Vuoden 1918 väestökatastrofia vasemmalla väitettiin nälän aiheuttamaksi. Mutta vankeja oli pahimmillaan 70 000, ja lääkkärikuntakinn huolestui, kun erittäin valkoisia suojeluskuntalaisia eli vartijoita alkoi kuolla kovsti, ja eräät heistä ehtivät kuljettaa taudit maakuntiin. ”Espanjantauti” oli myös meillä yleisnimitys. Jos merkintöjä väestörekisteriin tehtiin, merkittiin ”muu syy”. ”toisintokuumeen” alla oli lavantautia, pikkulavantautia, punatautia ja jopa kurkkumätää ja isorokkoa.
Rokotuksenvastaisuutta ja karanteeni kiertämistä esiintyi pahiten Kokkolan seudulla ja Satakunnassa, täsmälleen samoin perustein kuin nyt vuonna 2021. Ja Lahdessa lääkäri istui linnassa ”lasten myrkyttäjän”. Punaiset olivat samaa mieltä kuin keskisin Karjalankannaksen sivistyneistö: rokottaminen ja seerumit ovat herrojen metkuja.
Ja perustelut olivat nämä samat, muuten Englannissa erittäin paljon tuhoa aiheuttaneet – rokottaminen on perustuslaillinen kysymys ja loukkaa joka tapauksessa yksin vapautta. Yksilön vapautta tartuttaa toisia.
Tulirokkoon kuoli pahimmillaan kahdessa päivässä taudin ilmenemisestä. ”Entisajan lapsikuolleisuus” vaihteli erittäin paljon eri seuduilla, ja samoin kuolleisuus lapsivuodekuumeeseen.
Mahtoiko Aleksis Kiven kohtaloon vaikuttaa se, että valmiiksi mieleltään hauras August Ahlqvist menetti tarttuviin tauteihin kaksi lasta ja vaimon?
En ole erikoisesti mainostanut, että perheeni elokuvateatteri Kauhavalla oli sodan päätyttyä erilaisten ryhmien kokoamispiste ja minulla leikkipaikka. Valekuristustauti ja tulirokko tulivat tutuiksi, samoin kurkkumädän haju ja hinkuyskän ääni. Näiden tautien seuralainen muuten on usein sydäntulehdus ja eteisvärinä…
Poimin muualta verkosta harhaluulon, joka on lähes samaa luokkaa kuin edellä mainittu – että kuulat säästyvät, kun säännöstelee vettä vankileirillä, kuten Hämeenlinnassa ja Tammisaaressa 1918.
Siis joku kysy kauhistuneena sotien jälkeisestä asutuksesta ja omistusoikeuden suojasta. Miksi omistusoikeutta ei suojattu vaan annettiin ihmisten maita kaikenkarvaisille karjalaisille?
Omistusoikeuden suoja ei ole koskaan liittynyt kysymykseen, kuka omistaa. Termi liittyy omistusoikeuden siirtämiseen eli myymiseen, perintöön, pakkoluovutukseen. Markkinat eivät toimi, jos myyjä voi hakea juuri myymänsä kalakäärön pois ja pitää rahat. Maan omistusta ei ole olemassa, ellei ole keinoja maan luovuttamiseen tai hankkimiseen. Esimerkiksi kaavoituksella kunnat hankkimat katumaata ja tilan kunnallistekniikalle. Joskus 1800-luvulla rautatiehen jouduttiin tekemään mutka, ellei joku itsepintainen suostunut myymään maata.
Ratkaisu oli maanhankinta, joka siis alkoi 1920 eikä 1945. Eräs keskeinen laki oli nimeltään Laki eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta jne. Asiasta harrastunut voi verrata mielessään peltoja järviin. Suomessa järvet ovat enimmäkseen jakamattomia eli niitä ei oikeastaan omista kukaan. Sen sijaan esimerkiksi kalastusoikeus on myös lohkotiloilla, joilla on ”osuus kylän yhteisiin”. Koska järvet ovat ilmaisia, saunat sai rakentaa kiinni rantaviivaan, kuten hyvin monet tekivät. Nyht se ei onnistu. Kysyys ei ole ”omistusoikeuden loukkaamisesta”. Kirjoitin asiasta runoja 1980-luvulla väittäen pilkatakseni omistavani linnut, jotka eksyivät kesähuvilani yläpuolelle ja maan sen kiehuvaan keskipisteeseen saakka.
"Vuoden 1918 väestökatastrofia vasemmalla väitettiin nälän aiheuttamaksi."
