Sotahullut

 

Valtiota ja ihmistä ei voi verrata toisiinsa. Myönnän, että kissaa voi verrata kaappikelloon, mutta tuskin tulos rikastaa ymmärrystämme tai elvyttää tunne-elämäämme.

 

Lähimmäisenrakkauden aate on hyvä, vaikka posket voivat loppua kesken Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. Olisi käännettävä toinen poski lyötäväksi saatuaan iskun jo toiseen poskeen. Mielestäni pakoon juokseminen olisi hyvä ajatus tuossa tilanteessa. 

 

Ehkä arvaatte lukumäärän, jos ryhdyn luettelemaan ruumiinavauksessa vainajasta laskettujen haavojen ja ruhjeiden lukumäärää. Minulla on siis kokemusta ruumiista, ruumiinavauksista ja etenkin oikeudenkäynneistä. En uskonut korviani, kun kuulin, että vanha ystäväni olisikin hengissä. Tapasin käydä tapaamassa häntä pakkolaitoksessa. Hänet oli tuomittu muun ohella kolmesta murhasta. Hän oli päättänyt kostaa kaikille, jos pääsee joskus vapaaksi. Häntä oli alettu tahallaan hermostuttaa jo kansakoulun alaluokilla. Satuin kuulemaan asiasta muitakin versioita, ja ne poikkesivat kyllä tästä.

 

Valtioille ja erilaisille ruhtinaskunnille sota on yleensä ollut elinkeino. Siinä on yleensä ollut sama vika kuin orjatyön teettämisessä. Tehottomuus. Nykyistä panos – tuotos -ajattelutapaa noudattaen tulos on ollut yleensä heikko.

 

Roomalaisten ja partialaisten (persialaisten) sota kesti tuhat vuotta ja päättyi ratkaisemattomaan. Satavuotisen sodan osapuolet olivat Ranska ja Englanti ja tulos vahvasti miinuksella.

 

Jeremy Denkin musiikkia ja pianonsoittoa ynnä muuta käsittelevä kirja (”Every Good Boy Does Fine”) voi hyvinkin olla taidetta sivuavista kirjoista paras koskaan lukemani (vaikka se on vielä hiukan kesken, kun pelkään sen loppuvan ihan kesken). Ravelin pianokonsertosta vasemmalle kädelle D-duuri kirjoittaja sanoo, että se osoittautuu heti hurjaksi vastalauseeksi kaikelle sille, mikä äsken yritettiin tuhota. Äsken oli ensimmäinen maailmansota ja kätensä sodassa menettänyt pianisti oli Paul Wittgenstein, Ludwigin vanhempi veli. Kirja on täynnä omakohtaisia ja omaperäisiä ajatuksia ehkä hiukan vähälle valolle jääneistä sävellyksistä eli aarrekartta.

 

Tuota sotaa sanotaan yleensä turhaksi ja myrkylliseksi, koska se aiheutti myös Venäjän ja Saksan diktatuurit ja itse asiassa myös Kiinan. Eli toisen maailmansodan. Tuleeko nyt kolmas, sitä pitää kysyä Lavrovilta, jolla tuntuu olevan asiasta tieto.

 

Otsikko liittyy siihen, että kun minun mielestäni Nato yrittää tosissaan estää sellaisen sodan, Naton lähentyjiä eräät sanovat sotahulluiksi.

 

Ajatus ei soi, vaikka käyttäisi pedaalia. Sotahulluja olen muuten tuntenut. Yksi – en kerro nimiä – oli aikeissa hyökätä Neuvostoliittoon aseenaan tuppipuukko, joka oli pahasti ruosteessa. Hän oppi tyytymään osaansa läänin -mielisairaalassa. Eräs toinen oli sodan uhri. Hän kerskui ja korskuin Talvi- ja Jatkosoan muistoilla. Minulle kuiskattiin, ettei hän ollut osallistunut kumpaankaan, koska ilkeät sotilaat olivat arvioineet, ettei hänestä olisi ollut edes hämmentämään hernekeittoa. Eräs kolmas sai valkoista vaahtoa suupieleensä muistellessaan sotaa esimerkiksi jonkun hautajaisissa. Sotamuistoja hänelle oli kertynyt käpykaartissa, mitä hän ei korostanut.

 

Eli ymmärrän tuon sanan ”sotahullu” toisin kuin jotkut muut. Mielestäni sodassa tulee hulluksi ja se on vielä yksi syy visusti välttää ja varoa sotaa.