Sarvesta sanaa

 

Kun tulin suihkusta, ihmettelin mitä minä tuonkin peilin ostin. Ennen peilit olivat parempia. 

 

Toisaalta olin mielissäni. Eilen puoliseiskassa oli minun silmissäni hyvin nuori naisihminen, matemaatikko joka tuntui sietävän hyvin jopa oman lahjakkuutensa ja esitti iloisesti tuntemuksia ja ajatuksia, jotka olivat yllättäviä ja outoja. Tämä P. Ilmonen mallinsi viruksen leviämistä lego-palikoilla ja sanoi viihtyvänsä hienosti betonimetsässä mutta vierastavansa oikeaa metsää. Siellä on, toisin kuin muovipalikoissa, pelottava määrä vihreän sävyjä, ja ne liikkuvat!

 

Se ei ollut punkkien pelkoja. Ainakin Cézanne ja pari ulkona maalaavaa impressionistia valittivat juuri tätä: vihreä on liian vaikea. Se on maalarille oikeastaan ylivoimainen!

 

Jouduin lukemaan kolmeen kertaan tämän kohutun Amanda Gormanin runon, siis Bidenin juhlassa esitetyn. Ensin se tuntui vähän julistavalta ja sitten taas löysältä. Vasta sen jälkeen käsitin, että runo on erittäin hieno ja jälleen yksi syy olla iloisen innostunut tulevaisuudesta.

 

Mikä lienee selitys, että näitä verrattomia nuoria naisia tulvii nyt ovista ja ikkunoista?

 

Mietin sitä, koska olen itse niin etuoikeutettu, että pääsin pienenä todella nauttimaan hienojen naisten taidoista ja tunteista. Olin sukupolveni ensimmäinen. Perässä tuli 48 nuorempaa serkkua. Sota oli juuri loppunut. Oli joulu. Pöydässä oli pari kymmentä henkeä ja Uiton Lempi. Pöydän vieressä hetekalla äitini ja minä. Tarjolla jopa kinkkua, ”mustaa sikaa”. Isoisäni oli kauppiaana enimmäkseen rehellinen. Tutulle kansanhuollon virkamiehelle (Pernaan Jussi) näytettiin ja luovutettiin sika, jonka kauan kateissa ollut kaksoisveli oli luultavasti autovajassa piilossa.

 

Eilen sanoin, että ikätoverini Biden on liian vanha presidentiksi. Kommentoija sanoi, että niin kovaan hommaan 55 olisi hyvä yläikäraja. Huomautan tähän, että teoreettisessa fysiikassa (nyt hieno ja asiantunteva esitys on Graham Famelo, ‘The Universe Speaks in Numbers. How modern math reveals nature’s deepest secrets’, 2019) on vanhastaan toisteltu, että sekä fyysikkojen että matemaatikkojen mielestä parhaat päivät ovat ohi, kun ihminen täyttää 35 vuotta. Esimerkkinä mainitaan joskus Einstein ja Dirac, joskus Euler ja Gauss.

 

Ja urheilussa tuossa samassa iässä siirrytään ikämiessarjaan. En ole selvittänyt itselleni, mikä on ajanmukainen nimitys tuon ikärajan täyttäneelle naisurheilijalle.

 

Gormanin runo oli nähdäkseni linjalla Shakespearen sonetit – Walt Whitman. Runsaasti sisäsointuja ja alkusointuja. Tärkeät vokaalien soinnit ja diftongit kuten meillä A. Kivellä. Hienoa!

 

…

When day comes, we step out of the shade, aflame and unafraid. 
The new dawn blooms as we free it. 
For there is always light, 
if only we’re brave enough to see it. 
If only we’re brave enough to be it.