Tarkoitukseni oli kehua Anssi Sinnemäen kirjoitusta Kritiikin Uutisissa. Hän kuvaa kahta armottoman vastaanoton saanutta kirjaa. Toinen on Palomeren ”30-luvun kuvat” ja toinen Esa Adrianin ”Heinäsirkka kulkee kankeasti”. Molemmat ovat edelleen rajun oloisia kuvauksia vasemmistokulttuurin korkeiden nimien joukosta.
Sinnemäki ei mainitse, että Esa Adrian -vainajan kirjan jännittävä nimi on Raamatusta (Saarnaaja 12 luku). Tuo kohta on muuten englanniksi vielä oudompi: grasshopper lies heavy.
Sinnemäki on edelleen niin erinomainen kirjoittaja, ettei vastaavaa löydy äkkiä. Näiden teosten elvyttäminen on armollista. Merkittäviä kirjoja. Palomeren muuten luin jo 50-luvulla eli käsittämättä avainromaanin kohdehenkilöitä, joista yksi kuuluu olleen myöhempi pääjohtaja Reino Oittinen ja kirjoittaja itse Rolf Palmgren.
Jos joku ei tietäisi, Esa Adrian oli ainakin ennen numero yksi venäjän kielestä suomentajana ja hallitsi kaikki kielialueen klassikot. Hän kuului äitinsä puolelta kuuluisaan Sinervon klaaniin ja oli menettänyt venäläisen isänsä Venäjälle.
Jari Ehrnrooth kirjoitti eilen Yle sivuilla Areenan kolumnin Ruotsista ja ruotsalaisuudesta koronan aikaan, vain hiukan liian tutkijakielisesti. Hänkin on maan viisaimpia ihmisiä. Hänellä ei ollut hyvää sanottavaa Ruotsista, jonka hän arvioi edustavan välinpitämättömyyden eturintamaa.
” Juuri arvopohjan ja tietopohjan yhteen valaminen on betonoinut valtionepidemiologi Tegnellin lakisääteisen yksinvallan. Vaikka hänen koronaoppinsa on tosiasioiden vastainen ja vailla tutkimusnäyttöä, kaikki puolueet ruotsidemokraatteja myöten ovat tukeneet häntä. Kritiikkiä esitetään vasta nyt, kun on liian myöhäistä katua.”
”On oltava armollinen myös…” on tämän vuoden uuskieltä. Sen käyttäjät ovat tietämättömiä kiristillisestä dogmatiikasta. Armo (misericordia) on aivan eri asia kuin armo (gratia). Jos vielä kirjoitettaisiin hyvin, edellinen tarkoittaisi ”sääli” ja jälkimäinen ”armo”, joka on yksi uskontunnustuksen opeista: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksessa.
Ja kuten Simone. Weil sanoo teoksessaan ”Painovoima ja armo”, armo kumoaa painovoiman kuin kivi, joka putoaa taivaaseen. Se kohtaa ihmisen odottamatta ja ansiotta. Juuri tästä asiasta muuten kirjoitti laajan ja nähdäkseni ratkaisuiltaan virheellisen tutkimuksensa kuuluisa sveitsiläinen Karl Barth. Reformoidussa kirkossa armolla on tapana muuttuu oikeudeksi: koska olen sanut armon, saan tehdä mitä tahansa.
Suomessa oli myös puhuttelu ”vanha armo”, jota käytettiin muun muassa Niskavuoren emännästä. Myös kolmas persona oli käytössä: olisiko armolla antaa köyhälle jauhoja?
Mutta Ruotsi on päättänyt, että ihmisyhteisö päättää ja ihminen siis väistyy esimerkiksi kuolemalla ennen aikojaan vanhainkotiin.
Ehrnrothia ja siten myös Esa Adriania mukaillen: länsimaisen demokratian korkein aste on fasismi. Tämän johtopäätöksen haluan tehdä ruotsalaisille armottoman selväksi.
"Jari Ehrnrooth - - Hänkin on maan viisaimpia ihmisiä."
VastaaPoistaHeh - älä muuta viserrä!
Nyttemmin on muuten, mirabile dictu, sitä maankuulua "arkaaista vihaa" havaittu himpun verran myös aikalais-bättre folkinkin keskuudesta, vaikka ei puusta katsoen millään uskoisi (vrt. esim. Meri Arni-Kautun väitös, UEF 2020).
Raoul, ei Rolf.
VastaaPoistaÄänestin Raoul Palmgrenia vuoden 1982 valitsijamiesvaalissa. Olisin äänestänyt hänen luokkakaveriaan Reino Oittista, jos hän ei olisi mennyt kuolemaan, vieläpä Helsingissä.
PoistaEn nyt aivan näkisi Ehrnroothin tavoin. Ruotsissahan pääsyyy tilanteeseen on hallinnollis-juridinen ja yritystoiminnallinen. Päätösvalta on siirretty maakunnille ja niiden sopimuskumppaneina oleville yksityisille hoitolaitoksille. Toisin kuin meillä vanhasta muistista vielä oletetaan, normitusta eri aloilla on jo vuosia "kevennetty", valvontaa heikennetty ja toimintoja yksityistetty. Eikä valmiuslakia ole. Tee siinä sitten jotain, jos haluaisitkin.
