Vertaisvertailu

 

Eli yli puoli vuosisataa. Teki töitä ja makasi yöt. Kuoli ja kuopattiin.

 

Tavallisen ihmisen elämäkertoja ei kirjoiteta, ja verkossa kerrottuun on suhtauduttava suurin varauksin.

 

Hyvä käytös ja tietosuoja ovat kantoja kaskessa. Voisin vetää kiertokäynnin muutamankin kunnan ja kaupungin hautausmaalla. Valitettavasti ”Kansallisen elämäkerraston” ja vanhan ”Uuden sukukirjan” kielenkäyttö ei tule enää kysymykseen.

 

Erään muistaakseni 1700-luvun piispan pojasta lähteeni toteaa:” Yriteltyään tuloksettomasti jumaluusopin opintoja Turun akatemiassa palasi hän maaseudulle vaipuen siellä välittömästi entiseen vähäpätöisyyteensä.” Yhteenveto erään toisen merkkimiehen pojasta päättyy:” Päivänsä hän päätti lukemattomista häväistysjutuistaan maankuuluna nurkka-advokaattina.”

 

Eilen mainitsemani Camus’n ”Putoamisen” kertoja, katumuksentekijä-tuomari, mainitsee että ystäviään voi ilahduttaa parhaiten kuolemalla ja hoitamalla itselleen hautajaiset, joissa ystävät voivat kukin valitsemallaan tavalla  osoittaa huojennustaan siitä, että taas on yksi vähemmän, johon pitäisi suhtautua.

 

Enkä osaa kävellä ainakaan Kauhavan hautausmaalla muistamatta, miten mainiolla tavalla Edgar Lee Masters esitteli kuvittelemansa kaupungin kuolleita runoteoksessaan ”Spoon River Anthology”. Siinä kuolleet kiukuttelevat toisilleen. 

 

Minulla on tämä sama käsitys yhteisöllisyydestä ja vanhoista hyvistä ajoista. Melkoinen osa joukosta ei ollut puheväleissä joidenkin kanssa syystä, joka oli kukaties unohtunut. Ja huomattava määrä arvioi itsensä niin hienoiksi ja ylhäisiksi ihmisiksi, että vain vielä hengissä rimpuilevien kaltaiset moukat voivat olla sellaista näkemättä. Ja se nuori mies – jotenkin päästään laho – jonka elämällä oli tarkoitus, oppia tietosanakirja ulkoa; hän kuoli pääsyään D-kirjaimen kohdalle.

 

Jatkaakseni hupsuista: pyydystän todella vaikeita kirjoja finna.fi -verkkopaikan katsottua, yleensä kaukolainana paikkakuntan kirjastosta. Järjestelmä toimii ja on nopea.

 

Oma luokitusjärjestelmäni on pitää kirjaston kirjat kirjaston kassissa. Se vähentää merkittävästi löytää palautettavat kirjat, kun se iili iskee. Eräitä töitä, kuten Pohjankirja-antologiaa tehdessäni olen saanut näin käsiini yli sata vuotta vanhoja tieteellisiä niteitä Ruotsista, ja eräässä toisessa yhteydessä kallisarvoisen kirjan – Milanon kaupunginkirjastosta.

 

Kun nyt on tämä mainio vuodenaika, vihjeeksi lukijoille vielä seuraava. Jos harrastaa klassista musiikkia todella innostuneesti, idagio -niminen verkkopalvelu tietokanteineen hakkaa mennen tullen Spotifyn. Hintakaan ei ole paha. Tyypillisesti jos haluaa kuunnella peräkkäin esimerkiksi Chopinin E-duuri Scherzon 30 johtavaa tulkintaa, vaikka tietää, että Horowitz on paras, sieltä löytyy. Samoin ohimennen mainitsemani Marija Judina (Yudina) eri kuntoisine ja ikäsisine tulkitoineen, joista pidän kuin hullu puurosta, ovat kaikki siellä. Ja jos joku lukija harhailee HiFin rannattomilla aukeilla, tällainen qobus myy myös 192 kHz -kamaa ja levyjen painettua materiaalia. Se on kalliimpi kuin nyt kehumani idagio.