25. elokuuta 2020

Kunniagalleria



Jokseenkin kaiken tarpeellisen tiedon vakoilija saa maassa muodissa olevasta autosta. Jos esimerkiksi Merkelin maata ei ymmärrä olla pilkkaamatta, Volkswagen-konserni ja Daimler eli Mercedes ovat selvinneet erittäin vakavista tuotantojärjestelmän virheistä ja näyttävät vierivän seuraavaan maaliikenteen aikakauteen liput liehuen. Kiina teki uskomattoman hienon sijoituksen ostamalla Volvon ja jättämällä sitten vapaat kädet sen suunnittelijoille, jotka voivat hyvinkin olla maailman parhaita. Ja Japanin talouden tähdet Toyota, Nissan ja Honda eivät parane valekuristustaudistaan.

Mutta Yhdysvaltain ylivoimainen mieliauto on Kia Telluride 5 X. Ylisuuret tila-autot ja valemaastoautot ovat väistyneet. Telluridea ei pystytä valmistamaan läheskään niin paljon kuin olisi kysyntää.

Ja auto on kuin Trump: kovaääninen, lupaa muodoillaan enemmän kuin pitää, rähisee olemattomille, ei kykene keventämään kenenkään taakkaa.

Neljälitrainen kuutosmoottori hörppii hämmästyttäviä määriä pelkkää bensiiniä, ei tarjoa edes nelivetoa, toisin kuin luulisi, painaa kaksi tonnia, kiihtyy kuin piru ja näkyy useimmiten kaupungeissa, joihin se soveltuu todella huonosti. Pituus viisi metriä. Leveys kaksi metriä.

EU:n päästöraja on 120 g, Telluriden lukema on 259g / km.

Jos keksitti ihmetellä Venäjää, siellä on paikoin edelleen käytössä 1940 amerikkalaisen konseptin perusteella kehitetty T-34 eli suomalaisittain Sotka, V 12 -diesel. Erikoinen maa se Venäjä. Sodan parhaimpiin kuuluva panssari ja hävittäjäkone (Jak) ja kohta sodan jälkeen maailman paras käsiase mm. poliittiseen vaikuttamiseen maapallon eri puolilla, Kalashnikov.

Olen varmaan kertonut, millaista on ajaa sit todella isoa, kuusilitraista Pontiacia Malibusta Los Angelesiin ja takaisin? Kieltämättä siinä kävi mielessä naapurikunnan sanonta ”kukaan ei oo mikään”. Sano Rannanjärvi.

Tiedän vain yhden hyvän kirjailijan, joka on paneutunut oivaltavasti autokauppiaan elämään. Hän oli John Updike. Suomensin hänen romaaninsa ”Autokauppiaan unelmat” ja ”Amerikkalainen tarina” ja vielä erään. Kun ”Rabbit at Rest” ilmestyi, olin muissa puuhissa. Sarjan ensimmäinen, ”Rabbit run” ei ole maineensa veroinen

Silti hattu päästä! Harry ”Rabbit” Angstrom , jonka sukunimeen Updike on piilottanut sanan ”Angst”, on myöhemmän Trumpin äänestäjän perikuva, alkujaan konelatoja pienessä Pennsylvanian kaupungissa, ja sitten appensa autoliikkeen jatkaja, joka siirtyy diilaamaan Toyotaa ja yrittää selostaa sen arvoja punaniskaisille ostajaehdokkailleen.

Romaanissa on jopa S. Lewisiin ja Dreiseriin rinnastaen hienoa se, ettei päähenkilössä ole mitään erinomaista eikä hänellä ole mainittavia ansioita. Hän on vain kerta kaikkiaan amerikkalainen, mikä tässäkin tapauksessa merkitsee hollantilais-saksalaista sukutaustaa sadan vuoden takaa, ellei sitten kerrassaan ruotsalaista. Hänen luonteensa liikkeellä pitävät voimat ovat kiima ja kateus, joista lopulta tulee hänelle myös lankeamus.

Updike on aika paljossa samanlainen kuin suuresti suosimani Bellow ja Doctorow, jotka kuitenkin molemmat ovat minulle hiukan liian sivistyneitä.

Lähivuosikymmeninä paikkaan puutteeni ja luen Norman Mailerein paksut kirjat, koska uskon erehtyneeni Mailerin pakonomaisista paskapuheista niin etten ole huomannut, että hän kuulemma on kuvannut teollista painajaista kuin mikäkin John Cheever (Amerikan Tshehov).