VastaaPoista"Sotavankilaitoksen asiantuntijoina ja auktoriteetteina ravintokysymyksissä olivat professori Robert Tigerstedt, joka myöhemmin oli myös myös Tammisaaren vankileirin ylilääkärinä, sekä erityisesti hänen poikansa Carl Tigerstedt - -. Carl Tigerstedt totesi 21.5. [tämä vain yhtenä esimerkkinä monista] Suomenlinnan olosuhteista, ettei ravinnon kaloriarvo koskaan ole noussut yli 1400 - 1500:n, ja tähän arvoon se on noussut vain poikkeuksellisesti. Useimmiten vangit olivat saaneet 800 - 1000 kaloria päivässä ja 'tiettyinä päivinä' eivät sitäkään. Lausuntonsa yhteydessä [Carl] Tigerstedt totesi, että 'täydellisessä' levossa olevan miehen ravinnontarve oli vähintään 1900 kaloria." (J. Paavolainen 1971 s. 214 - 218.)
Niin että Tigerstedtit - vallan vasemmistolaista väkeä?
Lisäksi Paavolainen mt. mukaan Sotavankilaitoksen päällikkö Valter O. Juvelius ja laitoksen intendentuurin päällikkö Samuli A. Hohenthal ajoivat kokouksessa 21.5. läpi päätöksen, jolla ruokapakettien tuonti omaisilta vangeille kiellettiin. Tupakointiakin ehdotettiin kiellettäväksi, koska "konstateerattu myrkyksi".
Vallan viisasta väkeä?
Jaakko Paavolaisen mukaan juuri kesäkuu 1918, jolloin pakettikielto oli voimassa ennen kuin Juvelius ilmeisesti sai tehtävästään kenkää, oli näännyttämiskautta, jonka seuraukset sitten heinäkuussa näkyivät äärimmäisen jyrkästi nousseena kuolleisuutena leireillä.
Sture Lindholmin Vankileirihelvetti Dragsvik. Tammisaaren joukkokuolema 1918 (Atena) vahvistaa J. Paavolaisen luomaa kuvaa: verta siellä oksennettiin ja kuoltiin päivittäisen akanaleipäpalan repiessä suolistoa. Lindholmin kirja ilmestyi vuonna 2017, siis kymmenen myöhemmin kuin Pentti Mäkelän espanjantaudin osuutta korostava Suomen sotasurmat -projektin julkaisu Vuosien 1917 - 19 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi, joten hyvin on ollut aikaa ottaa vaarin se, mitä yleensä on otettavissa.
Muutama viikko sitten oli soutamassa Inarilla ja huomasin että sinne oltiin erästä saunamökkiä rakentamassa aika rantaan ja erittäin näkyvälle paikalle. Jo aiemmin olen kiinnittänyt huomiota siellä outoihin menettelyihin. Nähtävästi tällekin saa luvan kun pyytää.
VastaaPoistaJärvet kuuluvat kuten kalastusoikeuskin osakastiloille jako- tai osakaskunnan kautta. Samoin on meren rantavesien laita. Omistusoikeus on varsin selvä, varsinkin jos jakokunta on järjestäytynyt osakaskunnaksi.
VastaaPoistaTässä on varmaan kyse osittain paikkakuntakohtaisista kokemuseroista. Merten rannoilla ja siellä, missä kalastusoikeuksilla on väliä, jakokunnat ovat yleensä järjestäytyneet. Samoin siellä, missä on tehty isoja valtion tukemia ojituksia ja kuivatuksia. Molempiin tarvitaan järjestäytyneitä jakokuntia. Jos järviä on paljon eikä kalastuksella ole kaupallista arvoa, ei ole tarvetta järjestäytyä. Osakkaat laittavat rysänsä sinne, minne aina ennenkin.
PoistaVoisin kuvitella, että tässä tulee esille Jukan kaupunkilaisuus. Kaupungista kotoisin olevalle juristille ei ole ehkä selvää, miten maaseudulla kiinteistö- ja vesistöoikeudellisia yhtiöitä vilisee ja miten näiden hallintoa hoidetaan kaikessa rauhassa maatalojen toimistokamareista käsin.
Niin, minähän olen maalainen - kun tuli armeijan jälkeen Helsinkiin, en löytänyt asemalta Aleksanterinkadulle, kun en ollut ennen käynyt.
PoistaVesioikeudellisiin kyliin vesilain, sitä edeltäneet vesioiikeuslain ja sitä edeltäneen lainsäädänön mukaan perehdyin sekä käytännössä että Haatajan laajoista kirjoista. Yhteiset, yksityiset ja erilliset vesialueet, vesijätöt ja valkamat tulivat hyvinkin tutuiksi 1960-luvulla. Yksi avainsana on "kylä". Maaoikeudellinen kylä ja vesioikeudellinen kylä ovat eri asioita, eikä jälkimmäisessä yleisesti puhuta omistamisesta, vaan nautinnasta- Ja knoppi on ylimuistoinen nautinta, urminnes hävd.