VastaaPoistaViimeksi törmäsin "vanhaan armoon" Tommi Kinnusen Pintissä - hän oli kirjassa Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan vanha rouva.
VastaaPoistaAsiasta toiseen: monien mielestä Pintin lasinteon tarkka kuvaus oli uuvuttavaa, mutta minusta se oli mielenkiintoista. Minua kiinnostaa miten asiat oikeasti tapahtuvat.
Vielä kolmanteen: kuulin juuri, että Mäenpään vieraslaji-heitosta nostetaan syyte. Jo on aikoihin eletty - tai itse asiassahan teemme paluuta vanhan ajan ahdasmielisyyteen. Syytehän ei perustu siihen, mitä Mäenpää sanoi, vaan siihen mitä hän syyttäjiensä mielestä tarkoitti.
Ajatusrikos siis. Onneksi olkoon. Tulevien aikojen Palomerillä ja Adrianeilla riittää aiheita.
PS. Vielä vettä kiukaalle: minunkin mielestäni se, että samat tahot jotka edistävät kiihkeästi maahanmuuttoa vieraista kulttuureista, kuitenkin samaan aikaan hysteerisesti vastustavat vieraiden kasvien tuloa Suomeen. Eikö siinä haiskahda aika tymäkkä freudilainen sublimaatio?
Tapsalla ei liene minkäänlaista kokemusta puutarhahommista kun peesaa Mäenpäätä niihin verraten. Mm. lupiini jo mainitun jättiputken ohella on sellainen tulokas, ettei sitä porkkanapenkkinsä koristeeksi halua yksikään mullanmuokkaaja.
PoistaMaahanmuutto ja kasvimaiden hoito ovat täysin eri asia.
Sananvapaudenrajojensa kokeiluun voi käyttää muitakin metaforia jos mielikuvituksessa varoja piisaa. Toisaalta jos pelkästään sellainen harrastus mieltä ja miestä elämässä kantaa niin lie syytä jo opiskella välillä itseään ja olemisensa tarkoitusta. Kitkeä samalla mielensä rikkaruohoja näkemäesteenä olemasta.
Porkkanapenkissähän lupiini on hernekasvina vain mukava typettäjä, mutta tienvarsilla (kotoperäisten lajien, erityisesti ketokasvien kannalta) ikävä liiallisen ravinteikkuuden tuoja.
PoistaOletko kokeillut lupiinia porkkanapenkin "typettäjänä" kun noin sanot? Siinä kyllä käy niin, että lupiini menestyy, mutta porkkanoista ei kasva edes pikkupojan pippelin kokoisia. Lisäksi lupiini on kovasti myrkyllinen kasvi ja sen maanpäällisten versojen käyttö lannoitteena onnistuu vain kompostoinnin kautta.
PoistaOttakaapa talikko ja käykää kaivamassa lupiininjuuritupas tarkasteltavaksenne. Jo yhden lupiinitupsun juurakko on yhden kesän ajan kasvaneena niin valtava, että ei siinä ravintoa porkkanallekaan jää vaikka porkkanansiemen (se pienen pieni musta piste kämmenellä) itsessään sisältää jo sinällään niin suuren ravinnepotentiaalin, että juureksesta kasvaa melkein pelkässä hiekassa hyvin kasteltuna melkoinen jötkäle.
Lupiinin ainoa haittapuoli ei siis ole liiallisen ravinnon (typen) tuottaminen, vaan myös sen itseensä maaperästä kiskomien ravinteiden valtava tarve. Lupiinia itseään hyödyttävä kierre lähtee helposti eskaloitumaan ja lopulta kasvi käyttää ravinnokseen itse itseään kun se on imenyt kaikista muista kasveista "veret". Varsinainen kannibaali siis. Kuten jättiputkikin ja vastaavat muut "haittalajit".
Eikä lupiini paljoa poikkea ihmislajista joka ihonväristä riippumatta toimii maapallolla kaikkea ahmien. Ihmislajista ei siis voida puhua vieraslajina silloin, kun se tällä planeetalla mellastaa muuten, kuin jostain avaruudesta tarkasteltuna (jos siellä olisi joku oikeasti vieras laji tarkastelemassa).
En kyllä ole huomannut mitään erityistä kiihkoa tai aatteellisuutta tuossa vieraslajihommassa. Sehän tulee ytimeltään EU:n lainsäädännöstä, mutta eivät ao. virkamiehetkään mitenkään yli-innokkaasti näytä asiaa edistävän. Sinänsä erinomaisen järkevää hommaa, ja perusteet ovat usean lajin kohdalla taloudellisia. Ja monet noista lajeistahan ovat hyvin vahingollisia, osa suorastaan vaarallisia. Esimerkiksi kaukasianjättiputki aiheuttaa pahaa-aavistamattomille palovamman kaltaisia ihovaurioita. Lähusukulaiseni sai. Kyllä tästä kaikenlainen luuloteltu ideologia on kaukana, hysteriasta tai ulkomaalaispolitiikasta puhumatakaan.
