On joukko vastauksia, joihin en tiedä kysymystä.
Esimerkiksi tämä. Neuvostoliitto onnistui ehkä viivyttämään myös Länsi-Euroopan kehitystä 30 vuodella.
Saksa oli kerran valtava voimatekijä luotaessa uutta. Jokseenkin varmasti voi sanoa, että tietokone ja siis Internet ja edelleen kännykät on muuttanut maailman toiseksi.
Pakon edessä koko maailma joutui oppimaan uudella tasolla digitaaliset yhteydet niin että esimerkiksi etätyö ja etäopetus muuttuivat arkisiksi asioiksi.
Euroopan kehityksen veturilla Saksalla ei ollut juuri mitään osaa tähän verkkovallankumoukseen.
Saksalaiset pitivät perustellusti Saksaa tieteen ja taiteen tyyssijana. Joku minulta, onko Euroopassa yliopistoa, joka vetäisi vertoja parhaille amerikkalaisille, ja vastasin hajamielisesti, että on, Zürichin Tekninen Korkeakoulu ETH, Sveitsissä. Viisi amerikkalaista, neljä englantilaista ja Zürich. Kymmenen kärjessä.
Musiikki on saksalainen keksintö, ja saksan kielialueelta tulivat kovimmat nimet eli Bach, Mozart, Beethoven jne. Kevyemmässä tilanne oli sama. Straussin valssit ja kaikki operetit ovat sieltä.
Varhaisessa nuoruudessani luin ja kuulin, ettei englanninkielisissä maissa ole juurikaan merkittäviä säveltäjiä eikä muusikkoja. Mielestäni niin sanottu rytmimusiikki on musiikkia, ja USA:n ja Englannin murskaava ylivalta eli blues-jazz – rock ja kaikki siitä väliltä on aiheuttanut senkin, että ”hienon” musiikin harrastus on kaikilla mittareilla (kuluttajat, raha jne.) suurimmillaan jotain 5 prosenttia kaikesta. Arvaisin, että niin sanotun vakavan taidemusiikin markkinaosuus olisi tätä nykyä luokkaa yksi prosentti tai alle.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto vei Saksasta sotasaaliina koneet, mutta Englanti ja Amerikka veivät patentit ja huomattavan määrän tutkijoita. Saksalaisia koneita on nähty viimeksi ruostumassa taivasalla jossain Rostovin suunnalla. Amerikassa eurooppalaislähtöiset tutkijat panivat alulle melkein kaiken, myös valmistuksen siirtymisen Aasiaan.
Jouduin esittelemään Suomessa korkeimmassa oikeudessa sellaisenkin jutun, jossa riideltiin saksalaisista tavaramerkeistä. Kohteena olivat Carl Zeiss -säätiön merkit, kuten Jena-lasi (Jenaer Glass). Silloin 1970-luvulla Zeisseja oli kaksi, toinen Itä-Saksassa Jenassa ja toinen Länsi-Saksassa Mainzissa. Suomessa saksalaisomaisuus, johon kuuluivat myös patentit, oli suomalaisella lailla luovutettu Neuvostoliitolle, ja tavaramerkkijutussa minä raukka jouduin pohtimaan, voitiinko Neuvostoliittoa pitää oikeudellisessa mielessä liikkeenharjoittajana.
Saksan patentteihin liittyy jutun kuva. Eräässä suolakaivoksessa olivat 250 000 patentin asiakirjat, jotka amerikkalaiset ensi töikseen mikrofilmasivat. Itse patenttivirasto oli tietenkin tuhoutunut pommituksissa. Seurasin kiinnostuneesti, miten esimerkiksi sellaiset merkit kuin BMW lopulta ostettiin Neuvostoliitolta selvällä rahalla länteen. Jopa muistan, kun BMW:n nimi oli EMW. Valokuvausliikkeissä myytiin erikseen Itä-Agfaa ja Länsi-Agfaa. Markkinat valloitti amerikkalainen Kodak, joka on nyt muisto vain.
Saksa on pitänyt melko matalaa profiilia sodan jälkeen jossakin määrin ymmärrettävistäkin syistä. Se ei tosiaankaan ole loistanut uusimman kehityksen kärjessä, kuten ei muukaan Eurooppa.
