Otsikko viittaa työlakkoon. Irvin Goodman lauloi että henkselit naulaan ja pensselit santaan, kun ei rahat riitä, jumalauta. Laulamatta jäi tavallisin kielikuva: perseet penkkiin eli sorvin ääreen ei mennä.
Valikoitunut median ääni on yksimielinen. Hoitajat, opettajat ja muut kunnalliset ovat palkkansa ansainneet, eikä lakossa ole moittimista, vaikka ongelmia se aiheuttaa.
Omassa hyllyssäni oli vielä suomenkielisiä lainopillisia kirjoja, joissa pohdittiin työtaistelun laittomuutta. Sata vuotta siitten Amerikassa ja Ruotsissa ammuttiin lakkolaisten johtajia. Suomessa lakonmurtajat eli rikkkurikaartit eli Pihkalan kaartit muistetaan. Vielä 40-luvun työtaistelusta ilmestyi Paavo Rintalan romaani ”Lakko”, jonka murtamisen yhteydessä Kemissä ministeri Aarre Simonen sai haukkumanimen ”Sapeli”.
Se lakko oli heikosti suunniteltu ja kaikki tiesivät, että se oli osa Neuvostoliiton tukemaa taistelua työläisten äänistä.
Oikeudellista sääntöä tärkeämpi on vastaus kysymykseen, onko tuomio pantavissa täytäntöön. Anekdootin mukaan sivilioikeuden professori J.W. Chydenius lähetettiin käräjiä istumasta muihin töihin, kun hän oi hylännyt kanteen. Vastaaja oli sanout, että kyllä hän velkaa on, mutta kun ei ole rahaa. Chydenius oli perustelut lopputulosta roomalaisten lakimiesten lauseella ”impossibilium nulla est obligatio” eli velvoite ei voi olla mahdoton. Sitä jolla ei ole rahaa ei voi tuomita maksamaan rahaa.
Edellisellä vuosisadalla tuo ongelma oli yritetty ratkaista pitämällä vastaajaa velkavankeudessa, kunnes rahaa löytyisi.
Lakon laittomuus on kysymys asian vierestä, koska käytännössä ketään ei voi pakottaa tekemään työtä. Vaikka joku pitäisi niskasta kiinni, sorvari ei sorvaa, ellei halua. Miltä näyttäisi sairaanhoito, jos hoitajilla olisi raudat ranteissa ja pallo nilkassa?
Tämä oli absurdia – mutta eikä lakkolaisia voisi tuomita maksamaa vahingonkorvausta työnantajalle, joka on kärsinyt kovat tappiot toisten kieltäydyttyä työstä?
Tähän peruskurssikysymykseen vastataan: vahingonkorvaukseen voidaan tuomita se, joka aiheuttaa toiselle menetyksiä oikeudettomalla tai muutoin laillisuuden kannalta moitittavalla teolla. Ja työnteon lopettaminen ei ole laitonta.
”Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.” Tämäkin tuomarinohje (numero 11) on 1500-luvulla painettuja keskiaikaisia sananlaskuja. Se on myös väärä ohje. Teko, jota laki ei määrää rikokseksi – esimerkiksi sotasyyllisyys – ei ole rikos.
Oikeustaloustieteellinen perustelu on tämä: riski hakeutuu samaan paikkaan kuin hyöty. Elinkeinon harjoittaminen työntekijöitä käyttämällä on taloudellisen edun tavoittelua väljemmin kilpailukeinoin kuin palkkatyön tekeminen. Siksi taloudellisen riskin työn häiriintymisestä kantaa työnantaja, ellei jokin säännös määrää toisin.
Niin palautuuko tuo tuomarinohje 11 siis vanhaan pähkäilyyn siitä, että kaikki, mitä ei ole nimenomaisesti kielletty (siis esimerkiksi määritellyt rikokset), on sallittua? Tuo on kyllä hiukan kyseenalainen tulkinta, kas kun altis ja kekseliäs ihmismieli kyllä pystyy kehittelemään uusia väärämielisyyksiä, joita lainsäätäjä ei piankaan saa otetuksi rikoslain piiriin. Ovatko vaihtoehtona sitten riittävän kattavat tai väljät määritelmät rikoksille, tyyliin Mooseksen kivitaulun kymmenen käskyä; vaikea kysymys. Suvumennen: Irwinhän lauloi, että "Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan..."
