Sosdem tartuntatauti

Miksi koronavirukseen reagoidaan nyt tavoilla, joista hyvin luultavasti emme toivu vuosikymmeniin?

Tätä on kysytty aiheellisesti. Kysyjissä on asiallisia ja asiantuntevia ihmisiä, jotka huomauttavat, ettei pahaltakaan tuntuva epidemia ole millään tavoin uusi ilmiö.

Se on arvion varainen asia, päästäisiinkö tästä kuitenkin entisille urille, jos epidemia hellittäisi vähällä. 

Taloudellinen järjestelmä on joka tapauksessa jo saanut pahoja iskuja. Poliittisten järjestelmien iskuja ei ole vielä otettu kunnolla edes puheeksi.

Kun kuvassa näkyvä Scheidelin kirja ilmestyi vähän aikaa sitten, paremmat arvostelijat myönsivät todeksi, että raju eriarvoistuminen johtaa ennen näkemättömän raakaan vallankumoukseen. Nyt on saavutettu Yhdysvaltojen vuoden 1929 taso ja luultavasti jopa Rooman keisarikunnan ja kenties faaraoiden Egyptin taso.

Laskeminen on todella erittäin vaikeaa, mutta mielestäni uskottava kuvaus on, että alle 100 ihmistä omistaa yli puolet maapallon varallisuudesta, johon siis kuuluvat myös luonnonvarat.

Scheidel muuten on yksi niistä, joka epäilee, että USA:n ja Venään lisäksi myös Kiinassa raha ja tavara olisi todellisuudessa muutaman monimiljardöörin käsissä.

Maltillisemmat arvostelijat ovat huomauttaneet, että ”sosiaalidemokratia” toimi sangen hyvin aika pitkään. Monissa sellaisissa maissa kuin USA ja Suomi ja Ruotsi liian rikkaat olivat itse parantamassa voimatoimin köyhimpien asemaa.

Tämä on totta. Englanti ja Ruotsi onnistuivat verottamaan miljardöörit ja miljonäärit puolikuoliaiksi toisen maailmansodan jälkeen. Mutta tuo ”sosialidemokratia” katosi. Tony Judt -vainajan lisäksi moni muu on yrittänyt selvittää ilmiön syitä.

Mutta Scheidel esittää neljännenkin ilmestyskirjan pedon, joka on tauti. Hän kuvaa hyvin asiaa, joka ei oikein kuulu yleissivistykseen. Mustan surman jälkeen 1300-luvulla riuskat työmiehet alkoivat juoda olutta ja syödä leipää ja lihaakin joka päivä, kun taas maanomistajat köyhtyivät pahanpäiväisesti.

Ensimmäinen tuon kaltainen tapaus oli pronssikauden romahdus 1100-luvulla eaa. Syistä kyllä kiistellään edelleen, mutta siinähän kävi polvillaan Jopa Egypti, jossa alettiin kirjoittaa ”merikansojen” hyökkäyksistä. Sellaisia kansoja vain ei ole oikein löydetty.

Nyt on käsillä tilanne, jossa nähdään, tappaako epidemia kokonaisia valtakuntia vaikkei surmaisikaan kymmeniä miljoonia ihmisiä, kuten tapahtui esimerkiksi vuonna 1918. 

Liian huonon asiantuntemukseni mukaan ainakin Trumpista päästään tänä vuonna, ja Putin näyttää pelkäävän samaa kohtaloa. Mikään poliittinen valta ei kestä sitä, että aseistetulla armeijalle tulee nälkä. Sitä ei Neuvostoliittokaan kestänyt. Ajoittain tuntuu, että kuolemanpelko on meidän aikamme suuri tabu. Tabu on sekin tieto, että luoti puhkaisee rikkaan ja köyhän juuri samalla tavalla ja samoin seurauksin. Ja virus samoin.

Suosittelen lukemaan Decameronea. Tarinassahan kymmenen ruttoa Firenzestä paennutta miestä ja naista kertoo sata tarinaa. Useimpien tarinoiden kärki kohdistuu ontoksi kovertuneita hallituksia, rahamiehiä ja kirkkoa vastaan. Teos on eräänlainen Danten vastakirja – kertomus lopun ajan tapahtumista, mutta vitsikäs.