VastaaPoistaMutta ei Saksa ihan toimetonkaan ole ollut. Sillä on ollut maailman suurin vaihtotaseen ylijäämä jo pitkään - luokkaa 270 miljardia euroa per vuosi.
Saksalainen ns. Mittelstand yritysten joukko on maailman huippua monilla kapeilla eritysaloilla, autoteollisuus ja autovienti on edelleen vahvaa, jne.
Euro on toiminut Saksalle kovana veturina, koska euro takaa Saksalle aliarvosteun valuuttakurssin ja sitä kautta ylivoimaisen kilpailuedun.
Tällä taustalla voi paremmin ymmärtää Saksan halun pönkittää euroa ja beilata Kreikkaa, Italiaa jne. maksoi mitä maksoi.
Hyvin mielenkiintoinen aihe.
VastaaPoistaYmmärtääkseni Saksassa on sinänsä esimerkiksi teleliikenteen infrastruktuuri kunnossa, mutta tämä ei ole johtanut jollain tavalla verkon kautta toimivien yritysten ja niiden palvelujen syntymiseen tai riittävään kasvuun.
Esimerkiksi Siemensin merkillä tehtiin kännyköitä, mutta sitä riemua ei jatkunut kuin hetken.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka iso vaikutusvalta niin kutsutulla "finanssiteollisuudella" oli tässä.
Merkitystä varmaankin oli, mutta jos ei ole keksintöä, tuotetta ja "ekosysteemiä" ei voi syntyä innovaatiota joka menisi kaupaksi.
Sinänsä Saksalainen suhteellisen pieniin pankkeihin perustuva rahoitusjärjestelmä on toimiva esimerkiksi valmistavan teollisuuden kohdalla, mutta onko niin uusien toimialojen osalta.
"Keksiminen" vaatii myös ekosysteemin. Kuten esimerkiksi Bell-Labsin tapauksessa - kuului muuten osaksi Nokiaa ainakin vielä hetki sitten.
+
Elektroniikkaa tai teleyhteyksiä tarvitsevien tai niitä luovien yritysten heikkous on suora tai välillinen sidos sotateollisuuteen.
Se joka viime kädessä hallitsee verkkoja - siis lopulta valokuitua sekä kaapeleita yleensä - hallitsee maailmaa.
Jopa finanssiteollisuus jää toiseksi tässä koska sekin tukeutuu verkkoihin. Jos yhteys ei toimi, mitään ei tapahdu.
Sinänsä juridisella verkon omistajalla ei ole merkitystä, koska "armeija" - mikä tahansa osa aparaattia joka hoitaa puolustusta -voi sanella säännöt.
Vallan osoittaista menetystä voi lääkitä taloudellisella voitolla mitä ehkä syntyy.
+
Saksalaisten tiedemiesten päätyminen Amerikoihin on hyvin mielenkiintoinen kuvio.
USA hyötyi eniten, suuri hyötyjä oli myös Argentiina. Facistinen - tai sinne kallellaan oleva - järjestelmä sai autoritääriseen kulttuuriin tottuneita teknokraatteja.
Avaruusohjelma oli hämmentävän isolta osalta saksalaisten taskussa.
Myös esimerkiksi Bell Helicoptersin sidokset tähän pesueeseen ovat suuret.
Itä-Euroopassa tehty tiedustelu rakentui saksalaisten luomien verkostojen pohjalle,toki muuttui ja kehittyi siitä.
Aivan perustavanlaatuinen hidaste Saksan teollisuuden kehitykselle ja monipuolistumiselle erityisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on ollut maassa tunnettu epäluulo, jopa suoranainen paranoia, "anglo-saksisten pankkiirien" toimintatapoja kohtaan. Investointipankkitoiminnan, listautumisantien, hedge-rahastojen ja jopa osakkeiden lyhyeksi myynnin vastustaminen on ollut dogmaattista ja syvälle juurtunutta sekä liike-elämässä että laajemmin yhteiskunnassa.