VastaaPoistaPikkutietoa, mutta "mänköön" (sanoi aikoinanan Tauno Rautiainenkin):
VastaaPoistaAarre Simonen sai lisänimen "Sapeli-Simonen" Arabian tehtaan lakon yhteydessä lokakuussa 1948 käydyssä nujakassa, jossa poliisi pamputti lakkolaisia. Erään ratsupoliisin käyrä pamppu näytti kuvassa "sapelilta". Tuo kuva on monesti julkaistu historiateoksissa. Simonen kuuluu itse olleen mieltynyt tuolloin saamaansa köllinimeen, kertoo Hannu Soikkanen Kansallisbiografiassa.
Kemin lakko 1949 ei mitenkään liity tuohon episodiin; siellä lakko-oikeutta suitsittiin tekemällä pari ihmistä hengettömäksi.
Faktoja en tarkalleen enää muista, mutta jotenkin niin se meni, että...
VastaaPoista... kerran Niilo Wällärin pistettyä taas jäänsärkijät lakkoon, niin pääministeri U. Kekkonen ilmoitti, että puolustusvoimat järjestävät niille päällystön ja miehistön, ts. ottavat jäänsärkijät käyttöön ikään kuin sotalaivoina. ”Mikäs siinä”, oli Wällärin vastaus, ”samalla hetkellä kaikki Suomen lipun alla seilaavat laivat pysähtyvät satamiin”. – Pakko hallituksen oli perääntyä.
Siihen aikaan kun itse maailman meriä seilasin, Merimies Unioniin kuuluminen oli välttämätöntä, vaikka Suomen lakien mukaanhan ei ole pakko kuulua mihinkään ammattiliittoon, missään työmaalla. Mutta jos laivaan astuit ilman Unionin jäsenkirjaa, niin kaikki muut, eli Unioniin kuuluvat, marssivat saman tein lankonkia alas laivasta pois. Kapteeni sai sitten ihan vapaasti päättää lähteekö hän yhden (1) miehen miehistöllä skönelle, vai ei.
Ps. Paperimiehenä taas aikoinaan ylpeilimme sillä että "maailmassa on kaksi liittoa jotka koskaan eivät lakkoile: Paperiliitto ja Neuvostoliitto”. - No, sekään ei enää pidä paikkaansa. (piru vie)
Kunnat eivät harjoita kovin paljoa elinkeinoa. Kovat palkankorotukset kuitenkin siirtävät kuntien niskoille suuren kustannuslisän vaikka rahaa ei ole. Hyöty kunnille jää nollaksi parhaassakin tapauksessa ja silti kunnat eivät tahdo millään selviytyä lakisääteisistä velvoitteistaan edes nyt.
VastaaPoistaTilanne on mielenkiintoinen. Olen jo pitkään puhunut kuntien tilanteen vakavasta eskaloitumisesta nimenomaan jatkuvien palkankorotusten takia. Vuosi vuodelta korotukset syövät vähäisetkin kohennukset inflaation tuomista verohyödyistä.Toisesta päästä vuotaa kuin seula kun ikärakenne muuttuu väärään suuntaan painottuneeksi hyvin monessa kunnassa. Vain suuret kaupungit voivat tässä tilanteessa jotenkin pärjätä, muut joutuvat lähivuosina valtion ohjaukseen. Siinä sitten valtiovalta ohjaa itseään.
"Totta jumalauta"
VastaaPoista"Totuus voittaa aina", puhalsi pasuunaansa taas kerran eilen valtakunnan päälehti itse päätoimittajansa suulla. Juhlittiin "sananvapauden päivää".
Niin kyllä. Yksinpä Suomen valtiollisen yleisradioyhtiön Ylen kommenttipalstoilla erittäin vaikea saada kommenttiaan julkaistuksi, jos sen sisältö esim. turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä poikkeaa siitä, mikä on säädetty odotusarvoksi. Lonkerot tuntuvat ulottuvan jo kaikkialla: Ylelle lähettettyjä kommentteja moderoi tunnetusti STT, jonka omistaa Sanoma Media...
