Älkää te olko yhtä hankalia kuin minä. Kuvien käsittelyyn on epäluku ilmaisohjelmia ja joukko erittäin hyviä halpoja. Tuttavissani jotkut suosivat Adobe Photoshop Elementsiä. Sitä parempaa on tavallisen siviilin turha tavoitella.
Niinpä olen itse käyttänyt kai 15 vuotta Photoshopia, jonka rinnalla käytettävissä on Lightroom.
Tämä on siis hullutusta, koska ainoa valokuvieni mainittava julkaisualusta on blogini, johon riittää vähä.
Joskus harvoin olen voinut varoitella kysyjiä: varokaa Photoshopin ps-tiedostomuotoa ja myös tiffiä, jos skannaatte. Molemmissa nimittäin tiedoston koko nousee nopeasti päätä huimaavaksi. Jos siis pistelette kuvia tutuille esimerkiksi sähköpostin liitteinä, eivät ne isot ja käsitellyt mene edes läpi liitteinä.
Lisäksi luulen olevani viimeisiä mohikaaneja, kun käytän ”oikeaa” kameraa. Kaikki järkevät ihmiset ovat siirtyneet kuvamaan puhelimellaan. Puhelimissa on automaattiset järjestelmät.
Viimeksi kirjoitin silmänvalkuaisista ja katseen suunnasta. Arkipäivän noituus sai minut vilkaisemaan, mitä hirveyksiä Adobe on nyt kehittänyt. Minua hiukan iljettää, että he ovat siirtäneet palveluaan niin kovasti pilveen ja harjoittavat sangen terhakkaa hinnoittelua.
Lisäksi minulla on henkilökohtainen ongelma. En varsinaisesti välitä videoista enkä kuvaa sellaisia. Mielestäni jälkikäsittely on vaativaa ja tulos useimmiten surkea.
No. Photoshop 2021 sisältää kymmenien muien kummallisuuksien joukossa simänmuljauttajan. Nimitys on ”neuraalisuodin”. Katsokaa esimerkiksi yhtiön omilta sivuilta tai verkossa jo olevista esittely- ja opetuspätkistä.
Otetaan tavallinen pärstän kuva. Klikataan suotimet auki ja käännetään hiirellä kuvan esittämän henkilön katse esimerkiksi vasemmalta oikealle tai ylhäältä alas. Samasta paletista löytyy myös näppylä, jota käyttäen kuvan henkilön pään asentoa voi siirtää. Jos se oli kallellaan toiseen suuntaan, nyt voi kääntää toista. Entuudesta tuttua ovat keinot ihon silittämiseen, finnien tai ryppyjen poistamiseen, hiusten siistimiseen ja vaikkapa (liquify) nyrpeyttä osoittavan suun käsitteleminen niin että suupielet kaartuvatkin ylöspäin.
Tulos on sama, jota nuoriso tiettävästi käyttää Instagramissa jatkuvasti. Kuva ei ole lainkaan mallin näköinen, vaan kaikin puolin kauniimpi.
Kauan sitten etenkin Leica-miehet puhuivat ”ratkaisevan hetken” vangitsemisesta kuvaan. Nykyisin ei ole ratkaisevaa hetkeä ja Leican kantaminen kaulassa on vakava todiste taloudellisesta holtittomuudesta.
Kaksi muuta vihjettä kuitenkin annan. Hyvin moni meikäläinen etsii paperin ja kynän nähtyään jossain, esimerkiksi minun hyllyssäni, kiinnostavan kirjan. Muistilappu pannaan taskuun, josta se joutuu hukkaan. Itse otan puhelimella kuvan kirjan nimiöstä ja sen kääntöpuolelta (ISBN). Ja minulla on oma kirjastoni metri metriltä valokuvattuna eri vuosilta ja vuosikymmeniltä.
Sekä androidiiin (minä – Samsung) että iPhoneen saa halvalla tai ilmaiseksi hämmästyttävän hyvän skannausohjelman, joka tallentaa tuloksen pdf-muodossa. Oma karvalakkimallini myös puhdistaa ja oikaisee skannattavan tekstin. Ja kuvankaappaus onnistuu painamalla kahta kytkintä, luultavasti virta ja äänenvoimakkuus, varovasti.
