNo, eipä silti: kyllä Suomessakin Kari Suomalainen, Mauri Kunnas, Jarla ja Juba ovat suurempia taiteilijoita kuin vaikkapa Tervo ja Taberman. On myös ihan makukysymys, kuvaako Mämmilä maaseudun rakennemuutosta paremmin kuin Kivenpyörittäjän kylä.
Se, mistä voimme olla ylpeitä on listan kieli: ehdoton valtaosa tuosta listasta on saatavilla suomeksi. Meillä on hieno käännöskirjallisuus. Toivottavasti pystymme pitämään sen tason yllä. Se vaatii, että käännetään myös muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta.
Listalla on peräti neljä sarjakuvantekijää, sijoilla 18, 23, 62 ja 98. Heitä edustamaan valituista albumeista/hahmoista voisi hyvin esittää eriäviäkin mielipiteitä, mutta vain siksi että tuotantonsa on niiin runsas ja monitahoinen. Kyllä nuo neljä (tai viisi koska Goscinny ja Uderzo yhdessä) voi mielestäni hyvin kelpuuttaa maailman parhaimmiksi sarjakuvantekijoiksi. Ja Hergé kyllä itseoikeutetusti näistä ensimmäisenä, hän pitkälti loi koko eurooppalaisen sarjakuvan formaatin; todellinen edelläkävijä ja albumit alusta loppuun korkeaa tasoa.
PoistaEdellinen kommentti ketjussa koskien suomalaisia käännoksiä pätee myos sarjakuviin, kaikkien listalla olevien sarjakuvan mestarien toitä on käännetty suomeksi jo 70-luvulla. Anglosaksisissa maissa esim. Corto Maltese on ollut täysin tuntematon aivan viime vuosiin saakka. Vähäisistä resursseista huolimatta pieni Suomi on erinomaisten kääntäjien ansiosta tarjonnut kiinnostuneille jo varhain mahdollisuuden nauttia maailman parhaasta sarjakuvasta kauniilla suomen kielellä "kuplitettuna".
Hyvin ranskalainen lista kyllä, väittäisin että missä tahansa muualla tehdyssä vastaavassa luettelossa ei olisi mukana yhtäkään näistä suurista sarjakuvan luojista.
Suomessa on todella hyviä kääntäjiä. Luen parhaillaan yhden taitavimmista, Tarja Roinilan postuumia esseekokoelmaa "Samat sanat". Kääntäjä kuoli liian varhain, tapaturmaisesti, mutta ehti 30-vuoisen uransa aikana kyllä kääntää suuren joukon romaaneja, runoja ja filosofiaa saksasta, ranskasta ja espanjasta. Kirjassaan hän pohtii monipuolisesti vieraan kielen ja äidinkielen dialogia ja kääntäjän osuutta. Hän näyttää esimerkein, miten mm. Kristiina Drews, toinen taitava kääntäjä panee, äidinkielen leikkimään mutta silti pysyy alkutekstissä. Roinila itse oli ollut varsinainen kielellä leikittelijä jo nuoruudessaan.
PoistaOnneksi hän ehti kääntää esimerkiksi kahdeksan teosta Thomas Benrnhardilta ja niin teki kirjailijan tunnetuksi Suomessa. Roinila sanoo jossain esseessään, että jos lukijalle tulee mieleen, mitenkähän jokin kohta on alkukielellä, niin silloin käännöksessä on jotain vikaa, se ei toimi. Sellaista ei tullut kertaakaan ajatelleeksi Bernhardia lukiessa!
Joskushan todellakin tulee ajatelleeksi miten jokin kohta on alkukielellä - ja muutaman kerran olen jopa tarkistanut sen.
PoistaErittäin paljon useammin käy kyllä niin, että käännöksestä näkee miten se asia on alkukielellä eli suora käännös ei oikein istu suomeen. Etenkin dialogeissa käy usein näin.
Tuosta Le Monden listasta: oma listani olisi vain osittain päällekkäinen sen kanssa - mutta niin varmaan kenen hyvänsä lista. Pohjoismaisista kirjailijoista arvolliseksi on värteerattu vain Lagerlöf Peukaloisineen; no joo. Omaan listaani sisältyisivät ehdottomasti Mihail Solohov, Tove Jansson, Karin Boye ja Pablo Neruda - mutta näistä valinnoista voi tietysti keskustella tai kinata loputtomiin. Le Mondelle erityispiste Hannah Arendtista.
VastaaPoistaKun oma äitini, päivälleen kahdeksan vuotta Kemppistä vanhempi, kuoli vuonna 2010, minulla oli seuraavana päivänä tilaisuus sanoa aika monelle "Äiti kuoli eilen" ja katsoa, kuinka moni tunnistaa viittauksen. Ei monikaan.
