Muistathan, Barbara,
kuinka satoi Brestissä, päivällä,
ja kävelit, hymyilit,
säteilit, kiilsit, kimmelsit
sateessa.
Muistathan, Barbara,
kuinka satoi Brestissä, päivällä,
kun kuljit jossain kadulla,
hymyilit,
ja hymyilin kai itsekin.
Muistathan, Barbara,
en ollut kuullut sinusta,
et ollut kuullut minusta,
muistathan,
muistathan, kun juuri sinä päivänä,
et unohda,
mies seisoi siellä sateen suojassa
ja huusi nimeäsi näin:
Barbara!
Ja juoksit häntä kohti sateessa
säteilit, kiilsit, kimmelsit,
kun syöksyit hänen syliinsä.
Muistathan, Barbara?
Ja älä tykkää huonoa,
kun tungen elämääsi, tunteisiin.
Ei rakkaus ole kenenkään,
vaan jokaisen, joka lahjoittaa ja saa.
Muistathan, Barbara,
ethän unohda,
siis viisas onnellinen sade,
kasvosi onnelliset,
onnellinen kaupunki!
Kun satoi merellä
ja rannassa
ja valtamerilaivalla.
Oi, Barbara!
On sota törkeää,
en tiedä, mihin päädyit
siinä rautaterässateessa,
ja verisateessa,
ja mies joka sulki sinut syliinsä.
ja rakasti,
on kuollut, kadonnut - tai vielä hengissä?
Voi, Barbara –
taas sataa Brestissä
kuin aina ennenkin,
vain eri tavalla.
Nyt sade pyyhkii merta ja on
niin hirveää ja ankeaa.
Ei se ole myrskykään,
ei rautaa, terästä,
vain pilvet paisuvat
kuin koirat kuolevat
ja katoavat pois,
pois Brestin rannasta
ja mätänevät, kun
poissa on Brest,
josta ei mitään jää.
Jacques Prévert suom. Jukka Kemppinen
Kiittäen hyväksytty, paitsi
VastaaPoista"ja valtamerilaivalla."
Bateau d'Ouessant on Brestin vastine Suomenlinnan lautalle, tosin matkaa linnoitussaarelle taitaa olla enemmän. Rivi on kuitenkin se joka eniten koko runossa sitoo sen Brestin kaupunkiin.
Runosuomennoksen voisi yrittää siirtää Helsinkiin, mutta sitä ei onneksi pommitettu lähes maan tasalle kuin Brestiä.
Lokalisoituna Viipuriin?
PoistaTai Kotkaan.
PoistaViipurikin on olemassa, mutta siitä on tullut vanha venäläinen kaupunki. Jos se olisi jäänyt Suomeen, se ei olisi enää Viipurin näköinen vaan muistuttaisi Oulua tai Turkua. Linna olisi kai jäljellä.
PoistaVaikuttava luettuna, mutta varsinkin laulettuna. Että sodasta voi kirjoittaa näinkin.
VastaaPoista
VastaaPoistaVenetsiassa oli notaareja kuin vilkkilässä kissoja.
Merenkävijäin itsensä oma kaupunki. Laivanvarustajat ja merenkulkijakauppiaat pakosaarellaan. Ensin joitain langobardeja ja vandaaleja ja sitten hunneja ja Bysantin roomaa, niniveä assyriaa karkuun luovien. Ja vaikka mitä.
Frederic Lane kertoi. Ja onhan sitä kirjastokaupalla. Sukuarkistoissa ja kronikoissa. Ole kiitollinen. Heidän BlackRockeissa ja Fidelityissä pidetään silmällä sinunkin eläkeraha rullapötkälettä. Eilen näin teatteri Jurkassa. Varmin piilo oli kirjan sisään leikattu loveus.
Venetsia oli täynnään notaareja. Joka kadunkulmassa oli kaukokauppa ja kirjanpitäjä ja notaari ja suuurennuslasi Muranosta tutkia salauspiirtoja.
