Koulukaverini kiroili ja itki. Hyvin päättäväisesti hän sanoi, ettei koskaan opettele, kuinka paljon on seitsemän kertaa kahdeksan.
Hän oli saanut laiskanläksyt ja sivuutettuaan asian opettajan tahallisena keljuiluna joutunut jälki-istuntoonkin aiheesta seitsemän kertotaulu.
Valitettavasti en tiedä ketoa, miten asiassa lopulta kävi. Tapasin tämän kaverin joitakin kertoja myöhemmin, mutta hän oli aina niin humalassa ettei tuntenut. Käsitin että hän kuoli nuorena päätettyään näyttää röyhkeästi rataa kolistavalle tavarajunalle, kuka on kuka.
Otsikkoni viittaa eiliseen esimerkkiini. Esimerkkini on perätön. Halusin havainnollistaa, miten asiat voivat liittyä yllättävästi toisiinsa. Ei kannata sivuuttaa kokonaan luustoa, jos aikoo oppia paljon lihaksista. Mitä koulukurssin funktioihin tulee, ne oppii laskemalla. Jos tehtäviä ei ole tarpeeksi, lisää saa harjoituskirjoista. Ja matematiikka on mieluisa aine. Useimmiten vastaus on joko oikea tai väärä, ja asia on nopea tarkistaa.
Koulussa ja yliopistolla minua vaivasi hyvä ulkomuisti. Onneksi opin siihen ajoissa vastalääkkeen. Harjoittelu. Muisti muuten kannattaa pitää omana tietonaan. Voin tunnustaa, että aika usein luennoilla ja tavan takaa julkisissa, etenkin juhlallisissa puheissa, levittelin kirjoitettuna tekstinä tyhjää paperiarkkia. Joskus sen virkaa toimitti lehtiö tai kartonkikortti. Kuulijat loukkaantuvat, jos epäilevät esiintyjän puhuvan mitä sylki suuhun tuo.
Katsokaapa joskus tarkkaan uutisten lukijaa. Heissä on tätä nykyä suuria mestareita. Vilkaisu paperiin ja kulmien kurtistus lisää uskottavuutta – vaikka esiintyjän silmät eivät liiku. – Sama asia toisinpäin: näyttelijä, joka esittäisi repliikkinsä paperista. (Tiedän kyllä, että eräille kuuluisille elokuvanäyttelijäille jopa kameraan jouduttiin liimaamaan vuorosanoja, joita asianomainen ei ollut koskaan sattunut opettelemaan ennakolta.)
Eilen myös vähän kokeilin, kun minusta tuntui, että toisella edessä olevien vaalien ehdokkaista on toimeliasta apua jopa suomalaisessa yksityismediassa. Koepalloni oli ”syyte”. ’Impeachment’ ja ’indiction’ ovat eri asioita. Suomessa virkarikos ja rikos ovat eri asioita.
Jotkut ovat kysyneet minulta, eikö presidenttiä tosiaan voi pannan syytteeseen, jos hän tekee rikoksia vapaalla ollessaan. Varon vastaamasta selvästi, koska monille ihmisille ”oikeuteen joutuminen” on riittävä sanonta, eivätkä he tee eroa riita- ja rikosasian välillä.
Nämä voivat tuntua huvittavilta asioilta, mutta eivät ole. Sata vuotta sitten kaikkein oppineimmatkin lakimiehet käyttivät maanpetos-nimistä rikosnimikettä sensaatiomaisella tavalla.
Vuonna 1945 annetun lain mukaan rangaistiin virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi. Yksi tekotapa oli rauhan aikaansaamisen estäminen.
Joskus kun mietin, oliko ihmisten aivoverenkierto ennen erilainen kuin nykyisin, palautan juuri nämä asiat mieleeni. Kyllä se taisi olla.
