Lehti kirjoitti tervetulleesti, miten sota saattoi viskata joillekin hengissä tai vähin vammoin selvinneille odottamattomia mahdollisuuksia. Taustalla oli epämääräiseksi jäänyt tieto koulutustason valtavasta muutoksesta ja monille vaikeasti käsitettävä havainto, että tämän hetken Suomessa elämme maailmanhistoriallisesti aivan uskomatonta yltäkylläisyyden aikaa niin että joskus on tilaisuus jopa katumiseen ja häpeään, muun muassa siitä, mitä teemme toisillemme ja ympäristöllemme.
Jos kuulija suostuu kuuntelemaan sen hetken, osaan todistaa kahdessa – kolmessa minuutissa, että Talvisodasta ja etenkin välirauhasta 1940 – 1941 suoriutuminen oli ”ihme”. Ihmeellä tarkoitan järkevästi ryhmitellyn elämänkokemuksen nojalla hyvin epätodennäköistä ilmiötä.
Kirjoittaakseni kuin otsikko: Suomella ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Kerron nyt, mikä meidät pelasti. Kansakoulu.
Eräs entinen esimieheni tapasi sanoa, että kansakoulu ja konekivääri ovat sama keksintö. Hän saavutti muutenkin mainetta lausahduksilla tai puuskahduksilla, jotka tuntuvat fiksuilta, kunnes niitä ajattelee.
Kansakoulupakko eli oppivelvollisuus tuli Suomessa voimaan niinkin myöhään kuin 1921. Kansakouluja oli silloin ollut puoli vuosisataa, mutta vapaaehtoisesti. Nyt tuli monien aikalaispoliitikkojen ja papiston osan mielettömäksi leimaama ajatus, että kaikille lapsille on opetettava kuusi vuota turhia taitoja.
Se oli suurempi murros kuin ”torpparivapautus” (lait eräiden vuokra-alueiden järjestelystä jne.).
Hyvin etevät henkilöt olivat aavistaneet saman mikä tiedetään nyt naisista. Edes taloudellisesti ei ole varaa jättää niin suurta lahjakkuuden kertymää käyttämättä. Kansakoulun perustelu on juuri sama.
Ottamatta huomioon luonnonoikkuja (Lindelöf, Moberg, Elias Lönnrot), joiden lahjakkuuden tukahduttaminen on yhtä vaikeaa kuin ongenkohon hukuttaminen, saa sanoa, että pohjaltaan fasistinen konekivääri-kielikuva (standardiin pakottaminen) viittaa väärin. Eurooppalainen perinne, jolla on monta nimeä, arvelee että mielihyvä ja hyvinvointi ovat näkökulmia samaan asiaan.
Tehdessään sellaista, mitä tuntee oppivansa ja aikanaan osaavansa, saa mielensä hyväksi. Ja hyvinvoinnin aineettomat ja aineelliset osat tulevat silloin ikään kuin kaupan päälle.
Eräässä tilaisuudessa oli paikalla alle kouluikäisiä vanhempineen, jotka ovat jo osoittaneet vastustamattomasti, että siinä on Suomen tasavallan hyödyllisiä kansalaisia. Kaikkien pikkulapset olivat lähimmässä eskarissa. Muuan vanhemmista sanoi, että esikoulu on tärkeämpi kuin yliopisto. Siellä aletaan oppia, miten toisten ihmisten kanssa ollaan.
Sama koski kansakoulua. Ja sama koski Talvisotaa. On niin monia tapoja oppia taitoja ja valmiuksia. On niin vähän tapoja oppia panemaan itsensä alttiiksi. Kavereiden katsanto on aina tärkeämpi kuin opettajan.
Koululaitos, joka tarjosi nelikulmaiselle ihmiselle pyöreitä reikiä, ei saanut innostumaan pesäpallosta hiekkakentällä, huonosti innostavasta historian tenkkaamisesta eikä saksan kielen opiskelusta, jonka ainoa mieleenjäävä osa oli "Bier auf wein, das kann nicht sein."
VastaaPoistaMielihyvä jäi vähäiseksi, piti siirtyä työelämään.
Professori viitannee Hesarin juttuun, jossa toimittaja kertoi vuonna 1923 syntyneen isoisänsä Antin elämätarinan. Tunnen monia aivan vastaavia, itse asiassa melkein kaikki tuon ikäluokan ihmiset kokivat sen.
VastaaPoistaIhmeesti Antin sotatie muistuttaa oman isäni vastaavaa, vaikka isäni syntyi ja eli Pohjois-Pohjanmaalla. Eli Kiestingin kautta Maaselkään (ja ehkä Karhumäellekin) ja sieltä Ihantalaan.
