Joukossa

Kenen joukossa seison, ihmettelee kommentoija. Teidän joukossanne. Katsokaa tarkemmin. Minä olen se taka-alan äijä, jolla on lippa vähän vinossa.

Miksi kirjoitat, Kemppinen? Catullus kirjoitti itselleen 2050 vuotta sitten: Miksi, Catullus, roikut elämässä? Senaatissa istuu läskipää Nonius. Konsuliksi juntattiin väkisin Vatinius. Miksi, Catullus, roikut elämässä?

Julius Caesar järjesti tuon asian, kun Catullus oli kirjoittanut yhden kaikkien aikojen hirvittävimmistä runoista Caesarista, Mamurrasta ja heidän tavastaan käyttää ”hylkyaukkoaan” (suomensin peräaukon aikoinani näin eläintieteellisesti).

Tuomarina olen nähnyt yhtä ja toista. Esimerkiksi nyt tiedän ja osaan kytätä, miten yhteiskuntiensa pahimmat roistot valmistelevat ennenkuulumattomia rötöksiä aloittaakseen ne heti kun pandemian piikki on sivuutettu.

Mikään ei palaa ennalleen. Ainakin talous on kuokkinut niin syvältä, että rakenteet rapisevat. Yksimielisyys ei jatku. Kriisejä koskee sama kuin kiima-aikoja: tunnetilat tulevat ja menevät.

Olen historiantutkija ja kirjailija. Paperit on molemmista. Taiteesta olen oppinut pari asiaa ja tärkeimpiä on tämä: taiteilija on ihminen, jolla on erinomainen kyky ottaa turpaansa. Jos haluatte, sanokaa tuo ”kyky kestää ahdistusta”. Kirjailijat ja taiteilijat ovat niin kovia kehumaan itseään ja haukkumaan muita, koska he tietävät, että heidän omat aikaan saannoksensa ovat vähäisiä ja unohtavat, koska jokainen aika tekee oman taiteensa.

Historiasta: teille ei kerrota kaikkea. Jämerinkin historiantutkimus on omienlähtökohtiensa vanki. Ellemme ole ”isänmaallisia”, kuten minä en ole, vaan tunnustaudun laumasieluksi ja savannieläimeksi, korostamme joka tapauksessa tolkuttomasti ”sivilisaatiota”. Väitämme Rooman valtakunnan sortuneen ja tuhoutuneen ja toisten, esimerkiksi Suomen, edistyneen kohti järjen rikkautta. 

Havaittava historiallinen liike on muuttumaton. Yhdet rakentavat ja toiset tulevat ja lyövät kaiken paskaksi. Kulttuurien romahtaminen on osa sanan ”kulttuuri” sisältöä.

Nyt emme ajatelleet, tai ainakaan itse en ajatellut, että oma ns. länsimainen kulttuurimme markkinoineen, pankkeineen ja sairaaloineen, voisi romahtaa parissa viikossa. Väärässä oltiin. Kulkutaudin vaara oli tieten tahtoen unohdettu. Esimerkiksi Leninin ja Suomen vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä ei koskaan edes mainittu tauteja, jotka tappoivat paljon enemmän kuin aseet, ja auttoivat valtaan aika ihmeellisiä joukkoja (Neuvostoliitto). 

Mutta pitää olla ammattilainen, että olisi edes kuullut esimerkiksi niistä Amerikan mantereen pandemioista, jotka tappoivat 1500-luvulla mantereen korkeakulttuureista ainakin 80 prosenttia väestöstä muutamassa vuodessa – cocoliztli-rutto eli lavantauti. 

Toisaalta paiserutto eli Musta surma oli todennäköisesti Länsi-Euroopan nousun ja siis myös tieteellisen vallankumouksen todellinen syy. Kun puolet ihmisistä kuoli muutamassa viikossa, henkiin jääneiden palkat nousivat rajusti ja työ alkoi kannattaa. Maanomistukseen tukeutuva ylimystö alkoi menettää asemiaan.

Sitä samaa!