Olen käyttänyt Photoshoppia vuodesta 1997 ja käytän edelleen jotakin vanhaa versiota. Joitakin vuosia sitten hommasin myös Corelin joka on erittäin hyvä. Sen avulla saa värit oikaistua helposti (white balance). Pilveen tukeutuvat ohjelmistot ovat kammottavia koska ne sisältävät tietoturvallisuusriskin lisäksi suuren piilevän ongelman tai kaksi. Valmistaja koettaa varmistaa sen että käyttäjä on 100% riippuvainen valmistajasta ja joutuu pakosta päivittämään ja maksamaan samasta yhä uudestaan. Toisaalta, jos nettiyhteys katkeilee tai se on poissa pidemmän aikaa, ei ohjelmistoa voi lainkaan käyttää. On edelleen sivistyneitä paikkakuntia täällä ja ulkomailla joissa nettiä ei ole eikä tule pitkään aikaan koska maantiede tuottaa niin suuret ongelmat. Siksi koetan pysyä sellaisissa ohjelmistoissa jotka aina toimivat ja joita ei joudu koko ajan maksamaan uudestaan.
VastaaPoistaItse suosin TIFFiä kun vain mahdollista koska sen kuvanlaatu on hyvä. JPG ja sen johdannaiset ovat huonoja koska ne perustuvat väkivaltaiseen tiedon pakkaamiseen suodattamalla turhakkeet pois. Kuvan laatu kärsii pahasti. Kun vertaa TIFF-kuvaa samaan "laadukkaana" pakattuun JPG:n huomaa ikävänä menetyksen yksityiskohdissa ja outoina rantuina värien raja-alueilla. Myös outoja väriläiskiä tahtoo ilmestyä tasaisiin värialueisiin kulkeutuen jostain kauempaa kuvan reunoilta sinne.
Kännyköiden kamerat ovat karkeita leluja joiden vääristymät ovat hirveitä. Joka ei ota tätä todesta voi napata kuvan jostain testikuvasta tai viivakuvasta jolloin esim. tyynyvääristymät tulevat hyvin esille.
Entisenä mm. kuvankäsittelijänä ja Photoshopin ammattikäyttäjänä huomasin eläkkeelle siirryttyäni, että Adoben vuosimaksut ovat muiden hankintojen esteenä. Kun kuitenkin ystäville otetut kuvat vaativat ihan perussäätöjä -- perspektiivisuoristusta, RAW-hallintaa sekä värioikeellisuuden tarkistusta, piti hankkia siihen työkalu. Affinity Photolla tekee ihan samat kuin Photoshopillakin, tosin eri nimellä ja logiikalla, ja tälläkin hetkellä sen hinta on kertaluonteinen maksu, ja vielä "50% Off" 27:90 €. Lisäksi se on Photoshop-yhteensopiva avaten ps-dokumentteja layereineen ja sen toisesta päästä tulee kaikkia tarvittavia tiedostomuotoja. Ainut hankaluus sen kanssa oli opetella sen toimintojen erilaisuus Photoshopiin verrattuna. Katseen murjomistoimintoa siinä ei vielä ollut. Affinityn sarjaan löytyvät myös graafinen piirto-ohjelma (Designer) sekä taitto-ohjelma Publisher kuten Adoben paketissa. Kaikki houkuttelevan huokeaan kertahintaan.
VastaaPoista"Lisäksi minulla on henkilökohtainen ongelma. En varsinaisesti välitä videoista enkä kuvaa sellaisia. Mielestäni jälkikäsittely on vaativaa ja tulos useimmiten surkea."
PoistaSuotanee anteeksi vielä aiheeseen palaamiseni. Khm, kun on tullut ennenkin oltua. Videomoodilla -- vaikkapa kännykän kamerassa, saati sitten muulla paremmalla välineellä -- ei kuvata ja mennä sitten editoimaan, ainakaan minä. Videolla tanssitaan mukana, vähän kuin jazzissa improvisoidaan. Kuunnellaan rytmiä ja huomataan, mihin esiintyjä tai bändi pyrkii, ja ennakoidaan itse samaa päämäärää.
