Todellisuuden harhainen omistaminen

 

Tämä ei ole käsky eikä kielto – mutta todellisuutta ei voi omistaa.

 

Poliitikko tai liikemies, joka esittää oikotien onneen väittämällä kertovansa totuuden, valehtelee aina. Totuus ja todellisuus ovat samaa asiaa. Siksi hyttysen, hiiren ja leijonan näkemä, tuntema ja haistama ”todellisuus” ei ole sama.

 

Filosofille, joka räyhää, että omistaminen on varkautta, voi vastata, että niinpä varkaus on omistamista.

 

Otsikko on Martti Siiralan ja Veikko Vainion käyttämä käsite. Olin jerran paljon puheissa heidän kanssaan. Kysymys on psykoanalyysistä,  enemmän Jungin kuin Freudin tapaan käsitettynä.

 

Siirala nosti vahvasti esiin vastuun käsitteen. 

 

Tuomitseminen ja syyllistäminen on eräs tapa paeta vastuuta, ja tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. 

 

Vastakohtana olisi vastuu, halu ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala esitti myös toiveita maallikkojen vastuunkannosta.

 

Todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, kartoittamaton ja tuntematon. 

 

Suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä, on tuudittautua todellisuuden omistamisen harhaan - uskoon siitä, että asiat tiedetään jo. 

 

Tällainen väärä varmuus estää uuden omaksumisen. Psykiatrian alalla tämä voi näkyä biologispohjaiseen tietoon perustuvina hallintayrityksinä, joka kuitenkin hukkaa kokonaan potilaan kohtaamisen mahdollisuuden.

 

Olen mukaillut tuota muistamastani ja Wikipediasta.

 

Edelleen mietin, miten jäimme eri käsityksiin Tarton rauhasta. Hänen mielestään yhteiskunta pysyy sairaana, ellei koettuja vääryyksiä oikaista. Nyt tuntuu, että siltä osin hän oli oikeassa, että edelleen puhutaan enemmän suomalaisten oikeudettomista otteista Itä-Karjalassa kuin siitä, mitä Venäjä tekee entisessä Viipurin läänissä, ja millä oikeudella. Uskoteltu sotilaallinen tarve eli Saksan hyökkäyksen ennakoiminen tuskin vakuuttaa enää ketään.

 

Itse olen sitä mieltä, ettei maa ole ikuista, ja orvon osaan jäänyt Suomi on jo ongelma. Emme tarvitse sellaista lisää.

 

Emme kumpikaan aavistaneet sellaista todellisuuden harhaista omistamista, joka on tällä hetkellä voimissaan. Poliittinen toiminta oikeuksien hankkimisena, ellei muuten, pitämättömin perusteluin tai suoraan valehtelemalla.

 

Ehkä ajattelimme, että politiikka on vastuuta, kuorman kantamista. Ja että politiikan peruskuva on Repinin ”Volgan lautturit”. Siitä tulee tosin mieleen myös tavaran kuljetus Tuonelan joella.