Helsingin salarahan rakennusrahan viemäri kisko katu kotitalo touhuttaminen käy samalla vaihdantaenergialla ja vipu- vaihde- kytkentä- liitin ja putkistomenetelmällä. Palkkaraha asuntovelat kiertävät. Katseesi alla.
Olet kai varat puolella ja ne nousevat putkiston saostusaltaiden kuten osakkeiden ja kiinteistöjen arvostuessa viikko viikolta. Lätäkkö laajenee ja mutanee. Hesassa ne ovat commercial paper. Tuo raha siis. Vekseli jokaisen kansalaisen on lunastettava myymällä työtuntejaan elämästään tai vaikka kaljaa tai pedetaessaan Scandicin sänkyjä tai opettaessaan koulussa toisten lapsia.
Venetsiasta innovaatio nousi valaisemaan muuta Eurooppaa ja Suomea ja maapallollisesti kaupan verkkojen solmukohtia. Ensin piirit ja notaariverkot olivat kapeita, liikekumppanuuksia. Mutta varastamattomia kun vieraaan kädessä ei-kelpaavia.
Sitten negotiable kaikkien kesken kun luettiin raatisäätyläisiksi ja nimi vekselin takapuolella. Tai jopa roikeliuskassa. Siitä sitten kätevämpään digiin. Ja notaarit KPMG EY PWC Delotte ympäri KUPSia, ja SEPskö se Seinäjoen futisseura. Kuopiossa Minna Canth erosi raatimiehistä ja otti markan käytöön eikä vaan kirjanpitomerkintää. Oli kai muuta kirjoitettavaa. Eikä se jalkapallokatsomo ollut niin tärkeä. Vierastivat herrat pahasisuista ja rumasanaista Minnaa kuitenkin.
Tänään pahasuinen Susanna Kuparinen lippoaa totuutta Helsingin herrojen rahaojista sivupuroista sivutöistä sivuansioista. Ja mikäs on hiekkalusikoida omiakin likapuroja kun ne ruokkivat kaupungin globaalistumista ja muuta viestintä-äänestettävää.
Pääsin asialleni taas (vaikka kai vain yksin ylpeänä maaliin). Yrjö Hakanen tä Hesarissa pani meikän purskahtamaan vaikka ekaksi aioin kertoa eilisillan näytelmästä ja funtsia kuka on Sofia Smeds ? Isänsä tytär kai ja kun hän ja kaverinsa vetivät illan vähemmillä sanoilla kuin on tuossa runossa yllä. Oli niin pidättelevää Jotunia ja hieno ilta.
Kun on tunteet. Tai kun ei saanut olla. Ihan kaikki eivät kestäneet Vironkadulle saakka vaan rupesivat nauraa hohottaan. Katsoin kutka kun pikkusali ja penkit vinkkelissä. Joo olivat CP skandiväkeä. Ja noista EKP:n lähde- ja kiertotalous takuurahoista v. mallia -20 ostettuja sähkäreitä kadunvarressa .
Lisää Vartiaiselta. Nämä ovat sitä QE rahaa. Kojamoa lähimmät liittymät ovat heti Pitkänsillan päässä, Ailuksen talossa siis. Kiitos kirjoitustilasta.Jukka Sjöstedt
Ja taas samaa sekopäistä shaibaa. Jos siellä on joku tolkullinen ajatuksenkatkelma joukossa, kaveriaan etsii.
PoistaTeksti on kuin jalkakäytävän reunasta sunnuntaiaamuna löytyvä lätäkkö jonkun vatsalaukun sisältöä. On kierrettävä sen verran kauempaa ettei koira vain siitä kiinnostuisi.
Pakonomainen toiminto tuo tajunnanvirtansa suoltaminen taitaa Sjöstedtille olla, niin kuin joillekin lauantai-illan känni ravintolassa.