Järkikö

 

Kirjoitus Toyota Corollasta oli kolmasosaltaan hämäystä.

 

Ajoittain yritän kirjoittaessani lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla.

 

Yritän kertoa tarinan lyhyesti ja hauskasti, koska uskon tarinoihin. Tarina on keksitty tai tosi, mutta siinä pitää olla jokin silmukka, niin kuin vitsissä on.

 

Sen takana piilossa on mielipidekirjoitus, joka voi olla aika kovakin. Tällä kertaa se oli Covid-rokotus.

 

Sen takana on piilossa himmeästi erottuvana essee, joka on oma erikoisalani, ja on ollut sitä jo 30 vuotta. Harjoittelupaikka oli Helsingin Sanomat, jossa julkaisin joka viikko kahden liuskan esseitä 13 vuotta.

 

Tämä pyrkimys perustuu siihen, että en usko esseistiikkaan. Sellaisia kirjoituksia ei kukaan tahdo jaksaa lukea, usein en minäkään. Tosin olen kyllä tutkinut asianani olevalla hartaudella sekä alan suuret että pienet nimet, siis Plutarkhos, Montaigne, britti-parivaljakko Lamb ja Hazlitt, Orwell ja noin 10 muuta, saksan kielestä Zweig, latinasta Erasmus Rotterdamilainen, ruotsista Bengtsson ja suomenruotsista Yrjö Hirn.

 

Suomen kieltä kirjoitettaessa aforismi pakkaa saamaan puristusotteen kaulavaltimosta, ja se on menoa. Jopa arvostetuimmat (Haavikko, Meri, Paasilinna) turmelevat nokkeluudella tekstinsä, vaikka esseen pitäisi olla kuin taikurin temppu. Katsoja ihmettelee vasta tempun jälkeen, mistä tuli tuo kani, jolla on korttipakka suussa.

 

Eli akateemikko Erik Allardtin sanoin sosiologia oli tiede, joka yritti kehittää mittausmenetelmiä ja keinoja selvittääkseen, miksi ihmiset ja ihmisryhmät todella eivät toimi niin kuin väittävät. ”Rationaalisen valinnan” oletus ei pitänyt paikkaansa, emmekä me todellakaan tiedä, mikä on rationaalista. Jopa yhteen aikaan muodikas kaasujen teoriassa keskeinen bifurkaation eli kahtaalle tupruttamisen käsite osoittautui lähinnä keppihevoseksi. Keppihevonen on englanniksi ”hobby”.

 

Kyllä allardtilainen sosiologia löysi hienoja selityksiä, kuten sen, että ruotsalaiset haukkuvat mielellään jotain ryhmää (kaupunkia, puoluetta, ammattikuntaa), kun taas suomalaiset ihmistä tai yksittäistä ilmiötä.

 

En siis ole solidaarinen Toyotalle enkä todellakaan Teslalle. Sitä vastoin uskomukseni on, että auton valinta ei ole rationaalinen teko, mutta järkeviltä kuuluvia selityksi on silti tapana ladella. Joko auton merkki on saman luokan kysymys kuin tulitikkurasian etiketti eli ei kovin tärkeä tarkoituksen (tulen raapaisemisen) kannalta, tai sitten mainosmiehet ovat oikeassa. Jokin älytön sivuseikka, jonka huomaa ensimmäisten 15 sekunnin aikana, ratkaisee asian. Perehtyminen ja analyyttinen ote ei ratkaise.

 

Vähän sama kuin ihmissuhteissa. Pieriminen sängyssä tai kirkossa on oikeastaan aika vaaraton harraste, mutta moni muukin kuin minä vierastaa tuota toimintamallia. Hiestyneitä kenkiä voi pitää jääkaapissa, mutta kaikkia tuo itse asiassa järkevä aate ei elähdytä.

 

Niin no. Metro-Auto ei vastannut 19 puhelinsoittoyritykseeni eikä soittopyyntöihin. Ajoin sinne aamulla Toyotalla, keskelle kesytöntä Niittykumpua. Paikalla ei ollut yhtään asiakasta ja yksi uninen mutta ystävällinen töiden vastaanottaja. Asia hoitui kolmessa minuutissa. Lupasivat autoni torstaiksi, ellei nyt epidemia iske.