Henkselit

 

Kuvan työvaruste sai minut kiihtymään. Eksoskeleton eli ulkoinen tukiranka (luuranko) on aika vanha keksintö. Muurahaisilla ja vastaavilla on sellainen. Tukiranka on pinnassa, tarpeellinen mössö sisällä. Ihmisen voimien lisääminen päälle puettavilla varsilla ja tuilla on ollut esillä ainakin viisikymmentä vuotta.  Katso asiasta esimerkiksi sarjakuva Modesty Blaise, se jakso jossa Willie Garvin tuhoaa ulkoista luurankoa käyttävän baskirosvon heittämällä käsikranaatteja cestalla, joka on ovela, käteen kiinnitettävä pitkä ”kynsi” baskien pelota-pelistä. Vipuvarren pidentämistä siis sekin.

 

Kerran kävi niin pahasti, että jouduin naulaamaan kattoon listoja kuparinauloilla. Katon naulaamista olin harjoitellut ennenkin ja tiesin, että parin minuutin kuluttua alkaa tuntua käsissä ja olkapäissä aika makealta. Ja kuparinauloilla, jotka menevät jatkuvasti linkkuun!

 

Kuulemma saunan katon maalaaminen on hommista pirullisimpia. Varokaa tekin. Minä olen tähän asti säästynyt siltä. Saunan siksi, että saunassa se ei useinkaan ole lautaa eikä lukittuvaa ponttia, joten telaa ei voi käyttää.

 

Kuvan työkalun valmistaja on Hilti, jonka monta vuosikymmentä sitten esittelemä kädessä pidettävä naulain oi jo silloin mielestäni nerokas.

 

Olettehan tekin lukeneet Jäämaan Nuoren kokeilijan ja keksijän kirjan, joka ilmestyi 1930-luvulla? Miten saan kotikeinoin lävistetyksi pennin kolikon äidin silmäneulalla?

 

Yksinkertaista. Tarvitaan pyyhekumi. Kolikko on kuparia eli pehmeää metallia. Silmäneula on terästä eli hyvin kovaa mutta neula on myös taipuisa. Sitä ei voi lyödä naulana.

 

Työnnetään neula sopivasti tavallisen pyyhekumin läpi, pannaan virkistys kolikon päälle ja napautetaan kerran vasaralla. Läpi on. Kumi neulan ympärillä estää nurjahduksen eli notkahduksen.

 

Ja sitten vain saamaan toruja hyvän neulan ja arvokkaan kolikon turmelemisesta.

 

Luullakseni kaikille tuttu nitomakone on sama keksintö eli siis samoin hakoja käyttävä naulain.

 

Mainiossa kirjassa ”Miks onkaan niin ja miksei ole näin”, joka minulta joutui kateisiin noin 50 vuotta sitten, päähenkilönä on kyselyikäinen viikari. Hiljan luin, että 3-5-vuotias lapsi tekee noin 40 000 ontologista ja metafyysistä kysymystä. Neurotieteen mukaan tämä on keskeinen vaihe aivojen ja etenkin sosiaalisen ympäristön myrskyisässä kehityksessä.

 

Minulta 3-vuotias kysyi äskettäin, miksi käteni ovat niin ryppyiset. Muistin sekunnissa ihmetelleeni asiaa itsekin yli 70 vuotta sitten. Mummujen ryppyisiin kasvoihin tottui heti niin että ne tuntuivat asiaan kuuluvilta niin kuin kissalla häntä (paitsi Pekka Töpöhännällä). Mutta ne kämmenselät!

 

Kyselijä-kuvakirjassa vintiö kysyy sadan muun asian ohella ”miks onkaan olkaimissa kuvasarjat”. Valitan kömpelöä käännöstä. Siis: miksi henkseleissä on kuvia. Hyvä kysymys. Vastausta en keksi, koska viisaalle lapselle ei kelpaa ”se on eräänlainen viesti”. – Hiekkalaatikollamme seisoi ennen pikkutyttö, joka kysyi minulta aamukiireessä, miksi menen töihin. No. Nyt hän on itse töissä, kahden lapsen äiti.