Professori Kemppisen kunniaksi on vilpittömästi laskettava se, että ainakin näihin asti hän on julkaissut blogissaan myös omista kannoistaan poikkeavat, jopa vastakkaiset näkemykset, kunhan ei lakia ja hyviä tapoja rikota.
Sama kokemus minulla. Vaikka kirjoittelen YLEn palstoille asiallisia ja harkittuja kommentteja, harvat pääsevät läpi, kas kun ovat vastakkaisia toimittajan näkemyksille. Mitään poikkeavaa ei yleensä sallita siellä eikä Venäjä-vastaista aiemmin sallittu lainkaan. Monesti olen pahoittanut mieleni sensuurista jota ei nykyaikana enää itäisi missään tapauksessa olla.
PoistaEn päästäisi Hesariakaan tuossa suhteessa vähällä. Siellä tuntuu tuo moderointi menneen täysin överiksi varsinkin kun/jos poikkeaa lehden linjasta. Yle on huomattavasti sallivampi, puhumattakaan nyt tästä kyseessäolevasta henkilöstä.
PoistaOnhan aviorikoskin rikos vaikka laki ei siitä (Suomessa) rankaise. Tuomarinohje on oikea. On täysin ymmärrettävää, että ei laki voi kaikkia rikoksia luetella ja on myös rikoksia, joista jätetään rankaisematta.
VastaaPoistaMuistelin kerran osallistuneeni opettajien lakkoon, 80-vululla, mutta ei se niin mennytkään, olin silloin luottamusmies ja lakkorajojen ulkopuolella. Yhtä hämärässä muistissa on lopputulos.
VastaaPoistaKunnan työntekijöitä on liikaa, että heidän palkkojaan voisi kerralla korottaa kunnolla, tai usealle vuodelle jaettunakaan. En yhtään ihmettele, että monet sairaanhoitajat lähtevät Ruotsiin tai Norjaan töihin. Jotkut painavat pitkää päivää Norjassa jonkin aikaa tai ovat yötöissä ja tulevat sitten kotiin viikoksi pariksi.
"Yhtä hämärässä muistissa on lopputulos."
PoistaTuossa vuoden 1984 pitkään jatkuneessa pisteittäisessä lakossa, jossa työssä käyvät maksoivat viikoittain suolaiselta tuntuneen summan lakkokassaan, lopputulos oli se, että työntekijäpuoli sai hyvät palkankorotukset. Silloinen OAJ:n pj Voitto Ranne (kok) johti työtaistelun voitokkaaseen päätökseen. Sen jälkeisillä opetusalan järjestöjohtajilla ei Ranteen tuolloin osoittamaa päättäväisyyttä enää ole esiintynyt. Sopu(ilu) on saanut antaa sijaa...
Mikä on laillisuuden kannalta moitittavaa, vaikka ei laitonta?
VastaaPoistaTuo on koko vahingonkorvausjuridiikan pahin kysymys, johon kunnollista vastausta ei ole esitetty.
PoistaSorvista puhen ollen kokemusta on Bolinder-Munktell snabbsvarvista på Volvo. Ei siinä mitään penkkiä lähistöllä ollut, seisomatyössä. Oli vain se sorvipenkki.
VastaaPoistaLakkoilun yleisistä periaatteista käyttäisin vertauskuvaa loppukäyttäjän näkökulmasta. Tämä sivuaa äskettäin tapetilla ollutta paperialaa. Usein iltapäivälehdissä ja naistenlehdissä kysytään, miten asetat vessapaperirullan telineeseen, jos siinä on vaihtoehtoja: alta vai päältä purkautumaan? Yleensä suosin ala-asentoa, mutta olen asunut sellaisissa asunnoissa, jossa teline on hankalasti näkymättömissä kaukana selän takana, ja silloin päältä-asento on osoittautunut paremmaksi.
Minullakin on muutaman vuoden kokemus Suomen ja Ruotsin sorveista ja kyllä meillä siellä sorviin päässä oli pieni penkki, jossa kahvitauoilla istuskeltiin ja eväitä mussutettiin.
Poista"pensselit santaan ja rukkaset naulaan"
VastaaPoista