Päivät päälletyksin

Yllä omakuva. Vaikka itse otin, kehtaan kehua, että tuli näköinenkin.

Näin Ruttovuoden päiväkirjaan merkitsisin, että jokainen päivä on täynnä käsittämättömiä ilon ja mielihyvän hetkiä.

On se outoa, koska tiedän hyvin, ettei tätä maailmaa ole sillä silmällä suunniteltu, että minä täällä viihtyisin – tai sinä.

Senkin sanoisin tietäväni, ettei tätä maailmaa ole suunniteltu. Oivallus ei ole omani, vaan Jorge Luis Borgesin: on helppo nähdä, että kerran Jumala tuli hulluksi ja loi maailman. Mielenvikaisuus paheni koko viikon.

Ehkä sillä Jumalalla oli välillä muuta tekemistä, mutta jossain vaiheessa Hän palasi, entistä sekavampana, ja antoi historian alkaa.

Tätä en yleensä ole viitsinyt luennoida enkä kirjoittaa. Maailma ei ole perhosen uni – kuten viisas kiinalainen mietti – vaan Jumalan mielenhäiriön tuottama houre. Siksi on jokseenkin vaaratonta etsiä historiasta rakenteita tai syyn ja seurauksen suhteita tai johtavia aatteita. Kaikki kelpaa. Mistä tahansa voi vaatia rahaa. Maksajia tosin ei ole tungokseksi asti.

Kun luin lehdestä Fukyaman haastattelun, jonka hän oli antanut uusimman kirjansa johdosta, siinä oli puurokattila vieressä. En erottanut näitä kahta toisistaan, siis historianfilosofin selvitystä ja puuron rippeitä kattilassa.

Huokaisin rouvalle, että joittenkin lakimiesten halu hankkia julkisuutta laukomalla itsestään selviä asioita näyttää olevan virusta vahvempi. Demokratia on mielestäni joukko sääntöjä, jotka ovat ikävän mutkikkaita. Kansalaiselämässä: voiko tai täytyykö lain mukaan äänestää, voiko pieni asunto-osakeyhtiö rakennuttaa hiekkalaatikon ja keinun, kun ilkeä eläkeläispariskunta vastustaa.

Mitä poikkeustilasäännöksiin tulee, juuri sellaisilla Hitler rakensi valta-asemansa demokraattisessa Saksassa, ja niihin eli etenkin hallinnollisiin määräyksiin myös Trump perustaa valtansa.

Esa-Pekka Salonen ehti silloin Los Angelesissa asuessamme istua usein kanssani kahvilla sen hyvän kirjakaupan terassilla. Siksi tiedän, miksi Sanna Marin on niin häkellyttävän hyvä pääministeri. Hän on kapellimestarina poikkeuslahjakkuus.

Salonen sanoi, että kahta tarvitaan, että osaa asiansa, ja toiseksi noituutta. Jokainen orkesteri – lue ’kansa’ – niskoittelee, laiskottelee ja tekee kiusaa. Kapellimestarin on heti näytettävä, että hän tuntee kappaleen, osaa soittaa ja kuulee ja muistaa kaiken. Tämän takia Lintu ei ole kovan luokan kyky. Hän johtaa nälvimällä ja oikuttelemalla.

Valitan että päädyn Schopenhauerin kirjan nimeen selityksenäni. Maailma on tahtoa ja ajatusta (Wille und Vorstellung).

Älkää kuitenkaan ampuko pianistia. Pianisteja tarvitaan esimerkiksi journalisteina. Tällä hetkellä The Guardian tarjoaa parasta käytettävissä olevaa tekstiä. Seuraan lumoutuneena Trumpin ja Johnsonin murentumista. Ja minustakin Merkelin puhe kansalaisille menee aikakirjoihin huippusuoriuksena.