Maanmittauslaitos on kiinteistöjärjestelmän digitoinnin edetessä luopunut kylännimistä. Et siis löydä sieltä enää sen kylän nimeä, johon vaikkapa mökkisi kuuluu, tai pikemminkin on kuulunut. Historia näkyy kyllä kiinteistöjen pitkissä numerotunnuksissa, jos osaa lukea. Samoin sekin, mistä päin Suomea mökkikiinteistösi mahdolliset osuudet yhteisiin maihin tai vesiin löytyvät, on päättelyä ja löytämistä digitaalisten rekisteri- ja kartta-aineistojen avulla. Hyvin mekaanista siis, ja historiatonta. Tämä kaikki toki edellyttäen, että rekisteri on ajan tasalla ja laillisella tolalla. Mahdollisista tilusriidoista tuskin edelleenkään selvitään ilman kylännimiä. Mutta onhan se onton oloista, kun et enää pysty löytämään täsmätietoa siitä, mihin kylään olet asettunut asumaan.
PoistaPyydän anteeksi. Tarkoitus Olisihan minun pitänyt muistaa, että et ole tuomarina voinut välttyä näitä käsittelemästä. Minua hiukan hämmmästytti tuo ilmauksesi, ettei jakamatonta vesialuetta omistaisi oikeastaan kukaan. Samalla perusteella voisi väittää, ettei Kone Oyj:tä omista kukaan, kun se on jakamaton.
PoistaMutta et sinä ole maalainen, vaikket ole helsinkiläinenkään: olet kotoisin Kauhavan kauppalasta. Samanlainen pikkutaajaman säätyläistön poika olen itsekin. Varsinaiset maalaiset ovat erikseen.
Ajat ovat vahvasti muuttuneeet. Nykytuomarit tai auskultantit eivät enää saa työssään perusperehdytystä kiinteistöjärjestelmään ja sen nippeleihin. Lainhuudot ja kiinnitykset on jo useita vuosia sitten siirretty käräjäoikeuksilta maanmittaushallinnolle. Kiinteistötoimituksiinkaan ei ole mitään kytkentää, muutamaan käräjäoikeuteen liitettyjen maaoikeksien väkeä lukuunottamatta.
PoistaTuo on maanmittauslaitoksen virkamiehille lottovoitto, koska monopoli voi hinnoitella itsensä vapaasti ja halpojana mm-toimitukset eivät ole. Tuottoa jaetaan sitten virkamiehille bonuksina pääjohtajaa myöten. Asiaan kuuluu vielä, että virkamiehet keplottelevat toimituksilla, jotta toimitusmaksut saadaan oikeaan aikaan ja toimituksia jopa siirretään, jos vuoden kiintiö on tulossa täyteen.
PoistaLainhuudot ja kiinnitykset hoidetaan eri linjaa, virastotyönä kuten ennen oikeuksissakin. Toimitukset ovat erikseen. Ja monopolihan tuollaisten on pakko ollakin. Maksut käsittääkseni määrätään asetuksella, eikä mittahallinto voi niitä itse määräillä.
PoistaAhlqvistin elämän menetysten suhdetta Kiven teilaamiseen voisi laajentaa kysymällä, tuleeko vastoinkäymisiä kokeneista ihmisistä sitten yleensä vittumaisia? Joskus niinkin, mutta kaikista ei. Joten selittääkö sekään mitään.
VastaaPoistaMonet arvostelijat kirjoittelevat aika vittumaisesti, kuulunee varmasti työnkuvaan ja alalle hakeutunee arvosteluhaluisia. Löytyyhän näitä teilaajia nykyäänkin.
PoistaSekin olisi otettava huomioon, että ehkäpä Ahlqvist todella oli sitä mieltä mitä kirjoitti.
Joillakin on edelleen sellainen käsitys - minullakin aikanaan oli - että mitä kriittisemmin (= vittumaisimmin sanakääntein) kirjan arvostelee, sen pätevämmältä ja älykkäämmältä vaikuttaa. Siis tämä kriitikko.
PoistaHöpö höpö.
Kritiikkiä harjoitetaan muuallakin kuin kirjallisuudessa.
PoistaHeikinheimo, Kajava, Oskari Onninen... aika pätevillä ja älykkäiltä vaan vaikuttavat.
No, heikinheimo teki mitä teki. Itselleen. Onko se sitten tavoiteltavaa.
PoistaTosin eräs pankkiiri sai mojitoa terassilla siemaillessaan päähänsä että vettä tuhlataan surutta favelassa koska se ei maksa mitään ja sen siliän tien että Suomen järvet voisi varmemmaksi vakuudeksi säätiöidä. Tämä riittää ilmentämään ettei järkikään riitä kaikille ja sekin tulisi omistaa ja säätiöidä.