Kouluaikana tajusin kuinka tärkeä ulkomuisti on koulunkäynnin avustajana ja opettelin sen tehokkaaseen käyttöön. Silloin muistin kaiken haluamani aineiston ja saatoin keskittyä haastavampiin asioihin. Samaa jatkoin opiskeluaikana ja kehitin muististani melkoisen työkalun joka oli tavattoman hyödyllinen. Koska oppiaineeni olivat pääasiassa vaikeiden ongelmien ratkaisemista oli valtavaksi avuksi sekä tenteissä että muissa tehtävissä muistaa kaikki vaaditut kaavat ja asiat ja saattoi täydellä teholla keskittyä luoviin ratkaisuihin. Tämä tuotti erityisen suurta iloa ja samaa rataa ole jatkanut työelämässä.
VastaaPoistaHäpesin itseäni ja puheitani älykkyydestä, kun paljastui että pitkäaikainen työtoverini oli lukihäiriöinen, joiden pitämistä tyhmänä pidin oikeutettuna, koska niin toimittiin koulussa. Hän ja hänen lukihäiriöiset lapsensa ovat erityisen luovia ja älykkäitä. Sama voi koskea myös henkilöitä, joilta ei ynnäyspelit onnistu.
VastaaPoistaItse olin niin kiinnostunut geometriasta, etten voi vieläkään ymmärtää algebrallista taivasta. Viisas opettaja antoikin minulle kurssiin liittymättömiä geometrian tehtäviä, jotten olisi häirinnyt fiksumpia, jotka lumoutuneina tuijottivat logaritmitaulukkojaan.
Fyysikoiden epäloogisuus on myös ällistyttävää. Esko Valtaoja kertoi (taas) juuri radiossa tieteellisistä ajan ymmärryksistä. Hän kertoi ajan olemassaolosta ja sen poissaolosta kahdessa keskenään ristiriitaisessa fysiikan teoriassa. Silloin tapahtuu usein looginen kömmähdys, jossa sekoitetaan toisiinsa aika ulottuvuutena ja kello mekaanisena välineenä. Esimerkkinä oli kuviteltu materiaton neliulotteisuus, jossa siis aika eksisteeraisi noin vaan. Tällöin sinne voidaan tietenkin kuvitella ääretön määrä aikoja. Miksi?
Samoin valon kvantittunut 'maallinen' äärinopeus kertoo ikävästi jostain muusta kuin itsessään ajattomasta olemisesta. Jospa aika ei hidastukaan, vaan kello käy vain hitaammin. Kun kello pysähtyy, sen voi vetää uudelleen, tai siihen voi vaihtaa patterin. Tapahtuisiko kaikki tämä fyysikoiden kuvittelemassa ajattomassa avaruudessa, jos sielläkään. Vähän aikaa sitten sellaista ei edes kuviteltu mahdolliseksi. En ole myöskään ymmärtänyt, miksi rinnakkaismaailmojen sisällä olisi täsmälleen samoja kappaleita ja kausaalisuuksia kuin tässä ainoassa kokemassamme. Onneksi kvanttimaailma ei noudatakaan logiikkaamme. Kun Einstein sanoi fysiikkaa ajattomaksi, sen ymmärtää 'helposti' vanhan kaavan mukaan.
Augustinus taitaa edelleen olla lyömätön ajan ajattelija: "Minä luulen sen tietäväni, jos ei kukaan sitä minulta kysele. Mutta jos joku sitä kysyy ja tahtoisin sen selittää hänelle, minä en sitä tiedä”,
Suomessa vaikuttaa olevan yllättävän paljon Trumpin kannattajia. Todellisuudessa kyse on pienehköstä äänekkäästä ryhmästä (alkaen Laura Huhtasaaresta, jolle Trump on tärkeä erityisesti populismisyistä), johon yhdistyy myös Trump-trolleja. Trumpilaisiahan näkyy sangen runsaasti esimerkiksi eri suomalaisten sanomalehtien ja uutissivustojen keskustelupalstoilla (ja myös tämän blogin kommenteissa). Oikeasti hyvin harvalla suomalaisella on mitään syytä olla Trumpin kannattaja – suurin osa tämän maan aidoista vanhoillisista löytää aatteelleen paremman ilmaisuväylän kuin Trumpin kannattamisen.