PoistaSeurauksena on ollut markkinoiden toiminnan kankeus ja uusien yrittäjien vaikeus saada pääomitusta hankkeilleen. Mikä puolestaan on edelleen ponkittänyt dinosauruksia. Henkinen ilmasto on lisäksi vahvasti perheomistusta ja erityisesti ns. "vanhaa rahaa" suosiva.
Koko tämä ummehtunut Deutschland AG -todellisuus on tullut julkiseksi Wirecard-skandaalin tiimoilta. Ja hyvin kiusallisesti Saksan eliitin kannalta, semminkin kun ilman noita demonisoituja lyhyeksi myyjiä olisi Wirecard-korttitalo voinut pysyä kasassa vielä hyvän aikaa. Wirecard oli ainut saksalainen uuden teknologian yritys DAX-30 listalla. Ja paljastui huijaukseksi.
On syytä ollakin epäluuloinen sanottujen menettelyiden osalta. Lyhyeksi myyminen on aina todella lyhytnäköistä pikavoiton metsästystä joka vähän aikaa toimii ja sitten se tekee "back fire":n. Se siis tarkoitti vanhoilla piilukkopyssyillä sitä että tulipesä ampuikin ruutipanoksen ampujan silmille tai koko ruutipesä räjähti.
PoistaSaksalaisilla säästäminen ja erinomainen nuukuus ja riippumattomuus ulkopuolisista on pragmaattista ja tulee vanhoista perinteistä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaiset ja venäläiset olivat saaneet karulla tavalla kokea inflaation jonka veroista ei Euroopassa ole tainnut sen jälkeen olla. Minullakin oli koulupoikana vanhoja venäläisiä seteleitä joihin oli uudestaan ja uudestaan painettu niiden senhetkinen todellinen arvo. Lopulta yhden setelin arvo oli miljardi ruplaa eikä sillä kuitenkaan saanut yhtikäs mitään. Sama kehitys oli Saksassa ja siitä he oppivat olemaan erittäin varovaisia.
Kyllä, Wirecard oli kuvaava... ajattelin sitä, mutta en halunnut jatkaakommentin pituutta...
PoistaJokainen maa on ummehtunut omalla tavallaan. Saksalla oli jonkin verran dynamiikkaa ennen "kriisiä" mutta nyt eväät ovat vähissä.
Eurossa saksa pärjää "parhaiten" eli niukan naukin paremmin kuin muut.
Tämän voi nähdä niistä tilastoistajoussa lasketaan vain valuuttaa.
Ranska on jo vuosikymmeniä ollut iso murhe. Se ei koskaan toipunut ensimmäisestä maailmasodasta ja näin toisestakin toipuminen on hataraa.
Kaikista maista voisi kommentoida jotain samalla tavalla.
Kokonaisuutena Eurooppa on isoissa ongelmissa.
Suurin ongelma on käynnissä oleva maailman nykyisen reservivaluutan US Dollarin pehmeneminen ja jo alkanut alasajo.
Tämä kaikki tuhoaa koko talousjärjestelmän uskottavuuden - sen vähän mitä siitä oli jäänyt jäljelle.
Peruuttamaton on tapahtumassa - USAn ja Britannian aseman alas ajo globaalina hegemoniana.
Yhdysvaltain ja Britannian, varsinkin jälkimmäisen, globaalista hegemoniasta voi perustellusti olla montaakin mieltä.
PoistaMutta dollarin asemaa kv. reservivaluuttana ei kyllä uhkaa mikään. Sen vahvuudet ovat kiistattomat: ei pääomamarkkinoita kahlitsevia turhia rajoituksia, selkeä ja loukkaamaton yksityinen omistusoikeus, riippumattomat tuomioistuimet, houkuttelevimmat valtionlainojen korkomarginaalit, ja täysin vertaansa vailla oleva markkinoiden likviditeetti luovat yksinkertaisesti niin houkuttelevan investointiympäriston ettei sille ole vertaa. Näiden lisäksi luonnollisesti Yhdysvaltain kansantalouden suuruusluokka on riittävä, mutta varsinaiset syyt dollarin järkkyttomään kuningasasemaan ovat nuo yllä mainitsemani. Mikään toinen valtio tai talousjärjestemä ei pääse edes lähelle.
