Tapaamisia

 

Muikkuja ei voi syödä etänä eikä kahvia juoda.

 

Mainitsin sikaria polttavalle ystävälleni, miten monta vuosikymmentä minulta meni ennen kuin mieleeni tuli Härkäniemen piipunvalinta, joka on niin asiantunteva, hellä ja paneutuva, hauska ja kiihkeätempoinen.

 

Olimme samaa mieltä Volter Kilven ja Schubertin samankaltaisuudesta. Mieleen tulee esimerkin vuoksi pianokvintetto. Fraseeraus on valmis, koska pidemmätkin jaksot ovat niin kohdallaan, ettei yhtään adjektiivia voi siirtää, eli pisteet ja kaaret toimivat.

 

Sitten kuuntelimme Webernin kappaleen ja olimme yksimieliset siitä, ettei muuta todistetta tupakoinnin turmiollisuudesta tarvita. Anton Webern astui hövelinä miehenä veljensä asunnosta, jossa oli käymässä, ulko-ovelle sytyttämään tupakan ja siihen amerikkalainen sotapoliisi hänet ampui. Paikka oli Wien ja vuosi 1945.

 

Webernin yleensä parin minuutin kestoisissa kappaleissa on paljon sellaista, että ystäväni näytti ja uskalsi antaa käteenikin Omega Cosmos -kellon, joka oli juuri saapunut 50-vuotishuollosta. Saksasta oli löytynyt erikoisliike, joka valmisti tuon mallin teknisesti araksi osoittautunutta, kuukalenteria käyttävää ratasta.

 

Ei löydy niin pahaa ongelmaa, ettei joku valmistaisi siihen Saksassa tai Itävallassa korjaavaa kojetta. 

 

Jatkoimme pingaamista. Ystäväni, jonka ammatti ja virka oli siis tietojenkäsittely, oli hänkin kiinnittänyt huomiota siihen, että Waltari mainitsee menetelmän Turmsissa. ”Pingaaminen” tarkoittaa signaalin lähettämistä laitteelle, joka palauttaa sen sitten. Yhteyden toiminta ja asioita sen laadustsi selviää näin. Pingaaminen tarkoittaa siis keskustelua, joka meillä käsitteli pintapuolisesti muikkuja ja Sonkajärven Huttusia. Kummatkaan eivät ole uhanalaisia.

 

Mutta Turmsin mukaan aionin eli maailmanajan vaihtuessa kuuluu kimeä ääni, joka kulkee nopeasti taivaanreunasta toiseen ja kukaties myös ihmisten maailman tuolle puolen, jossa on tosia todellisuuksia.

 

Tietoisuuden arvoituksen olimme ratkaisseet jo. Ilmiö ei ole yksilöllinen. Se koskee joukkoja ja alajoukkoja. Tämän Georg Cantor käsitti, ja tuli hulluksi. Ellei tietoisuutemme olisi yhteinen – samalla tavalla kuin topologiassa – emme näkisi toisiamme. Tietoisuutta pitävät yllä puhe ja musiikki.

 

Musiikista Thomas Tranströmer huomautti runossaan aivan oikein, että musiikki on lasitalo rinteessä jossa kivet lentävät ja lohkareet vierivät, mutta ikkunat pysyvät ehjinä.

 

Kehotin ystävääni kirjoittamaan itsestään kirjan otsikolla ”Lyhyt johdanto yritykseksi yhteenvetoon elämästäni ja mielipiteistäni”. Lupasin ostaa sen, kun se ilmestyy.

 

Meitä ei tarvitse muistuttaa, että kirjoittaminen alkaa aina kenraalibasson kehittämisellä. Continuo tulee kyllä aikanaan.

 

Ja sitten oli aika nauttia jäätelöä ja marjoja hyvin temperoidun kahvin kanssa.