Siten, ainakaan musiikkiesityksissä, ei tarvitse itse parantaa.
Ja muissa tapahtumissa tulee vain tajuta tapahtuman oma tahtilaji ja seurata iskualaa. Vallitseva valo ja huomio pääkohteeseen, sekä vertauskuvallisia kierroksia sen ympärillä. Yksi ainoa otos, useimmiten.
Kummasti noille Leica-filmikameroille vain on kysyntää; käytetyn ei aivan priimakuntoisen M6:n hinta jollain tavallisemmalla objektiivilla (esim. 50mm Summicron) huitelee euroissa yli kahden tonnin. Eivätkä jää huutokaupoissa myymättä.
VastaaPoistaTäällä Itä-Aasian puolessa näkee kosolti nuoria ihmisiä joilla roikkuu olalta Leica M6 tai Nikon F2, filmikameran renessanssi on mielestäni kiistaton. Lisäksi filmiä ja kehityspalvelua saa joka korttelista. Tämä(kin) trendi alkoi Japanista.
Onko kummakaan, onhan siellä tavallisen puusepän koulutus keskiasteisena kahdeksanvuotinen, meikäläisittäin AMK onkin sitten noin viisitoistavuotinen. Sitten töitä onkin loppuiäksi temppelinrakennustyömailla. Eivät paljoa hosu mutta vilkaiskaas kuinka sellainen sujuu, precuttina.
PoistaTuo ei ole outo asia että siellä mieltä kiehtoo vanha ja toimiva jopa enemmän kuin uusi ja korea, eiväthän ne ole mitenkään toistaan poissulkevia. Arvokas esine on siellä puhdas ilo, ei niinkään ylpeilyn tai keskustelun syy. Tapa katsoa tekijää on sikäli käänteinen että osa arvonannosta on osoittaa sitä kaikille osallisille runsaasti & tasaisesti ja jättää se inha itse pois.
Että hyvä meidän on ja ollaanks ny sitte jotenki olevinaan, tarttisko?
Mikäs oikeusistuin määrittelikään sallitun kameranäänen ei-olevan sopivaa ylittää M6sen? Ammerrikammaalla se oli?
Kun joutuu odottanaan kuvaustuloksia ei ole ollut kiusaksi, yllättänyt useasti kyllä. Ymmärrän että Japania on se.
An Omnia:
VastaaPoistaOn pojalla vitriinissä kolme kovaa, vanha Leica M6 p + 4 objektiivia, joista Summilux 70 mm on upein, ja sen vieressä isäni Zeiss Ikonin Super Ikonta III 6 x 6 ja Linhof (whole plate). Mahdottoman hyvä on myös Altix, jinja runko on soan jälkeen I-Saksasta mutta linssi se legendaarinen Tessar f 3.5.
Minulla on laatikollinen Leican negoja, joita olen myös skannaillut alkaen tiff n. 100 Mb ja vertailuna isän mv-kuvia sodan ajalta, joista pidimme pienen näyttelyn sen jälkeen kun ne oli reprottu Hasselbladilla.
Tuomio: ei digillä pääse lähellekään.
Mun eteisen peilissä on tarra "4.0 million pixels".
PoistaMinäkään en ole raatsinut filmikameroita hävittää vaikkei niitä enää tule käytettyäkään. Niistä suurimman nautinnon saa isältä perityn Kodak Retinan ja itse aikoinaan hommaamani Rollei 35S:n hypistelemisestä. Molemmat näyttävät ja tuntuvat hienomekaaniselta tarkkuusesineeltä, joihin verrattuna kaksisilmäinen vaihto-objektiivi-Mamiya 330 tuntuu neuvostoliittolaiselta vaikka onkin ihan kelpo peli sekin.
PoistaAW
Ilmainen GIMP pyörii minulla ilmaisessa Linuxissa. Nyt ajattelin ottaa kuvaviidakkoa haltuun luomalla kollaaseja ja teettämällä näistä kuvakirjoja.
VastaaPoistaTässä puuhassa käydään läpi muutakin kuin niitä kuvia.