Olisin hiukan eri kannalla Iso-Britannian ja USA:n asemien heikkenemisestä. Britannia varmaan retkahtaa nykyisellään mutta siellä on kuitenkin uudet tuulet puhaltamassa ja voimme odottaa pian uutta kasvua. USA:ssa taas on poikkeuksellisen yritteliästä väkeä ja asenteet ovat positiiviset, teknologia on monella alalla edelleen maailman huippua ja teollisuus on uusien ratkaisujen edessä. Itselläni on melko suuret odotukset heidän osaltaan, etenkin kun herra Trumpista on päästy. USA:ssa on viime vuosina kehittynyt merkittävä vastenmielisyys kiinalaisia tuotteita kohtaan sekä kiinalaista politiikkaa ja hegemoniaa vastaan. Siitä tuleekin hyvä motivaatio normaalin kaupankäynnin lisäksi.
PoistaJossain uutisoitiin taannoin että Kodak olisi siirtymässä lääketuotantoon.
VastaaPoistaValokuvista ei enää oteta paperivedoksia. Lääkkeiden kysyntä tuskin maailmasta lakkaa.
Muistan lapsuudesta nuo Itä- ja Länsi-Agfat. Ainakin kaitafilmeissä itäiset olivat olennaisesti läntistä huonolaatuisempia, mutta läntinen jo aika lähellä Kodakia. Tavallisissa kameroissa Kodakin tasolle ja ennen kinofilmejä kenties ylikin pääsi englantilainen Ilford, jota ammattikuvaajat suosivat. Ei Agfakaan huono ollut.
VastaaPoistaFujihan se lopulta taisi kilvan voittaa, valmistetaan edelleen.
Poista70-luvun lopuilla koekuvasin kaikilla "chrome"-prosessin diafilmeillä -- Kodachrome II, Agfachrome, Fujichrome. Kun digitoin niitä 2000-luvun vaihteessa, olivat Kodachromet liki muuttumattomia, AFAIK; Agfachrome entistä sävyttömämpi (se oli jo lähdössä hyvä harmaasävyissä); ja Fujichromen loistava vihreä oli lähtenyt eläkkeelle. Itämateriaaleja en kokeillut -- Orwoa olisi ehkä löytynyt, mutta missä kehitys.
PoistaVärinegatiivimateriaaleihin en mene, koska digitaalinen kääntöprosessi on pikkuisen epäluotettava.
Samanlaisia kokemuksia kuin Eerolla. 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa isäni kuvasi Kodak Retinallaan Anscochromelle kun siinä kuulemma oli vielä paremmat värit kuin Kodakissa. Ne ovat haalistuneet pahasti.
PoistaAW
Tri X oli normi kunnes saimme Ilfordin XP 1sen. Praktika ei ollut mikään lelu, täysin pätevä järkkäri.
PoistaJK: "Mielestäni niin sanottu rytmimusiikki on musiikkia, ja USA:n ja Englannin murskaava ylivalta eli blues-jazz – rock ja kaikki siitä väliltä"
VastaaPoistaUSA:ssa onnistuttiin tekemään mahdoton: sulautettiin yhteen maailmanmusiikin kaksi päähaaraa, afrikkalainen ja eurooppalainen. Tuloksena rytmimusiikki.
Sekin kannattanee muistaa, että saksalainen kevyt musiikki (italialaisen ja ranskalaisen ohella) oli hyvinkin vallitsevaa Euroopassa aina 60-luvulle saakka, myös Suomessa. Kun telkkari teki meillä läpimurron, sieltä tuli paljon mm. saksalaisia kevyen musiikin ohjelmia.
VastaaPoistaAmerikkalainen rytmimusiikki ryhtyi valloittamaan Eurooppaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Berliinissä ja Pariisissa. Sitähän suomalaisetkin "kosmopoliitit" kävivät kokemassa. Usein sanotaan että Hitler "kielsi" heti jazzmusiikin ("neekerimusiikin") mutta minullakin on cd-kokoelma, jossa vielä 1935 kuulu Saksassa äänetettyä jazzia, sekä saksalaisilta orkestereilta että siellä vierailleilta.
