Halpaa tavaraa

 

 

Useissa kirjoissa kerrotaan, että Stalin olisi sodan aikana pienessä johtopiirissään pyyhkäissyt syrjään huolestumisen hurjista kaatuneiden määristä. ”Naiset tekevät lisää.”

 

Jo edellisessä maailmansodassa ja sitä ennen Japanin sodassa näkyi samaa henkeä: varsinkin sotamies on arvoton, ellei vain kustannuserä. Myös taktiikka oli hyökkäys hyökkäyksen perään, jopa suoraa kohti konetuliaseita, menestyksistä välittämättä. Ensimmäisessä maailmansodassa kaikilla hyökkääjällä ei ollut kivääri eikä kenkiä.

 

Tuota ajattelutapaa aistii myös Tolstoin ”Sodassa ja rauhassa”, vaikka silloin vastassa oli kaikkien aikojen miesten tapattaja Napoleon. Kuvana tässä jutussa on jälleen Minardin kuuluisa graafi, jossa ruskea on Napoleonin joukot menossa Moskovaan ja musta samat joukot palaamassa Moskovasta. Lähtiessä vahvuus oli 422 000 ja takaisin palasi 10 000. Alareunan pakkaslukemat ovat reamur-asteita. Jaa 0,8:lla niin saat celsiuksia. Paljon niitä oli.

 

Nykyajan suuri tabu on oman henkilökohtaisen kuoleman pelko ja koko puheenaiheen kätkeminen. Herätän joskus pahennusta sanomalla itse jo ohittaneeni kanssani samana vuonna syntyneiden eliniän odotteen. Ennusteen mukaan kuolen maaliskuussa 2021. Ei se mitään. Syntyessäni 1944 ennustettu kuolinkuukauteni oli tammikuu 1999.

 

Demokratiat joutuvat ottamaan huomioon sotatappiot, koska ne voivat näkyä vaaleissa. Yli sata vuotta sitten Englannille Sommen taistelu oli käydä kohtalokkaaksi, ja Ranska ei liene edelleenkään toipunut Verdunin tappioista; kapinan ranskalaiset sotilaat kuitenkin silloin tekivät. Ja suomalaisia kaatui viime sodissa noin 92 000, suurin osa tietysti parhaassa iässä.

 

Mitä lännessä aiotaan nyt tehdä venäläisten rahoille ja omaisuudelle? Kysymys on pohjaltaan ihmisoikeuksista, joita Venäjä itse ei harrasta.

 

Perusoikeuksien mukaan toiselta ei voi viedä varallisuutta ilman lakiin perustuvaa tuomiota. Sotakorvaukset ovat ikään kuin sopimuksia. Maksava osapuoli ei toimi vapaan tahtonsa mukaan, vaan todellisuudessa pakotettuna, mutta allekirjoittaa. Perusoikeusongelma ei nouse esiin. Huono sopimus ei ole poikkeus. Suomeltakaan ei ”riistetty” itäisiä alueita, vaan Suomi luovutti ne. Ryti sanoi teknisesti oikein, ettei valtio ole korvausvelvollinen siirtolaisille. Ehkä hän ajatteli, että jos joku kaipaa taloaan Viipurissa, sitä tulee vaatia Neuvostoliitolta.

 

Paasikivi toisteli, ettei Moskova ole raastupa. Mutta jospa sota loppuisi ja ukrainalaiset vaatisivat Sveitsissä olevat Venäjän valtionpankin nyt jäädytetyt varat itselleen osasuorituksina sodan tuhoista?

 

Moskovan juridiikka on omansa laista. Suomestahan vietiin sotakorvausten ohella myös saksalaisten yksityishenkilöiden omaisuus. Voi olla että jokin kartano Hämeenlinnan seudulla oli todellisuudessa ollut Saksan valtion määrättävissä, mutta merkittävästi meni myös muuta. En ole kuullut että tuo asia olisi aiheuttanut riitoja, vaikka laki saksalaisille kuuluneen omaisuuden luovuttamisesta oli mielestäni hyvin hämmästyttävä asiakirja, kun jouduin sitä  kerran soveltamaan. Neuvostoliitto keräsi itselleen jopa saksalaisille Suomessa myönnetyt patentit ja rekisteröidyt tavaramerkit. Vielä hiljan meillä oli maassa osakeyhtiöitä, jotka olivat saaneet pääomansa tällä keinolla. Suomessa toimi Seximo Oy, joka hallinnoi sotasaalista. Eräässä oikeusjutussa jouduin miettimään, voitiinko Neuvostoliittoa pitää elinkeinoharjoittajana.

Nähdäkseni varojen jäädyttäminen on ongelmatonta, koska se on väliaikainen turvaamistoimi. Varojen ottaminen sitä vastoin olisi sotatoimi, eikä yksityishenkilöiden omaisuuden ottaminen sodan takia onnistu lainkaan. Paitsi jos hänet tuomitaan esimerkiksi sotarikoksesta ja varat käytetään vahingonkorvauksena. Tämä ajatus voisi kiinnostaa joidenkin oligarkkien lakimiehiä.

 

Myymis- ja hukkaamiskielto Venäjän suurlähetystölle? Olisiko Helsingin käräjäoikeus toimivaltainen?