Merkilliset

Kuvassa Euroopan vanhin tavaramerkki, Stota Kopparberg, 1342. Tuttavien esken vain "Stora", Falun.

Brändi voi olla vanhempi keksintö kuin kirjain ja numero. Arvailujen usvassa tutkijat mainitsevat auringon merkin ja hedelmällisyyden merkin. Joka tapauksessa oma joukkomme, kädelliset, on ollut kova tuhertamaan maamaaleja ja uurtamaan kiven pintaa.

Tuntuisi houkuttelevalta liittää tämä kielen kehittymiseen, mutta varovaisuuteen on aihetta. Emme tiedä, mitä kaikkea eläimet osaavat osoittaa äänillä ja liikehtimisellä. Jopa nyt meneillään oleva virustutkimus lähtee osittain siitä, että proteiinien ja lipidien muoto vaikuttaa hyvin paljon.  Ne uutiskuvissa näytetyt tapit palloissa vastaavat joltain osin todellisuutta. Viruksia ei oikein osata sanoa elollisiksi, mutta tehdessään esimerkiksi solujen seinämille mitä tekevätkään, niistä tulevat mieleen sähköiset Lego-palikat.

Jossain vaiheessa ajattelimme, että sähkö tai kemia on se juttu. Nyt olemme pahemmassa kuin pulassa, kun fysiikka ja kemia näyttävät olevan ”sama” asia, ja kukaties biologia lisäksi. Missä on sitten tietoisuus?

Mysteeriuskontojen joukkoon lienee luettava sekin, että jos laitteeseen on liitetty omenan kuva, sellaisen josta on haukattu, hinnan voi kaksinkertaistaa, ja kansa ostaa. Sen tiedämme aika varmasti, että osakkeiden pörssikurssit kuvastavat enemmän ostajien henkisiä tiloja, kuten heidän pelkojaan ja toiveitaan, kuin yhtiöiden tunnetuin tavoin laskettuja tulosodotuksia.

Kun tälläkin palstalla soimataan poliittisia johtajia mitä villeimmistä valheista, on ehkä välillä myönnettävä, että täysin normaaleina ja myönteisinä pitämämme ajatukset, kuten suomalaisuus tai kansallisuus, eivät aukea. Niillä tarkoitetaan mitä milloinkin, ja välillä kummallisin perustein. Isänmaallisuuden nimessä tapetaan mutta äidin maallisuuden merkeissä ei. Risti – ikivanha merkki - näyttää olevan tällä hetkellä niin vastanmielinen, että se korvataan jossain puolikuulla, eikä risti kaulariipuksena ole täysin vailla merkitystä.

Tavaramerkkinä sana saattaa lisätä tai viedä arvoa huimasti. Jotkut ovat tarkkoja siitä, onko auto Mercedes, Ford vai Toyota. Oma tavaramerkkini on ”Kemppinen”, koska kirjoittajilla on nykyisin sellainen tapa, että merkitsevät nimensä näkyviin. Voin muuttaa nimeni muotoon Pirkka-tuote, mutta se ei taida olla käytettävissä. Sanoma olisi selvä: milloin mitäkin, yleensä vaaratonta, ei koskaan herkullista. Yritin myydä hautakivestäni mainostilaa K-ryhmälle. mutta eivät ne ostaneet.  Olisin lisännyt kiveen niemeni perään ”Pirkka-tuotteiden harras käyttäjä”, mutta ei kiinnostanut.

Ehkä seuraavat vaihtoehto olisi se erään hienon elokuvan kahvitölkki tuhkalle, Maxwell House tai Hills Bros.

Erikoista muuten miten tuskalla päähän ajettu katekismus ei pysy mielessä. Nytkin eräät kommentoijat kirjoittavat ”tuonpuoleisesta elämästä” sivuuttaen sen, että ajatus sielun tai ruumiin hujahtamisesta taivaaseen kuolinhetkellä ei perustu raamattuun eikä kristilliseen perinteeseen. Se menee niin, että veri punnitaan maailmanlopun aikoihin, viimeisenä päivänä. Kolmantena päivänä nousi kuolleista eräs toinen henkilö, ja asiasta riittää suukopua tänäkin päivänä. Lieneekö ollut tottakaan?

Äitini mainitsi, että eräs pössöpää kiersi kertomassa maailmanlopun tulosta jo hänen lapsuudessaan Kauhavalla 1920-luvulla. Minä mainitsen, että aion yllyttää äitiäni kirjoittamaan muistelmansa. Nyt olisi hyvä aika. Käteeni osu Shaun Bythellin uutuuskirja ”Elämäni kirjakauppiaana”, joka on todella mukavaa luettavaa. Tapahtumapaikka on Skotlanti, oikein sieltä periltä, herra paratkoon. Niin että Perttu, huomio!