Itse oppinut

 

Paasilinnan nimissä kiertää näidenkin kirjoitusten kommentteja aforismi oppineista ja opetetuista. Siitä on keskusteltu ja oltu yksimielisiä. On erinomaista herättää ajatuksia.  Sen voi tehdä sanomalla terävästi, jos osaa.

 

Verkossa on (Wikiquote) kokoelmia verrattomia ajatuksia. Hyllyssäni on suuri määrä kirjoja, joihin on painettu ajatuksia, lainauksia, ajatelmia ja muuta katkoajattelua. Mukana on kiitettyjä mestareita ja suuria klassikkoja.

 

Kun nyt luen niitä, en yleensä ymmärrä lukemaani. Aika usein tunnen kuin tarkastelevani kerran kukoistanutta kaunistusten pakkasyön jälkeen.

 

Mutta viisauskirjat näyttäisivät kadonneen myös kaupoista ja kirjastoista. Ne ovat ehkä menneet samaa tietä kuin kaskukirjat, jollaisia tuli ennen paljon ja joita luettiin ainakin joulunpyhinä mielihalulla. Voi olla että omakin sormeni on käväissyt piirakassa. Varsinkin vanhemmissa, monesti murreasuisissa sutkauksissa kuulen sen harvinaisen äänen, jonka tikkataulun keskusta eli kymppi päästi saatuaan odottamattoman osuman. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

 

Olisiko kielentaju todella muuttunut? 

 

Etenkin näinä aikoina olen huomannut useasti uskottavan henkilön sanovan, että on opetettava toista harjoittelemaan.

 

Urheilija, nouseva muusikko ja jumaluusoppiin syventyvä voi ”harjoitella itsensä puhki”. Painojen lisääminen tankoihin tai juostujen kilometrien jatkuva kasvattaminen voi olla juuri se keino, joka katkaisee kamelin selän.

 

Tunsin kerran nuorukaisen, jonka mielestä saksan kielen epäsäännölliset verbit olivat täysin tarpeettomia. Niiden vaivalloinen opetteleminen sai mielellään jäädä väliin. Itse ikävystyin keskikoululaisena sellaiseen matematiikan kirjan kohtaan kuin ”funktiot” ja siirryin ketterästi eteenpäin. Otti aikansa käsittää, ettei tuo ratkaisu ollut alkuunkaan järkevä. 

 

Muutamassakin yleisesityksessä ajan käsite ja painovoima ovat osoittautuneet nyt ajankohtaisiksi. Oli hyvä huomata, että kun Newton oivalsi painovoiman vetävän omenan puusta, perässä tuli nerokas käsitys, että myös omena vetää maapalloa sinne puun oksalle. Laskemalla näkee, kumpi voima voittaa, vaikka tässä tapauksessa tuloksen arvaa oikein. Ratkaisevia olivat välimatka ja uusi käsite, massa. Tarvittiin Newton selittämään, miksi tykin ammuksen lentorata on kaartuva, ja uusi matematiikka laskemaan tuo kaarevuus.

 

Ajasta uusin tieto näyttää sisältyvän iskelmään ”Aika on aikaa”, joka jatkuu nerokkaasti toteamuksella ”ja taika on taikaa”. Toteamuksia ei osaa pitää kovin valaisevina.

 

Olen hyvin utelias: ensi viikolla ilmestyy kirja. Filosofian professori M. Strevens on ottanut selittääkseen, miksi tiede antoi odottaa itseään aivan turhaan ainakin 2 000 vuotta. Hänen ajatuksensa hätkähdyttää hiukan. Kolmikymmenvuotinen sota. Taivaallinen ja maallinen esivalta rahoittajineen oli menettänyt luottamuksensa. Ja ensimmäisten joukossa astui esiin Newton. Saapa nähdä, mainitseeko amerikkalainen filosofi von Humboldtin ja uuden uljaan ajatuksen: tietoa voi kerätä ja levittää järjestelmällisesti.