VastaaPoistaTäten ehdotan EKlle että eräiden lausunnot voisi oikolukea 10 -vuotiaiden koululaisten toimesta.
Tarkoitatko Elokapinaa?
PoistaMaanhankinnassa omaisuutta kyllä suojattiin, mutta yleisemmässä mielessä kuin voisi muutoin ajatella. Suojattavana kohteena oli nimittäin siirtoväen luottamus siihen, että valtio suojaa heidän omaisuuttaan. Kun siinä ei ollut onnistuttu, valtio maksoi asiallisen korvauksen ja antoi sen maan muodossa. Maata luovuttaneet kansalaiset saivat maastaan korvauksen, joka oli ihan käypä suuruudeltaan. Toki pitää huomata, että sekä siirtoväkeen että maata luovuttaneiaiin maanomistajikin kohdistui, kuten kaikkiin muihinkin, kertaluoteinen kymmenen prpsentin omaisuusvero, joka kuitattiin maanluovutuksen yhteydessä. Näin ollen jostakusta saattoi näyttää, että häneltä vietiin maata ilman korvausta, vaikka tuo maa oli maksu omaisuusverosta. Lisäksi voisi huomauttaa, että maanluovutukset kohdistuivat isoihin tiloihin. Niillä, jotka luovuttivat, oli, mitä luovuttaa.
VastaaPoistaVarsinaiset korvaukset maksettiin "kultareunaisilla" obligaatioilla, jotka olivat sen aikaisen Suomen tuottavin ja paras arvopaperi. Ne sisälsivät osuuden osakeyhtiöihin kohdistuneeseen 20 %:n omaisuusveroon. Kun vero maksettiin viiden vuoden aikana, se oli ihan siedettävä. Yhtä lukuunottamatta kaikki pörssiyhtiöt kykenivät maksamaan sen antamatta osakkeitaan.
Kokonaisuutena operaatio oli nerokas. Saatiin toteutettua maailman suurin ja toimivin maareformi ja säilytettyä samalla kapitalistinen järjestelmä. Lisäksi pidettiin voimassa kansalaisten luottamus valtioon. On varmaan ainoa kerta, kun konnuiltaan karkotetut ovat saaneet maata uusilla asuinsijoillaan ilman sotaa ja valloitussodan sotilaille on jaettu lupausten mukaisesti maata, vaikka sota hävittiin eikä valloituksia saatu. Meillä tehtiin häviön syvimmässä alhossa maauudistukset, joita Rooma ei kyennyt tekemään edes voittoisimpina vuosinaan. Jatkosodan jälkeen toteutui paremmin kuin koskaan mainoslause: "Suomalainen voittaa aina."
Luulisi kaikkien suomalaisten olevan sen verran valistuneita, että ottavat rokotuksen, kun sen saa jopa ilmaiseksi, mutta ei, minäkin tunnen täältä nuoren miehen, joka ei mene rokotuksiin, kun vanhemmat eivät sitä halua. Kiltti poika?
VastaaPoistaKokonaistilanne alkaa kyllä näyttää hyvältä tässä kunnassa. THL:n tilaston mukaan kaksi kertaa rokotettuja on 65,1%, yli 70-vuotiaita 90,6 ja 40-45 -vuotiaitakin 75,8% Kokonaismäärää alentavat tietysti 12-15 -vuotiaat. Todelliset lukemat lienevät jo korkeammat, kun lauantainakin oli pop-up -rokotukset urheiluhallissa koko päivän, ja nehän ovat olleet nuorten suosiossa.
Äitini oli nuorena kovassa kuumeessa kuukauden ajan, tukkakin lähti, mutta henki siis säilyi. Hänen sisarensa sen sijaan kuoli miehineen lentävään keuhkotautiin äkillisesti, ja sisareni sai tulirokon syntymäpäivänäni, seurauksena kuuden viikon karanteeni. Kyllä nyt elämme turvallisempia aikoja.
Lestikset eivät liene valistuneita koska kampanjoivat kovasti rokottamisia vastaan Pohojanmaalla, mm. Sievissä huomattavasti menestyenkin.
PoistaMitähän "ääripäät" mahtavat rokoteasiassa olla? Noita sanojahan on ovelasti, vaikkakin vähemmän osuvasti ujutettu viime aikoina jos johonkin asiayhteyteen, rokotuksiinkin. Ilmeisesti "ääripäitä" tässä ovat toisaalta (onneksi harvalulukuiset, vaikkakin hyvin haitalliset) rokotevastaiset ja toisaalta rokotuksiin asiallisesti suhtautuva suuri enemmistö. Oikeaa äärtä on siis vain tuo toinen pää.
VastaaPoistaItse suhtaudun hyvin varauksella kaikkiin tilanteisiin, joissa media tai joku muu yrittää jäsentää yhteiskunnallista kysymystä kahden "ääripään" avulla.