Eli missähän osastossa helsinkiläinen Antti taisteli? Isäni oli kuuluisia jänkäjääkäreitä (JR 12/6. div). Olisiko Antti ollut vaikka samassa kuin runoilija Lasse Heikkilä, joka kirjoitti mm. Balladin Ihantalasta?
On tärkeää huomata, että Antti Hellén oli ilmoittautunut sotaan vapaaehtoisena. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että hän päätyi jalkaväen koulutuskeskusten ja henkilötäydennyskeskusten kautta sinne, missä tarvittiin täydennysmiehiä. Siitä, että mies taisteli Kiestingin motissa, voisi arvata hänen sotineen JR 53:n riveissä. Sen joukot olivat yleisesti ottaen pohjoispohjalaisia, kuten isäsi.
PoistaOmalle isoisälleni kävi vähän samalla tavalla. Hänkin päätyi Maaselän kannakselle HTK:n kautta ja sieltä pyydettiin vapaaehtoiseksi päämajan kaukopartioihin. Myöhemmin hän muisteli kaukopartioihin pääsyään onnenpotkuksi, sillä se yksikkö, josta hän lähti, kärsi kesällä 1944 Kannaksen taisteluissa suuria tappioita. Kaukopartiossa oli paljon turvallisempaa olla.
Samalla tavoin isoisälle oli sodasta hyötyä: sodan jälkeen hän ei ollut yhtään sen enempää tyhjän päällä kuin ennen sotaa, mutta nyt 400 tuhatta karjalaista oli yhtä huonoilla kantimilla, ja hänellä oli joukko siviilissäkin menestyviä sota-aikaisia esimiehiä, jotka tunsivat isoisän kyvyt ja luotetavuuden.
Jotain tämän tapaista Herakleitos tarkoitti todetessaan, että "sota tekee toiset orjiksi, toiset jumaliksi".
...1940 - 1941...
VastaaPoistaMielestäni hyvinoppineelta professorilta olisi lupa odottaa vivahteikkaampaakin historiakuvaa kuin alinomaista vaihtoehdottomuuden retoriikan toistelemista. Mutta onhan se toisaalta ollut ns. paremmalla väellä maantapana aina syksystä 1944 lähtien (vrt. esim. Kanava 1/2020). Lika bar leka bäst.
Miten jatkossa käy niiden ressukoiden, jotka eivät kykene suorittamaan varusmiespalvelusta?
VastaaPoistaNiistä tulee persupuheenjohtajia
PoistaSaattaa mennä koko armeijja kokonaan lakkautukseen tässä välissä.
PoistaIsäni oli syntynyt 9.9.1899 ja hänen isänsä 1830! Se vanha ukko oli ilmeisesti elänyt vielä menneessä maailmassa siltä osin että piti koulua turhana, töitä vain piti tehdä lujasti pienestä pitäen. Vanhin tytär oli kertonut tyttärelleen, joka onneksi kirjasi muistot, että isän kuoltua äiti lähetti heidät kaikki heti kouluun "jonossa", 6 - 14 vuotiaina. Vanhimmat olivat selvittäneet sen kahdessa vuodessa, ja tämä Eeva sai pelkkiä kymppejä.
VastaaPoistaHarmi, ettei minun isäni kertonut juuri mitään niistä ajoista, mutta ilmeisesti häneltä oli paras oppimisikä mennyt ohitse, lukeminen ainakin oli vähän kankeaa. Siitä huolimatta hän luki mielellään ääneen kiinnostavia uutisia. Lehden tulo oli aina innostava hetki. Seuraava sukupolvi opiskeli sitten niin, ettei siitä tahtonut tulla loppuakaan joidenkin osalta.
Kansakoulu opetti kaiken kansan 1900-luvun alusta ja peruskoulu jatkoi 70-luvulta, jolloin viimeisetkin resurssit saatiin pitkälle koulutielle.
Sangen hyviä päätöksiä pystyttiin tekemään 100 vuotta sitten, vaikka asialla oli ryhmä korkeasti koulutettuja valioaaseja!
VastaaPoistaAuringossa valaistunut Kunnaksen Ilkka
Tuo ajatus esikoulun ja päiväkodin tärkeydestä on ehkä oman sukupolveni tärkein oivallus. Itse olen vielä vanhanaikaisen ajattelun tuote: minulle ja veljelleni otettiin kotiin lastenhoitajaksi vanha, eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja. Kiltti, vanhanaikainen rouva, jolle - jälkikäteen olen saanut kuulla - vanhempani ylpeästi maksoivat palkan kaikkine veroineen ja sivukuluineen. Kasvoin siis pikkulapsiaikani eristyksissä veljeni kanssa, toisia lapsia vain seurakunnan kerhossa tavaten. Epäsosiaalinenhan minusta tuli.