Tietysti totta on että amerikkalainen rytmimusiikki rulettaa - harmillisestikin. Ja tästä voi syyttää Stalinia ja Hitleriä, osaltaan.
Viimeisen kappaleen sanat luin mutta en ymmärrä vieläkään mikä siinä on vikana. Onko se dorka?
PoistaAinahan jonkun ylivalta harmittaa. Kun moninaisuus katoaa. Vaikka ylivaltainen kulttuuri olisi kuinka viihdyttävää ja taitavaa tahansa. Miksi esimerkiksi Espanjassa tai Ranskassa kuulee radioasemilta enemmän englanninkielistä ja poljennoltaan "amerikkalaista" musiikkia kuin ranskalaista ja espanjalaista?
PoistaIlman Hitleriä sitten harmittaisi (kenties) saksalaisen kultuurin ylivalta
Vieläpä niinkin pitkään eli ja topakasti asetteli jenalainen työnantaja (merkillepantavan edelläkäypää ymmärrystä osoittaen, (kts. Äijä ite) silloinen sanokaamme TES) pätevästi kiikaritähtäimensä linssit -
VastaaPoistaBrno:n kolkytnollakutosen optiikkana, se siis - että nuoren takatöölöläisen oli mahdollista ostaa selvä setti Tähtisen papan putiikista.
Kelpo kombo. Pesi suit-sait jopa likemmäs kuusi (6) kertaa kalliimmat yhdistelmät vaikka kuinka taiten olisi yrittänyt koostaa.
Sepä, se. Silloin, vuonna 1982.
Toki kuva oli nk. vanhanaikainen että värintoisto oli aivan toivoton mutta 4×32sen pirtokyky ja hämäräluku olivat täysin pätevät. Olen myös kokeillut aivan tavallista Tuorlan taikurin mallia. Ei ollut kummoinen. Tässä perinteistä taitoa käyttäen valmistettu oli vaatimattomampi, lujaa tekoa, työkalu, ei mainos.
Soppa selvä, hirviä päin pataa.
Khrm. Migreenin pehkutti, tästä saanee hoksattua seikat.
Se oli hyvän tuntuinen se tsydeemi, ei kiillellyt eikä ollut mikään himpatun figeli.
Noin 30-luvulla pohjoisamerikanyhdysvaltalainen putiikki kehitti prosessia tuottaa ohuin mahdollinen metallisäie. Tuli aikaa myöten hieno, ja sitä piti esitellä alan näyttelyissä. Meni esittelykiertue Saksaan, minkä jälkeen jouhi palasi kotiin. Vitriinissä oli terveisiä parantelusta, auf Deutsch. Putiikki otti tekeleensä tarkasteluun mikroskoopeitse. Jouhen keskelle oli porattu reikä.
VastaaPoista"On joukko vastauksia, joihin en tiedä kysymystä.
VastaaPoistaEsimerkiksi tämä. Neuvostoliitto onnistui ehkä viivyttämään myös Länsi-Euroopan kehitystä 30 vuodella."
Ei se varsin kysymys olekaan, vaan "entä jos" -tyyppinen arvoton spekulaatio.
Ilman Neuvostoliittoa eläisimme nyt fasismissa. Suomella olisi oma riistomaa Afrikan Kongossa.
VastaaPoista"Ilman Neuvostoliittoa eläisimme nyt fasismissa. Suomella olisi oma riistomaa Afrikan Kongossa."
PoistaNyt sensijaan Suomi on siirtymässä Saksan, Ranskan ja Italian riistomaaksi. NL:n syy sekin?
Ja ellei jääkausi Suomessa n. 11 500 vuotta sitten olisi päättynyt, eläisimme edelleen jääkaudessa.
PoistaIlman Neuvostoliittoa eläisimme autonomisessa Suomen Suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän valistunutta keisarikuntaa, onnellisina ja huolia vailla.
PoistaEi Suomi ole siirtymässä Ranskan, Saksan tai Italian riistomaaksi sillä Yhdysvallat ei luovu omistuksessaan.
Poista