Epätyö

Etätyö oli sääntö jo 1600-luvulla. Väitöskirja-aineistooni löysin sen pettämättömät jäljet kyllä myös varaisrenessanssin Pohjois-Italiasta. Nyt, vain 30 vuoden kuluttua, ymmärrän yhteyden pandemiaan. Paiserutto muutti kaiken.

Euroopan kuuluisin ja Pohjois-Euroopan hienoin laki syntyivät käsittämättömän nopeasti. Justinianuksen lakikirjan nimi kuuluu yleissivistykseen, Corpus Iuris Civilis. 

Ikätoverini Hannu Tapani Klamin surullisesti kuoltua jo 2002 taidan olla maassa ainoa, jolla on tutkijan käsitys yleisestä oikeudesta antiikista yli keskiajan. Klami oli omaa etuaan ajatellen hiukan liian nopeaälyinen ja hyvämuistinen.  Sekä oikeushistorian että teorian puolella paneutumisen puutteellisuus näkyy, enkä sanoisi tuolla tuotannolla olevan enää mainittavaa merkitystä.

Sama koskee tietysti minuakin.

Tuo suunnaton 500-luvun lakikirja laadittiin noin 4 vuodessa sillä terveellä periaatteella, että poliittisesti tarkoituksenmukaiset osat löytyneistä vanhoista laeista ja lainselityksistä selitettiin ”aina” voimassa olleiksi, ja vanhojen lähteiden puuttuessa niitä sepitettiin omasta päästä.

Myös Ruotsin valtakunnan laki 1734 syntyi vahingossa, kun suurvalta Ruotsin Tarton hovioikeus jäi vaille Tarttoa, ja sen jäsenille tarvittiin askartelua, joka pitäisi heidät poissa muusta pahanteosta.

Kun Saksan perustuslakituomioistuin hölmöilee tai Trump tai Putin keksivät kiistan aiheita Kiinan kanssa, mikään media ei tiedä, että nuo ongelmat on pantu pöydälle yli 1500-vuotta sitten ja niitä on pyöritelty siitä erin. Esimerkiksi suvereniteetti on yksi legitimaation muoto.

Koska syvä historia edellyttäisi hyvää latinan ja teologian osaamista, alalle ei ole hakeuduttu. Liian myöhään olen itse käsittänyt, että ”roomalaisen oikeuden” runko oli Etruriassa, Lyydiassa ja Foinikiassa jo kun Rooma oli ryhmä risumajoja. Arvaan valistuneesti, että Egyptin erämaalöydöistä hahmottuu selkeäpiirteinen kauppaoikeus, joka näkyy meille vain ”merikansojen” hyökkäilynä ja pronssikauden romahduksena.

Mutta en opiskele egyptiä enkä akkadia.

Kun aloitin korkeimmassa oikeudessa 1976 ja pääsin seuraamaan monia henkilöitä, jotka olivat pysäköineet sinne 1930-luvun alussa, työhuoneita ei ollut. Istunnot olivat lyhyitä ja tarpeettomia. Työ tehtiin kierrättämällä ”lappuja” eli asiakirjoihin liittyviä lyijykynällä töherrettyjä muistiinpanoja, joissa tyypillisesti esitettiin ratkaisujen perustelut. Turhan kansanvaltaisena pidettiin ajatusta, että tuomioistuin perustelisi julkisesti ratkaisunsa.

Nyt korkein oikeus pitää myös istuntoja etänä. Kaikki asiakirjat skannataan. Lukijan tulee ymmärtää, että korkein oikeus on tässä vain esimerkki virkakunnasta, joka poliitikkojen ohella työskentelee yhteisen kansan hyväksi. Välillä tulee Kiinasta rutto, kuten 597, 1347 ja 2019.

Ja kulttuuri muuttuu. Edes ”työoikeutta” ei tunnettu runsaat sata vuotta sitten, roomalainen perinnekin puuttui, koska käytössä oli toinen keino, orjuus. Tosin sanat rabota, arbeit ja arbete (ven., saks., ru.) ovat samaa kantaa. Suomen sana ”orpo” voi olla samaa sanetta. Sanskriitissa se on arbhah.