Puhvetti ja Paari

Valtioneuvosto tiedottaa. Erään lähdeteoksen mukaan Päämajan suomea äidinkielenään puhuvat kenraalit katsoivat silmät tapillaan, kun Mannerheim mainitsi saaneensa syntymäpäivänään onnittelusähkeen muiden ohella Neuvostovaltiolta. Kysymyksessä oli siis valtioneuvosto.

Ruuan hakeminen puhvetista ei käy päinsä, vaikka ravintolat saavat avata. Odotan ainakin yhden julkisuudenkipeän kollegani julistavan puhvetit tai niiden karttamisen perustuslainvastaisiksi.

Noutopöytä oli ”voileipäpöytä” vielä taannoin, ja englanninkielisessä tekstissä esiintyi sana ”smorgosbord”, jota pidettiin ruotsalaisena keksintönä. Sekä isäni että isoisäni kertoivat rasistisia tarinoita, joiden mukaan saksalaista tai venäläistä ei pitänyt päästää lähellekään noutopöytää, koska he täyttivät lautasen lisäksi taskunsa, reppunsa ja kaverin repun. ”Ja siihen silliinkin minä sylkäisin”, kuulin itse jonkun leuhkaisevan ylpeänä Ruotsin laivan ihmeellisen voileipäpöydän ääressä hoiperrellessaan.

Ette muuten välttämättä tiedä, mikä oli ruokapaikan eli grillin edellinen nimi. Automaatti. Olen itse syönyt automaatissa Berliinissä ja Pariisissa. Ja nuorempi poikani oli kovin innostunut, kun Los Angelesissa oli Venicen puolella 50-luvun asussa säilytetty  ”diner” eli ruokapaikka ajalta ennen pikaruoka- eli moskamurkinapaikkoja.

Elän siinä uskossa että termi ”moskamurkina” (junk food) keksi Jyrki Jahnukainen, joka suomensi ”Tenavat”-sarjakuvaa Hesarille Hänen kynästään on Ressun roolihahmo Jakke Jäyhä (Joe Cool). ”Tenavat” rakensi hyvää tahtoa Amerikalle siinä kuin Aku Ankka aikaisemmin. Pidän suurena menetyksenä, etten matkustanut tapaamaan Charles Schultzia, kun siihen tarjoutui tilaisuus 1997.  Toisaalta en olisi kehdannut kysyä, syntyikö tuo nerokas sarjakuva sattumalta ja vahingossa, kuten luulen.

’Puhvetti’ ei liity syömiseen (bouffe), vaan penkkiin, joka on myös sanan ’pankki’ peru.

Tietoni muuan maataloustuottajat toivat Suomeen baarit. Kauhavallakin matkustajakodin ruokala muuttui baariksi, ja pian Lauttamuksessa oli muun muassa liivibaari, jossa myytiin siis tissiliivejä, jotka olivat tulleet kovasti muotiin.

Baari on siis tanko. Oli se tunne, kun Matin kanssa sitten menimme Lontoossa oikeaan pubiin. Olin opiskellut kirjoista hämmentävän monimutkaiset säännöt ja painanut mieleeni tiedon, ettei naisväen pitänyt asioiden baaritiskillä lainkaan. Mutta olutta juotiin! Ja kyllä oli pahaa!

Lontoossa opiskeleva veljeni opetti minulle, ettei rahaa saa pitää lompakossa. Pubissa vetäistään seteli juoman maksuksi nimenomaan rintataskusta.

Valion baarit mullistivat nuorison elämän kaupungeissa 1950-luvulla. Jymytuote oli jäätelösooda eli sitruunasoodaa (tyyppiä Sprite), siinä kelluva jäätelöpallo ja koriseva pilli, jolla herkkua nautittiin. Myöhemmin olen kuullut, etteivät nuorten naisten opinnot tyttölukiossa sujuneet lainkaan ilman pistäytymistä ”räkälässä” eli siis Valion jäätelöbaarissa.

Mummoikäisten (21 vuotta tai jopa enemmän) lounas oli lasi vettä ja Kent-savuke. Itse näin naisen, jonka kanssa menin naimisiin, Uudenmaankadulla Liukon baarissa nauttiessani kaurapuuroa lounaakseni ja syödessäni kotoa tuomiani voileipiä. Myöhemmin sain kuulla puheena olevan naishenkilön kiinnittäneen minuun huomiota ihmetellen, kuka voi olla tuollainen juntti. Se olin siis minä, ja olen edelleen.

Oma arvaukseni on, että jäätelöbaarit hävittivät kulttuurimme voimatekijät, keskiolut ja e-pilleri. Siis 60-luvun lopulla.