VastaaPoista"Suomessa vaikuttaa olevan yllättävän paljon Trumpin kannattajia. "
PoistaSuomessa ei ole mitään mieltä kannattaa Trumpia. Ei myöskään vastustaa eikä varsinkaan sillä kauhella, järjenkin jo sumentavalla tunteen palolla ja kiihkolla, jolla esim. Yle ja HS sitä tekvät.
Trump ei nimittäin ole ehdolla Suomen presdentiksi, vaikka mediaa seuratessa niin saattaisi helposti kuvitella.
Se, että joku ei ihan täysillä lähde mukaan tuohon hyvin pinnalliseen ja epäanalyyttiseen Trump-vihaan, ei nyt vielä niin kauhean kummalista ole. Ehkä se on pikemminkin vain tervettä.
Ja oma lukunsa on tietysti myös ns. "ärsyttäää porvaria"-efektin hyödyntäminen:
Kehumalla hieman Trumpia vaikka siitä, että hänen aikanaan työttömyys yleensä ja värillisten työttömyys erityisesti saavutti historiallisen alhaisen tason ja talous muutenkin meni loistavasti ennen koronaa, saa nämä primtiivireaktioidensa ajamat Trump-vihaajat oikein hupaisaan raivoon. ;)
Kannattaa kokeilla.
Voin tunnustaa, että aika usein luennoilla ja tavan takaa julkisissa, etenkin juhlallisissa puheissa, levittelin kirjoitettuna tekstinä tyhjää paperiarkkia.
VastaaPoistaWau! en ole kuullut, että joku nyt julkenisi toimia noin?
Kuulijat loukkaantuvat, jos epäilevät esiintyjän puhuvan mitä sylki suuhun tuo.
Mä nauraisin - joskus kyllä tosin puhunut aika eri asiaa kun paperilla.
Vai indictment？
VastaaPoistaJuu. Syyte tavallisesta rikoksesta on indictment. Viraltapanoa varten on impeachment. Yhdysvalloissa presidentin viraltapanosta päättää senaatti, jota kuitenkin, ymmärrettävästä syystä, johtaa varapresidentin sijasta korkeimman oikeuden puheenjohtaja.
PoistaPerustuslaki ei sano istuvan presidentin indictmentista mitään, mutta vallitsevan korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan sellainen ei ole soveliasta. Trump ei saa talousrikossyytteitä ennen helmikuuta.
Juristit tekevät usein päätöksiä matemaattisista asioista, joten heidän olisi syytä ymmärtää myös matematiikkaa.
VastaaPoistaAjankohtainen esimerkki on kykenemättömyys ymmärtää eksponentiaalista kasvua. Koronatoimien mitoittaminen epidemiatilanteen mukaisesti kuulostanee matematiikkaa ymmärtämättömästä järkevältä, mutta on epäselvästi sanottu. Sitä vähintäänkin tulkitaan hölmösti, eli toimia mitoitetaan epidemian laajuuden mukaan. "Aallot" ja poukkoilevat säännöt ovat suoraa seurausta tästä.
Järkevämpää olisi mitoittaa toimet niin, että tartuttavuusluku on noin 1 tai alle. Jos luku on yli 1, tilanne on eksponentiaalisen kasvun vuoksi kestämätön, vaikka epidemian laajuus olisi pieni. Emme hyödy mitään, jos päästämme tilanteen ensin huonoksi ja toimimme vasta sitten. Yhteiskunnan kyky ainoastaan reagoida, ei ennakoida, on muutenkin vaarallinen.
Valinta korostaa viestinnässä päiväkohtaisia tartuntoja tartuttavuusluvun sijaan, ja vieläpä lineaarisella asteikolla logaritmisen sijaan toki myös opettaa suomalaisia aaltoiluun käytöksessään.