Katsotaan

Sanoi lääkäri.

Mietin, olisiko isästäni tullut hyvä lääkäri.  Asia ei ole ajankohtainen, koska hän on jo kuollut vanhuuteen. Isäni oli ammatiltaan  juoksupoika, nykykielellä polkupyörälähetti. Ennen suurta isänmaallista sotaa, johon hän osallistui, hän oli kuitenkin käynyt keskikoulun, vapaaoppilaana mutta  Normaalilyseossa, enimmäkseen jalan Sörnäisistä.

Suoritettuaan lukion tenttimällä hän huomasi olevansa vastoin odotuksia hengissä palatessaan Lapin sodasta liiankin tutuksi tulleella Junkersilla. Ajatus oli yrittää metsänhoitajaksi tai lukea luonnonhistoriaa. Talossamme asuneet alan opettajat sanoivat yhteen ääneen, että hui hai. Lakimies!

Nyt ainakin muutamaa jälkeläistä kiinnostaa lääketiede tai sen kyljessä biotieteet. Keskustelin tällaisen jälkeläisen kanssa; hän kyllä on jo urallaan takasuoralla. Sanoin että juuri lakimiehen tehtävissä hän olisi niin ikään menestynyt, koska stereoskooppinen sosiaalinen näkö on hyvä ja otteista löytyy riittävää väkivaltaisuutta, millä tarkoitan kielteisyyden kestämistä.

Sekä asianajaja että tuomari käsittävät onnistuneensa, kun kaikki poistuvat paikalta lievästi tyytymättöminä. Puhe juttujen ”voittamisesta” tai asiakkaan ”pelastamisesta” ovat katteetonta romantiikkaa ja yksittäistapausten yleistämistä.

Kyllä lääkäri olisi ollut hyvä. Meillä on suvussa ihmisiä, joilla on hyvä korva. Ihmiset joiden ajatuksia uskoin sanoivat, että ehkä patologia lukuun ottamatta korva on lääkärin tärkein elin, ja näppärät kädet sekä hyvä ruumiillinen ja henkinen kunto sangen tarpeellisia.

Ennen vanhaan lääkärit tienasivat hyvin, ja erityisesti yrittämättä pääsi vaihtamaan paikkakuntaa. Kun en kaupunkeja tuntenut enkä ollut juuri käynytkään, arvelin että ne mahtavat olla hienoja paikkoja.

Kokemukseni mukaan etenkin ne, jotka ovat pröteviä töistään ja viroistaan, ajattelevat hiljaisessa mielessään, että ammatinvalinta meni aivan puihin. Tunnen kulkukauppiaita (joillakin heistä on vuorineuvoksen titteli), joista olisi tullut oivallisia ja onnellisia kanttori-urkureita. Muistan papin, jonka kaltaista olisi kaivattu makkaratehtaalla.

Korona-keskusteluun olisi tarpeen yksi lisä. Työttömyyden tehdessä tuhojaan yksiuhri on koulutus, oikeastaan työura. Sellainen tulee olemaan harvemmilla.

Yhdysvallat on osoittautunut ennen uumoillusta ratkaisusta ongelmaksi. Talousväen pelkäämän eriarvoistumisen takana on erittäin paha ongelma, koulutus. Maan koulujärjestelmä on ennen kaikkea sekava ja epätasainen ja ylemmällä tasolla monin paikoin aivan käsittämättömän kallis myös opiskelijoille.

Amerikkalaiset eivät ennenkään oikein ymmärtäneet, ettei se ole heidän pelkäämäänsä sosialismia, että Euroopassa opiskellaan monin paikoin käytännössä ilmaiseksi, tai tuet ja edut huomioon ottaen pienellä palkalla. Suomi on tästä esimerkki. Suuri suomalainen kysymys on, osoittautuuko koulujärjestelmämme kyllin notkeaksi nyt kun ainakin palveluammattia pitää ehkä vaihtaa jopa monta kertaa. Viittaan kohteliaimmin siihen, että kun meillä päivittäistavarakauppa menestyy nytkin erittäin hyvin, sillä puolella koulutus tuntuisi olevan järkyttävän hyvä. On ymmärretty, että koulutus ei ole valtion eikä kuntien vaan vähän kaikkien asia. Korkea aika.