Toyota

 

Niin hyvää autoa en ole ennen ajanut. Oma Sitikka (C 4) teki jo monennen kerran temput jättämällä iltayön sateessa käynnistymättä. Kun oma korjaamo tunnusti, ettei oikein osaaminen riitä eikä ole kalujakaan, olen nyt keskittynyt saamaan maahantuojan merkkikorjaamon vastaamaan. Eilen 17 yritystä.

 

Jatkuu tänään, vaikka mielessä on myös tehdä gandhit ja leiriytyä Niittykummun korjaamon tiskin eteen sen näköisen, että tästä en hievahda ennen kuin joku vastaa puhutteluun ja lupaa, että auton saa tuoda korjattavaksi. Pitää ottaa mukaan purtavaa. Itse autokorjaamon tuntumassa kasvaneena tiedän, että töiden vastaanottaja piileksii vaikka pannuhuoneessa, jos uhkana on asiakaspalvelu.

 

On siis vakuutus, joten hinaus alkoi sutjakkaasti ja tilapäisauton sai hakea lentokentältä. Kun lähdin sillä aamulla kauppaan, päässäni suti hetken. Valot ja mittarit näkyivät komeasti, mutta ääni puuttui. Sitten sytytti. Tämä on hybridi. Vaihde silmään ja menoksi.

 

Suomensin myös John Updiken onnistuneen korkearomaanin ”Autokauppiaan unelmat”. Päähenkilö Harry Angstrom (ruotsalainen sukunimi viittaa mielestäni freudilaiseen Angst-käsitteeseen eli tuskaisuuteen) menettää työpaikkansa konelatojana ja päätyy ylimielisen appensa autokauppaan pikku paikkakunnalle. Romaanisarja alkaa onnettomuudella. Harry eli ”Jänis” hukuttaa vaimonsa kanssa vahingossa vauvansa kylvettäessään tätä. Jatko menee aika lailla samaa rataa, kunnes entinen keskikoulun koripallotähti kuolla kupsahtaa paiskoessaan koripalloa Floridassa.

 

Siis Jänis sählää myös autojen myynnin ja joutuu siirtymään uppo-oudon japanilaisen Toyotan kauppiaaksi. Hän sovittelee ylipitkiä koipiaan koyeroon ja selittää epäluuloisille asiakkaille, että sopii kuunnella, miten moottori tikittää kuin ompelukone. Sitten hän yhteistoimin poikansa kanssa sählää tuon edustuksenkin. Hänelle auton nimi tuo mieleen sanan ”toy”, leikkikalu.

 

Intohimoisena autolehtien lukijana olin kuvitellut, että se on nykyisen VW:n omistama Skoda, joka on ”simply clever” eli yksinkertaisesti fiksu. Se on runokieltä, että on samanaikaisesti yksinkertainen eli tyhmä ja fiksu.

 

Mutta Corolla on myös! Kaikki namikat ovat mietitysti oikealla paikalla ja toimivat juuri kuten pitääkin, Prisman parkkipaikalla järkytyin peruutuskameraa, joka näyttää kuolleet lehdetkin, ja hämärässä ontuvat mummot.

 

Kokonaisuus heijastaa ihannettani: täysin persoonaton. Hajuton ja mauton. Onneksi sen löytää parkkipaikalta monien samannäköisten joukossa painamalla avainta. Kantama tuntuu hyvältä.

 

Ostaisinko jos olisi rahaa? En, koska ajan nykyisin hyvin vähän ja autonkuljettajattareni on hanakka tyytymään siihen mitä on. Ellen olisi hurmaantunut kaupan alushousuvalikoimasta erikoistarjouksineen, voisin myöntääkin, että auton tarpeemme on kyseenalainen. Minä kai saisin kunnalta älymystökortin taksiin, ja kärrääväthän ne ihmisiä maksustakin.

 

Kirjoitukseni vitsi on että perehdyin kerran aika hyvinkin Toyotan tehdaslogistiikkaan. Se oli silloin kun luin ne A. Chandlerin kolme hyvin merkittävää kirjaa elinkeinotoiminnan historiasta. Niissä kerrotaan, miten amerikkalaiset hävittivät viihde-elektroniikan valmistajansa ja antoivat perusteet sosiologiselle ihmettelylle, miksi amerikkalaiset suosivat huonoja autoja, kun hyviäkin on. Mutta luulen että en ole itse tullut ajaneeksi tuota Toyotaa omassa eurosentrisyydessäni.