Hifistelyä laitteilla en ymmärrä alkuunkaan. Itse asian osaamisen kanssa kun sillä on hyvin vähän tekemistä. Vaikka sulla on hyllykaupalla jotain Hasselbladeja, Leicoja ja Nikoneita, ei se kerro mitään siitä osaatko kuvata. Enkä nyt puhu teknisestä laadusta, joka on lopulta notinkia. Näkemystä siinä kysytään, ei sitä kenellä on hienoimmat vehkeet.
VastaaPoistaTosi tekijät tietää sen. Ne kuvaa vaikka perunasta tehdyllä kameralla, tai soittavat sinfonian sikarilaatikolla.
Rumat ne vaatteilla koreilee, ja osaamattomat optiikalla.
Internjetissä ja varsinkin sitellä jonne ei mitenkään voi oheistaa kuvaa on melko huono keskustella valokuvan estetiikasta ja tekniikasta muutoin kuin teoriassa ja esittämällä lukumääräisiä väitteitä.
PoistaSiinä asiassa tämäkin blogger-väylä on vielä 1900-luvulla. Ihminen on visuaalinen eläin, mutta me keskustelemme symbolein.
Yksi eniten rakastamistani valokuvaajista, Josef Sudek, kuvasi tarinan mukaan jollain vanhalla paljekameralla jota oli paikkailtu viiksilaastarilla.
PoistaSilti, hienomekaaniset tarkkuustuotteet ovat kauniita katsella ja koskea.
AW
Paikkoi ja pleisei. Napatuksi tulee noita aukiolo- eli työaikoja. Että milloinkas sitä sopisi. Ja istualtaan koivistolaista hermoillen että semmosta asiaa. Mutta on hyvä semmoinen Zeiss 2.5n saturaisen nokialaisessa tarjousluurissa, softa hidastaa videota. Seittemän.kakkonenko se ny oli. Kuvasin kivityön köröttelevästä ratikasta. Kaverille lähetin näytiksi, vaikken osaa. Hyvä on ja pelaa. Sepä liparekamerapuhelinlapukka meni suurempaan tarpeeseen, kampanjoita käydään ja kampailu- ynnä föönailulajien harrastus on palvelualan puuha, tukka siliäks ja kuinka se on kun sitä sanoo että mikä olis kuvatessa kun ei jaksais kuvailla? Sanailla pitää!
VastaaPoistaMikroilme on se kun joku puhuu koneelle asiakkaan läsnäollen. Sillä asiakaksella.
- Mm. Tällä ei olekaan sitä mitä urheilua olet harrastanut?
Kysyi lääkäri, nerveyskeskuksessa. Epäillen jekkua vastasi polvensa kuntoa hoidattamaan tullut potilas:
- Pikashakkia.
Silver Efex Pro ja Adobe Lightroom ovat toimiva yhdistelmä.
VastaaPoistaNäiden päälle vielä pigmenttimustesuihku.
Kas hassua kuinka kummaa komeron per. puolen ylemmässä osastossa onkin pätevä Gitzon jalusta ja kun videopää tajusi että sen manfrotto on erikseenkin yhdistettynä jo niin eikös häntä, ryhtyä piti. Alunperin on perintävehjes mutta käyttämättä jäänyt. Ei ole kyllä kuvanvakaaja pärjäävä. Panoroikaapa täysi ympyrä ilman niin dogmaksi menee. Juu tiijän-tiijän, massa. Kyllä sen roikaleen kantaa jos hyvää tahtoo jälkeä. Viidakoista eos mutta julkisissa ja juhlimisis sopiva. Teos on sen vertta tehtaantuore että sisäkkyyttyvät jalanosat liukuvat höllättyinä hiljalleen eivätkä klopsahtele. Kaukopa se on mielessä -putki, lintusia vakoilemaan tahtoo tämä observeri ennen moskiittojen runsastumista. Joku nikoni kai se on oltava, kolkyet on sopiva suurennos mutta hämärälukua painotan jyrkimmästi. Koittakaas vanhaa Zeissin 7× kiikaria jollaisia tiedetään käytetyn lentosotatöissä. Merellä siis niin hemmetin pätevä, just koska ei ole tarpeen varoa ja hyväellen helliä. 7x32ko se on. No se tavallinen mutkaprismamalli. Ei se ohhohkallismalli.
VastaaPoista