VastaaPoistaOlen käyttänyt kymmenen päivää saadakseni pihani vanhat kurtturuusut tuhotuiksi, ensin maanpäälliset osat ja sitten seuraavana kesänä karmeat kolmen ranteen paksuiset juuristot, joiden kasvullinen leviäminen oli aivan hillitöntä. Nyt voi noita paikkoja viimein käyttää johonkin aivan muuhun tuon täystuholaisen jälkeen. Olisipa vaan joku aikoinaan kieltänyt minua ostamasta ja puutarhakauppaa myymästä!
PoistaKymmenen päivää ei riitä kurtturuusun täystuhoamiseen sillä aina maahan jää jokin juurenpätkä ja kohta paikka on samaa kasvia valtoimenaan. Vasta kymmenen vuotta voisi riittää kun joku on kaivamassa ilmestyvät alut juurineen pois, mutta sekään ei ole varmaa.
PoistaTotaalinen syvämuokkaus (n. 80 cm) maanvaihtoineen on yksi mahdollisuus, mutta ongelma siirretään vain vaihtomaiden mukana muualle.
Mutta entä sitten, kun vakituisesta "kaivelijasta" itsestään aika jättää? Välittääkö tontin seuraava omistaja hittojakaan jostain tällaisesta asiasta?
Kaikki muutkin ruusulajit ovat miltei yhtä viheliäisiä laajoille alueille työntyvine juuristoineen jos niiden rajukin leikkaaminen ja juuristojen kasvimailta jyystäminen ei pysy vuosittain toistuvana toimenpiteenä.
Ruusujen ainoa oikea koristekasvina tomiminen olisi ruukku. Juuret pitää senkin kukkaloiston loputtua polttaa jos ei ole kellaria jossa ruukun voi seuraavaa kesää varten säilöä ja kasvattaa uudet alut samoista juurista.
Mäenpään käyttämä kielikuva oli selkeä, asiallinen ja hyväntahtoisen vitsikäs.
VastaaPoistaJaa-a, miksikään kutsuisin sinua hyväntahtoinen vitsikkäästi?
PoistaKävisikö rikkaruoho tai seitikki?
Että joku on ikään kuin jotain, joka on tarkoitus tuhota. Selkeää, kyllä.
PoistaJoo, mutta kun se oli selvästi neuvostovastainen!
Poista(Vai mitä termiä oikean uskon arvostelemisesta nykyään käytetään? Hesarissakin viime viikolla joku tohtori tutki niiden sielunelämää, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen! Siis USKO... taisi lipsahtaa ihan vahingossa totuus.)
Pökkelökääpä?
PoistaToipila on hyväntahtoinen mutta kotoinen Sontasittiäinen.
PoistaLimanuljaska on hyvä, jo Aku Ankankin sertifioima sana.
Poista"Että joku on ikään kuin jotain, joka on tarkoitus tuhota. Selkeää, kyllä."
PoistaMitään tällaistahan Mäenpää ei sanonut.
Kaikki tämä on sinun omaa kuvitteluasi.
PS. Äläkä vastaa inttämällä tai herjaamalla. Vastaa sitaatilla.
”Älkää paaduttako sydäntänne”. Siis annan ja pyydän anteeksi.
PoistaKaikista tavoista hallita voidaan siirtyä hirmuvaltaan tai terroriin.
VastaaPoistaParhaatkin tavat hallita ovat parhaimmillaankin olleet keskikertaisia.
Enhroothin käyttämä totaalisen demokratian käsite on valitettavan tuttu historiasta.
Keir Gilesiltä ('Moskovan opit', Docenco, 2020) opin taas uuden hienon sanan tai sanaparin. Gilesin mukaan Venäjällä on dekoratiivinen demokratia.
PoistaEli suomeksi siellä on demokratiaa koristeeksi. Taviksella ei siellä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon, varsinkaan jos on eri mieltä kuin johto.
MMM...
Eipä ole minullakaan mitään mahdollisuutta vaikuttaa Suomen johtoon, jonka kanssa olen monestakin asiasta täysin eri mieltä.
PoistaPitäisi kai ainakin hankkia ensialkuun enemmistö ajatusteni taakse, demokratiassa kun eletään. Saattaa muuten olla vähän sama homma myös Venäjällä?
Ja että Venäjän puolueellinen media kahlitsee vallan arvostelua ja toisaalta vahvistaa sen viestejä?
Onko tässä nyt sitten muka jokin ero Suomeen nähden?
On ero. Sinun kirjoitteluasi ei Suomessa mitenkään rajoiteta. Netti on sitä täynnä. Mutta painetuilla lehdillä on oikeus olla julkaisematta paskaa. Mutta jos haluat voit halvalla painattaa itse. Kirjapainoilla on pulaa töistä.
PoistaPitäisikö Venäjällä päättää markkinavoimat?
Poista