Valekuva

 

Eilinen jutun kuva olohuoneestani oli sijoitettu nähtäväksi propagandatarkoituksessa.

 

Se on otettu heinäkuussa 2009.

 

Talo on paikallaan. Kirjoituspöytä on poissa. Konttorituolilla istun nytkin. Taustalla erottuu hyödyllinen kapine, täyskokoinen flyygeli makuuhuoneessa. Teilläkin o varmaan…? 

 

Sen pitsipeite on äitini virkkaama, samoin kuin punainen pyöreä matto, joka on matonkuteista käsin tehty. Alvar Aallon hyvin harvoin nähty iso lasipöytä on saanut ilokseni paremman kodin. Muistan hyvin tyttäreni syntymäpäivät noin 40 vuotta sitten, kun eräs pikku vieraista onnistui särkemään tuon lasin pudottamalla jaffapullon korkealta. Kävi ilmi, että Bergholmin lasiliikkeessä tuollainen yli metrinen lasilevy oli oikeastaan yllättävän halpa.

 

Flyygelin vieressä näen Lutherin valitut teokset saksaksi, fraktuuralla. Olen lukenut viisi nidettä. Galatalaiskirjeen selitys oli vähän kuiva mutta ”Kristityn vapaudesta” yksi länsimaisen kirjallisuuden perusteoksista. Se muuten on olemassa Tuomo Mannermaan suurenmoisena suomennoksena.

 

Hyllyn päällä oleva Jussi-patsas on vaimoni. Paljeoven vieressä näkyvän uurnan toi Risto Jarva käydessään; se oli hänen vaimonsa työtä.

 

Seinällä näkyvät Rudolf Koivun kaksi originaalia ovat lapsilla. Encyclopaedia Britannican koko pitkä rivi on Raumalla; tuon sarjan jälkeen ei ole julkaistu vastaavaa, eikä julkaista.

 

Ylähyllyn Antiikin klassikot suomeksi ovat siirtyneet ennakkoperintönä. Olli tietää, että Xenophonin Anabasis on rautaa. Olen selvittänyt, että eräissä muistelmateoksissa mainittu ”o thalatta” eli ”oi, meri”, on virheellinen sitaatti. Miehet käyttivät doorilaista murretta ja ääntämystä. Huuto oli ”o thalassa”. Käänsin kerran nuorisolle tarkoitetun version tarinasta englannin kielestä ja toimeliaana luin alkutekstin, josta kävi ilmi, että soturit kahlasivat jäätävään veteen kirjaimellisesti ”munia myöten”. 

 

Takaseinällä oleva vihreä kirjasarja Suomen Sanan vieressä on nyt Savossa. Siinä ovat Parnassot vuodesta 1953 vuoteen 1974. Tuo lehti oli monessa vaiheessa järkyttään korkeatasoinen. Muut tekivät kai samaa – itse käytin puolitoista kuukautta erään kolmisivuisen arvostelun kirjoittamiseen, koska oli perehdyttävä taustamateriaaliin. Mirjam Polkusen suomennokset italiankielisistä runoista pitäisi saada uudelleen julki.

 

Otavan (Otavamedia) kirjasäätiölle sellaisia terveisiä, että on hirmuteko pitää nuo vanhat Parnassot poissa verkosta. Ne ovat paljon parempia ja tärkeämpiä kuin uusimmat numerot, anteeksi nyt vain.

 

Olen valmis neuvottelemaan kirjoittajien tekijänoikeuskorvauksista. Olen junaillut niitä ja edelleen halukas edistämään tekijänoikeudellista järjestelmää, joka edistäisi selkeästi yleishyödyllisen ja kulttuurisesti arvokkaan aineiston toimittamista yleisön saataville.

 

Valokuvassa tärkeintä on se, mitä ei nähdä. Kuvan oikean reunan lähellä istui isäni pyörätuolissa. Kuvaajan eli minun selkäni takana istui anoppini Helena. Keskustelu oli sekä vilkasta että asiantuntevaa. Kahvi oli Presidenttiä.