VastaaPoistaOmat lapseni ovat olleet päivähoidossa ja esikoulussa. Ilolla olen nähnyt, että kyllä heistä on tullut paremmin yhteiskuntaan ja yhteisöön sopeutuvia.
samaa mieltä anonyymin kanssa tästä yksinpuhelupalstasta
VastaaPoista
VastaaPoistaNythän on menossa jos mitä. Ja nythän tämä ei ilmaantunut kuin Musta joutsen rannalle, vaan sellaistahan tässä oli odoteltu. Mutta laskeutuiko nytkään -kunhan siipiänsä sukii ja nousee taas?
Viikko sitten Fed, koron panija, pudotti suurpankeille tarjoamansa rahan hintaa 0,5 % ja samalla %:lla alensi niiden suurpankkien saamaa korkoa, jolla pitäisivät irtobiljoonansa tässä Fed virastossa, sen talossa kultavarantokellarien yläpuolella kirjanpitokirjoissa. % on yhä + merkkinen, toisin kuin EKP:ssä.
Koronlasku nosti vihoviimeisen kerran fix velkojen arvot saamisina isolla nykäisyllä. Ja leikkasi fix velkojen takaisinmaksupainoa, ero on equityä ja bonusta ja osinkoa. Paremman väen BIS-taseissa. Nyt vain pitää osata vuorotella niillä. Se on sitä Taikalampun eli varainhoitoinstituution pelialan sovittamista muita taklaajia, mutta myös pillimiehiä vilistävässä kehässä.
Kultaahan ei montaa hehtometrikuutiota ole. Ihan silkalle sirulle mahtuvat kirjanpitokirjat. Kaikki yhdessä ja yhtä. Ne ovat Yksi tasekimppu biljoonine taserenkaineen joista kustakin renkaasta pujottautuu toisia renkaita. Niitä on joka lähtöön ja hengittävään tulkintaan. Niitä yhdistää rationaaliset odotukset joihin arvoihin kukin merkitään puhuttavaksi dollareina. Niillä on kaksi puolta. Yhdelle saaminen ja toiselle antaminen. Mukavampi olla saamassa ja heitä onkin vähempi kuin antamiseen velvoitettuja.
Kukin valvoo tilaansa. Ja niinpä arvot ovatkin oikeita, muutoihan joku oitis ostaisi ali- eli möisi ylihintaisen. Nerokasta kuin voikukka keväsimellä. Ei ainakaan ihmisen tekemä, tai jos niin ei erisnimisen. Kulttuuri-ihmisen tekemä, innovoitu varpaansija kerrallaan siitä mihin jumala jätti.
Tämä edistystyö harppoi ulottuvuuksissaan kun derivaatat alkoivat liikkua maan päällä ts. ilmassa ja kuin vetten päällä, ei kuitenkaan ollut kalassa Genetsaretin mies, nyt on. Kun derivaattoja piti tunkea kirjanpitoon oltiin pulassa.
Senhän piti kuvata viime vuotta, ammuttuja pyitä pivossa. Ja nyt katse olikin tulevassa ja korkealla. Niissä kymmenessä pyyssä oksalla. Tämän verran on kirjanpito uudistunut. Että nyt lasketaan toiveita eikä saalista. Ja ollaan siis rikkaita. Meni miespolvi pari että paperit, ne kuuluisat tietolähteet, saatiin järjestykseen.
Sitten tuli esiin suurentuneiden rikkauksien jako. Ja se että piisaisiko kaikille rikastuneille hengitysilmaa ja meikälle menovettä Pakuun tai elektronia edes.
Rikkaudesta tuli hätätapaus. Kyllähän pankkikirjaan numeroita mahtuu ja vielä kahteen sarakkeeseen. Ja jos vaikka oikealta puolelta törsää, niin meilaa vaan saajapuolen ihmisille pankin omistajille, eivät edes ihmisiä enää vaan yhdensortin tasehärveli se omistajakin, että nostahan saamistasi meikältä ja voi pulskasti. Lyömätön tajous. Bileet jatkuu. Meikäkin kävi Tampereen Teatterissa katsomassa Hetaa. Nousi kiitos Akustia kohtaan kun ojat kaivoi ja pellot perkasi. Siellä Liisa Mustosen syvätulkinnassa -ja Heta puuveistokseksi pelkistettynä. Saivat rotusorron esiin. Tai sen derivaatta, Isonjaon jälkeinen rannikkoruotsista ojentauduttu apartheidhan se on. Oli ilo.