VastaaPoistaAkateeminen kirjakauppa painatti 1990-luvulla, ehkä sen alkuvuosina, useampisivuisen vihkosen, joka listasi ja lyhykäisesti esitteli "maailman 100 parasta kirjaa kautta aikojen". Sen ympärille luotiin kokonainen kampanja. Kumma kyllä tuohon olympolaiseen sataseen kuuluvista kirjoista valtaosa taisi olla sellaisia, jotka olivat edelleenkin ostettavissa kaupasta.
VastaaPoistaEivät mitkään vastaavat listaukset taida mitään pyyteettömiä kaanoneita olla. Kun taannoin Suomessa ns. älymystöraati ehdotti itsenäisyyden ajan parasta romaania, valituksia tietenkin tuli Alastalon salissa. Olisikohan siinäkin kisassa pääpontimena ollut oman kompetenssin osoittaminen ja bourdieuläinen "erottautuminen".
Alastalon salissa tietysti onkin aivan ylivoimainen romaani, jos kriteerinä on esim. kielen omaperäisyys ja kauneus. Tällaista suomea ei ole kirjoittanut kukaan muu. Muilla kriteereinä valinta on toki jokin toinen, kriteereistä riippuen.
PoistaAlastalon salin valinnan jälkeen aika moni pätevöityi huippuälyköksi kehumalla ei lukeneensa kirjaa eikä aikovansakaan lukea.
Poista"Pikku jättiläisen" kirjallisuusosiossa (ainakin minun omistamani painoksen) kirjan nimeksi on kerrottu paljon houkuttelevammin "Alaston salissa".
Tämäkin "Le Monden" lista on oikeastaan kirjakauppojen lista. Le Monden toimittajat ja Fnac -kirjakauppiaat valitsivat 200 ehdokasta, joista sitten yleisö raakasi puolet pois kysymyksellä "Mitkä kirjat ovat jääneet mieleenne?"
Poista"6 Niin kauas kuin yötä riittää Louis-Ferdinand Céline 1932"
VastaaPoistaTuossa teos, jonka soisi lukevan jokaisen moraalitouhottajan ja kieltä pahasta puhdistamaan pyrkivän oikeamielisen puheiden ja tekstien kaunistajan.
Niin samaa mieltä, vaikka Célinen maailmankuva onkin vastenmielinen. Teos on hieno, eikä se minkäänlaisesta sensuroinnista olisi voinut parantua.
PoistaCelinen tiesin ja sanottiin että kirja häiritsee loppuelämää. Luin kuitenkin ja huomasin että siinä oli päällekkäin ja sisäkkäin Joseph Konradin teemoja. Häiritsi se. Lista on hyvä ja tuollaisia varmaan voisi tehdä monta lisää. Kukaan ei koskaan ehdi lukea kaikkea kirjallisuutta. Ripsa
PoistaCéline ehdottomasti kuuluu tälle listalle. Huolimatta siitä että kirjoittaa ranskaksi.
PoistaRasistinen, maskuliininen ja typerä lista. Naiivi. Vitsi. Jari Sjöstetd
VastaaPoistaTyperä ja naiivi kommentti. Perustelematonta egon kohotusta.
Poista(Sarja)kuvia vilisee, ja Prinssin kuvia. Listalla olisi varmaan ollut Gustave Dore'n Raamattukin, jos se olisi ilmestynyt vähän myöhemmin.
VastaaPoistaTotean vain, vaikka vino lista, lukenut olen 36 ja niiden lisäksi vielä pari elokuvana nähnyt ja yhden teatterissa: eli elämyskokemus 39:stä, enkä kehuakseni. Nuorena aika oli hitaampi, ehti enemmän ja kuitenkin uskoin kuolevani nuorena.
VastaaPoistaFranz Kafka:
VastaaPoistaOikeusjuttu (Der Prozess, 1925)
Linna (Das Schloß, 1926)
Ikäkautensa lista, yksi monista. Omani on ihan toisenlainen, enkä muista keitä kaikkia siihen kuuluu.
VastaaPoistaWilliam Gibsonia ja Len Deightonia, sekä Tove Janssonia. Borgesin Seven Nights. Mark Twainin Roughing It. Murakami. I. K. Inha. Edda. Jorge Amado. Fahrenheit 451. Saatana saapuu Moskovaan. Stanislaw Lem, Strugatskin veljekset. Le Carre. Kirkkomaa/Alastalon salissa. Turms Kuolematon. Vanhempieni romaani. Tai-pan. Seppo Heikinheimo. William Shakespeare. Jaan Kaplinski ja Johannes Salminen. Alexandre Dumas. E. L. Doctorow. Two years, three months, and twenty-eight days (Rushdie).
