Salaiset asiakirjat

 

 

Lisiä keskusteluun.

 

Toivottavasti Rosatomin urakoivalle tytäryhtiölle on reklamoitu ajoissa ja oikein. Asiasta ei ole mainittu mediassa. Pienemmässäkään rakentamisessa yleinen jupina ei riitä, vaan suorituksen virheellisyydestä tai viivästymisestä on ilmoitettava yksikäsitteisesti, käytännössä esimerkiksi työmaakokouksessa, jota se menee varmasti oikeaan osoitteeseen. Tässä on uhkana, että sopimuksen purkaminen ei onnistu. Olen tuomarina ollut näkemässä hämmästyttävää osaamattomuutta tässä asiassa.

 

Ja sitten Natosta.

 

Olen lukenut myös ikuisesti salaisia asiakirjoja maanpetosasioissa. Niistä eivät yleensä tiedä mitään edes ne tuomioistuimen jäsenet, jotka eivät ole osallistuneet jutun käsittelyyn. Kassakaapille heillä ei ole asiaa. 

 

Kun muinoin luin hyvin ankaraan rangaistukseen päätyneen jutun paperit suomalaisen upseerin sodan aikana 1942 harjoittamasta vakoilusta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen hyväksi ja totesin vastaavanlaisten juttujen jatkuneen pitkälle omaan aikaani asti, kiinnostun tietenkin siitä, miten käsiteltiin Neuvostoliiton sotilasvakoilulle toimineita sotien jälkeen.

 

Sellaisia oikeusjuttuja en löytänyt.

 

Jos otaksutaan – kuten itse otaksun – että Neuvostoliitto sai hyvin tärkeää ja arkaluonteista tietoa Suomesta muun muassa sotilaallisista kysymyksistä ja poliittisesta päätöksenteosta, tämä on mielestäni mielenkiintoinen asia.

 

Tiedän, että eräiden vilpittömästi arvostamieni kollegojen mielestä on aivan asiatonta, että esimerkiksi Korkeimman oikeuden esittelijä käyttää asemaansa hyväksi perehtymällä tutkimusta varten asiakirjoihin, joita kukaan muu ei saa käytettäväkseen.

 

Olen miettinyt asiaa tarkoin. Väite on mielestäni pohjaltaan sama kuin että tuomari tai asianajaja ei saisi julkaista tutkimusta. Molemmilla on sellaista kokemusta ja etenkin aina tärkeää ”hiljaista tietoa”, jota yliopistolle ei saa. Siinä ei tietenkään ole vastaan väittämistä, että tutkimustieto on dokumentoitava, jotta sen todenperäisyyden voi tarkastaa.

 

En kerro, että siinä ja siinä rakennusurakkajutussa Korkein oikeus oli yksimielisesti tekemässä historiallisen hienon ja uudenlaisen päätöksen, koska juttu sovittiin, kun päätöksen taltio oli jo allekirjoitettu. Tuossa tilanteessa ratkaisuksi tulee, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa eli asiaratkaisua ei anneta, ja paperit, myös se hieno, menevät ei-julkisina arkiston siihen osaan, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Toinen syy vaikenemiseen on että antamatta jäänyt ratkaisu on vailla kaikkea vaikutusta. En edes keskustelu sellaisista.

 

Eli: Nato-kumppanuuden vaikutus rikosoikeudelliseen vastuuseen voi olla epäselvä, mutta Natoon liittyminen poistaa rangaistavuuden. Esimerkki: Naton piirissä varmaan kiinnostuttaisiin tässä kuvittelemastani sensaatiomaisesta kyberhyökkäyksen keinosta, joka meillä tiedetään mutta muualla ei.

 

Kuten eilen kirjoitin eri yhteydessä, informaatio voi olla kaikkein arvokkainta. Sotilaspuolelle siirrettynä Normandian maihinnousun päivä ja paikka eli painopiste oli valtavan tärkeä tieto liittoutuneille ja Saksalle. Nykytietojen mukaan sen salaaminen onnistui, ja keinona oli usein toistettu Jorge Luis Borgesin oivallus: jos haluat piilottaa kirjan, piilota se kirjastoon. Jos haluat piilottaa havunneulasen, piilota se metsään.