Nyt jos pula iskisi, niin iskisipä se tulta pimennettyihin ihmistieteisiin. Kukaties lääkeoppia myöten. Kun nämä rahat vielä tämänkerran poltetaan, niin eiköhän seuraavaan erään nousta jo aikuisten johdolla. Vaan tekivät kyllä ratsukot selvän polun -alkaa alusta järki päässä. Ihan olisi Paratiisissa tarjolla. Kansanopistomiehet takaisin ja Martat.Jukka Sjöstedt
VastaaPoista2008 Kiiina pelasti maailman. Se ei vaihdattanut US treasureita eikä US Aravasaamisiaan dollareiksi. Ja samalla särkenyt systeemiä perinpohjaisesti, mitä Putin Pekingille suositteli.
Kiina toimitti päinvastoin rahassa ja suhteessa BKT:hensa isoimman keynesläisen elvytyksen 19 prosenttia, ikinä 2009. Kuilun partaalta pelastettu Länsi kiitti ei vastapuolilahjalla, vaan lahjonnalla.
Pitkän marssin pojanpoikia ja -tyttäriä otettiin investointipankkeihin ja tuotantolaitossiirtojen konsulteiksi. Prinssejä ja prinsessoja.
Että kyllä reaalielvytys toimii. Ratojen ja haamukaupunkien rakentaminen hissittäminen. Kuten juoksuhautojen kaivattaminen toiminut oli, ja linnojen muurien tornien sitä ennen. Lännen eliitti kiitti pälkähästä päästyään panemalla kuriohjelmat kansojensa niskoille, jopa vaihdattamalla eurohallituksia Italiassa ja Kreikassa. Ja vuodattamalla selvää rahaa keskuspankeistaan rahalaitosten ja rahastojen kuivuvaan multaan. Hyvin meni.
Meno oli 1980 - 2019 keskiaikaista, suomeksi ennen vekselilain uudistamista ja modernin elinkeinopankin luomista kollektiivisesti rakentamalla valtiopäivillä yhteistä kansantalalousmekanoa muiden demokratisoituvien länsimaiden malliin. Tukit kaadettiin ajettiin uittettiin hierettiin valssattiin ja kohta samaa lisää kemiaksi.
Pankkivaltuusmiehet kokoontuivat senaatiksi sanan roomalaisessa merkityksessä. Ja toki, kyllä itsellekin otettiin, Elannolle meinaan.
Vuosien 1980-2020 välillä salaperäiset rahan ohjaajat alkoivat taas tehdä omia seteleitään ja cp itse tekaistuja tunnisteita ja vekkulilainoja sisärenkaissaan ja itselle. Väärää rahaa ja se pestiin politiikasta irrotetun interbank systeemin kesken BIS menettelyllä tavalliseksi valtiorahaksi. Tämä rakennelma horjuu.
Pankkien väärinkäyttö tuli saavutetuksi eduksi ja sen purkaminen too big to fail laitoksistaan on ruudinherkkää. Entä pyttyopetus? Too big to jail. Jo huhu sotkisi pätkisi viestilinjat. No hyvä, kohta sataa rahaa kuin lentolehtisiä. Helikopteriraha täyttää köyhienkin taskut. Koneet käyvät ja suut. Massut täyttyy futarit pelaavat puolestamme, itse sentään e-sporttaamme isoisten perässä rahapelaajina.
Prinssit ja prinsessat meillä eivät joutuneet ahneiden kirjoihin kuten Kiinassa -ja pölkylle- vaan kadehdittaviksi ja kojamoiksi.
Nyt se helahoito on heillä sylissään. Eikä mitään käsitystä kuinka tässä näin kävi ! Eihän tieteen nimissä sentään oltu niin rumaa kuin todellisuutta, empiriaa tutkittu. Tehtiin tiedekin omasta peilikuvasta ja muusta siloposkisesta teoriasta. Tai siis siitä mitä aiottiin tuottaa lyseoparhaimmiston toimesta. Tulevaisuudessa. Ihan kuin konekirjanpidossa, ohjelmat Harvard Yale kouluista ja työpaikat niiden Suomifiliaaleissa. Lakitsto ja PwC ja Deloitte Delete KPMG. Ja insinöörit tehtaissa myötäpuoliksi yhteiseksi kassattamiseksi. Täksi käyristyi kaikki, yhteistoiminta menettelyksi.Jukka Sjöstedt
Viereisissä punkissa Filosofian Tohtori ja vankilasta varusmiespalvelusta suorittamaan vapautettu. Nimensä mukaan alokaskämppään majoitettu. Kai tällaisella orilaitumella on oma yhteiskunnallinen tehtävänsä. He tuskin muuten kohtaisivat.
VastaaPoista