Borgesin Siete Noches on nykyään olemassa Pentti Saaritsan suomennoksena. No need to read it in English.
PoistaEi ehkä mahtuisi tälle listalle, mutta mainitaan nyt Gionon Mies joka istutti puita. Jos pitäisi sanoa 10 kirjaa, jotka kannattaa lukea, tämä olisi minun listallani. Kaunis, eleetön ja levollinen. Eikä liian pitkäkään kärsimättömille nykyimmeisille.
VastaaPoistaMoni teos tuntuu olevan tälläkin listalla enemmän ulkokirjallisista ansioista, kuin sen perusteella mitä kansien välissä oikeastaan on.
VastaaPoistaOlisi joskus kiva nähdä vastaava lista esim. sokeiden laatimana Toki siinäkin olisi omat rajoitteensa mutta se voisi olla enemmän aidosti sisältöön painottuva.
Nää listat on helppoja, Ruotsin akatemia, vuodesta 1901.
VastaaPoistaWilliam S. Burroughs, Kurt Vonnegut, Jack Kerouac, Alberto Moravia, Jerzy Kosinski ...
VastaaPoistaCharles Bukovski? Mm.
PoistaHauska sattuma: sunnuntaina, kisojen lakattua, katsoin mitä lukisin. Hyllyssäni oli muutama lukematon Simenon, valitsin erään. Se on vuodelta 1931, kaksi vuosikymmentä ennen syntymääni. Se on niin komeaa tekoa, että kartoin ahmimista. Lopetin sen viime yönä kun heräsin ja sade lotisi ulkona, pimeässä elokuussa - paras tapa päättää se. Listan 84:s. Maigret ja latvialainen.
VastaaPoistaKirjallisuus satuttaa meitä niin monilla ja henkilökohtaisilla tavoilla, että koulumaiset listat ovat vain eräs tikkataulu, joka roikkuu naapurin navetan seinällä.
PoistaMeistä jokainen on oma loppututkintonsa.
Tämmöinen erakko hyötyy näistä listoista vaikka ne kaikki subjektiivisia ovatkin. Luettavaa pitää löytää. Algoritmeista puuttuu "now for something completely different" toiminto.
PoistaOlen minäkin yhden sarjakuvakirjan lukenut, iranilais-ranskalaisen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisen "Persepoliksen" tai oikeastaan vain ensimmäisen osan neljästä. Voisikin lukea ne loput, ja Le Monde voisi joskus tulevaisuudessa laittaa sen 2000-luvun listalleen, sillä Satrapi oli käynyt Iranissakin ranskalaista koulua ja asuu nyt Pariisissa ruotsalaisen miehensä kanssa. Ironiaa ja hirsipuuhuumoria. mieleen jäävä. Ehkä naisetkin jo kelpaisivat paremmin mukaan tällä vuosituhannella.
VastaaPoistaIranista tulevat aina mieleeni Jackson Pollockin maalaukset joita katselin Teheranissa entisen shaahin palatsin suljetussa siivessä, Farah Diban kokoelmaa. Nähdessäni missä tahansa Jackson Pollockin maalauksen, tulee vastaavasti mieleen Teheran. Erikoinen mielleyhtymä, mutta mieluinen.
PoistaEi hassumpi lista, tietenkään. Sartre varmaan yritti lyödä Heideggerin ennätyksen aiheen laajuudessa. "Sein und Zeit" on kohtalaisen kattava, mutta toki "L'être et le néant" on laveampi. Francis Davis julkaisi myöhemmin musiikkiesseekokoelman "Bebop and Nothingness".
VastaaPoistaVenäläiset kirjailijat loistavat poissaolollaan. Solzhenitsyn on onneksi kelvannut.
VastaaPoistaJa Bulkakov. Toisaalta 1900 luvun venäläinen kirjallisuus on ollut sisäisesti kovan kontrollin alla ja sen leviämistä länteen on jopa estetty poliittisin syin.
Poista"La guerre des boutons" Louis Pergaud 1912.
VastaaPoista"La gloire de mon pere" Marcel Pagnol 1957.
Tosiaan! Olipa raaputtamista rttä löytyi Hans Kovaszc, Diane ja ne muut mutta kummiskin aikuisille pornoa. En minä niitä muista, Dianeja taitaa olla kaksi mutta ne muut on aika kummia. Tai no, oli kiirettä, oikeaa hosu-heilukiirettä kun näin niitä enkä tietenkään olisi niitä ostanut en-en... Ei kait kukaan ainakaan kerro että ei rupea ottamaan selvää mitä nämä on? Milohan on aivan hyvä, en minä osaa suositella mitään ihmeen kummia muuteskaan.
VastaaPoistaParaikaa ollaan kirjoittamassa pakkoenglanninkielistä pastselleriä Kemppimen. Tö!
VastaaPoista