Updikesta lähemmin katso tämä blogi 30.1.2009 ”Updike lepää”.

11 kommenttia:

  1. Autokauppiaiden elämää en sen lähemmin tunne, mutta corollanräpsyllä autoilun aloittaneena löysin hyvinkin samaistuttavaa Kari Hotakaisen Klassikosta.

    Tässä linkki elokuvaversioon:

    https://www.youtube.com/watch?v=wtBhn3UjD9w

    VastaaPoista
  2. Musiikista ja autoista: Säveltaidetta on peltipakosarjaisen bensa-V8:n arvovallantäyteinen murahdus sitä puolikevyesti työntouhuun kutitettaessa.

    VastaaPoista
  3. Paras kuvaus ameriikkalaisen autokauppiaan sielunmaisemasta sisältyy kuitenkin Steinbeckin teokseen Vihan hedelmät (Grapes of wrath). Sen luvun lähes maaninen tyyli ja sanojen rytmi jäävät kyllä mieleen.

    VastaaPoista
  4. On tullut omistettua muiden romujen ohella kaksi jenkkirautaa joissa molemmissa oli V8.

    Ääni on komea ja kulutus sitäkin komeampi.

    Auton historia on hyvin erikoinen jos jaksaa käännellä muitakin kuin ne tavalliset kivet.

    Ensimmäinen kirjoihin jäänyt ja väitetysti toiminut auto toimi hyöryllä ja seuraava sähköllä.

    Kaasulla ja nestemäisillä polttoaineilla toimineita autoja piti odottaa vielä vuosikymmeniä sähköauton jälkeen.

    Polttokenno, joka nyt on ehkä tulossa yhä yleisemmäksi, täyttää kohta 200 vuotta eli on samaa ikäluokkaa sähköauton kanssa.

    Ensimmäisen sähköisen mannertenvälisen kaapelin ikä on noin 170 vuotta.

    Ensimmäisestä satoja kilometrejä kantaneesta ihmisääntä välittäneestä radiolähetyksestä on noin 115 vuotta jotakuinkin.

    VastaaPoista
  5. Itse ajelin aikoinaan (samoihin aikoihin) Honda Civicillä pitkin Los Angelesin moottoriteitä, eikä tuntunut miltään, paitsi ehkä vähän silloin kun ohi ajoi rekka, jonka renkaat olivat autoa korkeammat.

    VastaaPoista
  6. Autokauppiaan oletettua sielunelämää kuvaa Coen-veljesten elokuva Fargo, jossa taloudellisessa ja henkisessä kusessa oleva autokauppias palkkaa pari pikkuroistoa kidnappaamaan vaimonsa kiristämään appiukoltaan lunnaita. Asiaan liittyy raskaana oleva poliisi sekä oksasilppuri. Mikään ei kaupassa onnistu.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: tunnustan unohdin Hotakaisen ja hänen autokauppiaansa. Innostuin miettimään. Hotakainen on melkoinen tosielämän unelmien osaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvassa ehdottomasti parhaiten onnistuu Arvi Lind. Lyhyt mutta yksi parhaista roolitöistä vähän uudemmissa kotimaisissa elokuvissa.

      Poista
  8. No, hiiri ja elefantti(norsu)olivat hyviä ystäviä ja heillä oli tapana tehdä iltaisin pieniä promenadeja. Heidän vakioreittinsä varrella oli aloitettu työt ja reitin varteen oli kaivettu iso monttu, johon elefantti putosi. Hiirelle tuli hätä ja hän mietti miten saisi ystävänsä pois montutsta ja hiffasi, että hänella on tallissa Kia Telluride 5 X, jolla hän veti ystävänsä ylös.
    Joitakin aikoja myöhemmin hiiri putosi samaan kuoppaan ja nyt elefantti aprikoi keinoja saada ystävä ylos kuopasta. Elefantti totesi, että hänellähän on takajalkojen välissä hyvä apuväline, jota pitikin hiiri sitten kipusi ylös. Mitä opimme tästä; kun se pelaa - ei tarvita Telluridea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä samainen hiiri sanoi elefantille, kun ne kävelyllään ylittivät puusiltaa.
      ”Kuuntele kuinka askelemme kumisevat”.

      Poista