Komppania rähmälleen

 

 

Otsikko ei ole pilkantekoa. ”Rähmälläänolo” eli ylenmääräinen kumartelu Suuren itäisen naapurin suuntaan, tuli sanana niin tavalliseksi, että se menetti kaiken merkityksensä.

 

Sen kuvaama ilmiö on politiikan arkipäivää, ja juuri nyt se on korostunut Ukrainan tilanteen vuoksi. Moni kysyy, olemmeko me Suomessa nyt enemmän vaarassa kuin puoli vuotta sitten. Vaarassa oleminen ei tarkoita sotaa, vaan myös odottamattomia hankaluuksia ja siis kustannuksia.

 

Vastaus on selvä. Kyllä meillä on vaikeuksia, jollaisia emme osanneet odottaa. Puheenaiheena ovat suurvaltojen etupiirit. ”Etupiiri” ei ole sanana helppo. 

 

Monille se tuo mieleen vuoden 1939 etupiirijaon. Suuri ja vahva valtio määräsi myös naapurimaiden asioista, ja Suomen Talvisota oli pelkästään Neuvostoliiton tapa kohentaa etupiiriään. Sitä ennen Neuvostoliitto ja Saksa olivat jakanet keskenään etupiireissään Puolan, joka katosi kartalta. Heti perään Saksa liitti hyvin raskaalla sotilaskoneistolla etupiiriinsä Tanskan ja Norjan.

 

Harvoille ”etupiiri” tuo mieleen 1800-luvun suuren pelin. Englanti ja Venäjä ja viisi muuta tappelivat muun muassa siitä, kuka niistä saa olla herrana Pekingissä. Kiinalaisilta ei kysytty. Siirtomaavalta eli kolonialismi on osa tuota asiaa, ja myös USA kävi sotaa esimerkiksi Kuubasta samalla kun kirosi siirtomaaisännyyden.

 

Suomi oli rähmällään, vaikka täällä alettiin uskotella, ettei Suomi muka kuuluisi Venäjään. Olimme joka tapauksessa Venäjän etupiiriä emmekä esimerkiksi Ruotsin tai Saksan.

 

Luultavasti Putinin Venäjällä esiintyy ajatuksia, joiden mukaan mikään ei ole muuttunut. 

 

”Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.”

 

Tämä on hyvä järkeä esimerkiksi raha-asioita, perhettä ja terveydentilaa ajatellen. Silti lause on väärä. Se ei pidä paikkaansa. Tulevaisuuden ennustaminen, myös pienissä kohteissa ja lyhyttä aikaa ajatellen, on mahdotonta. Sivuutamme triviaalit asiat. Tunnin kuluttua nukun päiväuntani. Se on jokseenkin varmaa, mutta tuo lause ei oikeastaan ole mikään ennustus.

 

Se ei ole totta, että Putinilla ja Yhdysvalloilla eli siis Natolla olisi suunnitelma. Meneillään on jotain, mitä kuvaisin mielelläni viettelyn vastakohdaksi verraten sitä siis ihmisten toimintaan. Kokeillaan tuota, kokeillaan tätä, yritetään olla valmiina. Puhe on siis opportunismista. Toimitaan jollain tavalla ”tilanteen niin salliessa”.

 

Itse tavallisena kansalaisena olen mielelläni rähmällään eli katson juuri toisaalle. Kun lentokone oli syöksymässä maahan, lennonopettaja sanoi tilannetta lentokonehallin edestä seuratessaan, että katson juuri muualle, ja kääntyi selin. Menetelmän ja ajatuksen olen lukenut tuhat kertaa poliisitutkintapöytäkirjoista rikosasioissa todistajankuulusteluista. Tuota taitoa ei tarvitse opetella ahkerasti, koska useimmilla ihmisillä on erinomainen kyky olla ajattelematta ikäviä asioita ja näkemättä ilmiöitä, jotka eivät muka ”kuulu kuvaan”.  – Onko tuollainen viisasta, sen jätä lukijan ratkaistavaksi.