Kehitys

Kieltämättä seisoin hotelli Tammerin portailla. Siihen oli kehittynyt joki. Mitäs – yläpuolella oli järvi ja tuolla vasemmalla toinen. Jos olisi vene, voisi vaikka kosketella.

Lehdessä oli kirjoitettu puolueiden ongelmasta. Ilahduin termistä. Tuotesuunnittelu.

Puolueiden on suunniteltava itseään, jotta ne menisivät kaupaksi. 

Elämme maailmassa, jossa mielikuvat ovat ehkä tärkeämpiä kuin tuotteet. Kaupassa harkitsin, hankkiako rullat kellervää vai valkaistua toilettipaperia. Lopputuotetta ajatellen asialla ei nähdäkseni ole laajemmin väliä. Se ensin mainittu oli mielestäni jotenkin itä-eurooppalaisen oloista. Silmissäni se tarkoittaa jotenkin surullista.

Olen lukenut historiaa, jopa opiskellut ja vieläpä tenttinyt. Osaan tehdä selkoa merkittävien henkilöiden puheista, joilla he ovat selvittäneet aikomuksiaan, ja samojen henkilöiden toisista puheista, joilla he ovat sitten jossain vaiheessa luonnehtineet tekojaan.

En aina kykene näkemään yhteyttä näiden kesken.

Kun orjuus oli paikoin pakko poistaa, eräät alkoivat tonkia peltoja ajatellen lapsiaan, jotka epäilemättä eläisivät onnettomina ja saisivat paljon lapsia. Jacques Prèvert ilmaisi runossaan epäilynsä: ne haltijat jotka tulivat teidän kehtojenne ääreen – ne haltijat oli palkannut linnan herrasväki. Ja ne kertoivat tulevaisuudesta. Eikä se ollut kaunis.

Ennen puhuttiin kehitysopista. Onneksi ei puhuttu edistysopista. Nykyisin termi on ”evoluutio”. Sellaisia ei välttämättä pohdita, mutta evoluutiolla ei taida olla suuntaa eikä kohdetta.

Joka tapauksessa yhdenmukaisuuden ja etenkin rotupuhtauden korskeus näyttäisi jäävän vaille biologista tukea.

Kehitys tukee sekarotuisuutta. Tavallisia lajinmuutoksen ja pienemmänkin mittakaavan muutoksen aiheuttajia ovat mutaatiot, joita voisi kai sanoa koodausvirheiksi. Perintätekijät eivät tuota aivan sitä, mitä piti. Muuntuneet muodot osoittautuvat joskus elinympäristössä hyvinkin sopiviksi.

Ajatus kiehtoi minua siinä kosken rannalla. Elimistön uumenkissa tapahtuva välittäminen ja kopioituminen on käsittämättömän tarkkaa, mutta silti näitä mutaatioita esiintyy. Ja lisäksi on geneettistä ajautumista.

Tieteessä ja taiteessa epäjohdonmukaisuus eli oikku voi olla juuri se jokin, joka tarvitaan kruunaaman saavutus. Kun katson kaupunkia, en osaa ihastella säännönmukaisuutta eli esimerkiksi taloja, jotka ovat toinen toisensa kopioita. Aina en miellyt ihmisiinkään, joilla on halu osoittaa, miten he ovat korottaneet yhdenmukaisuuden ylimmäksi arvoksi.

Jos ykkösellä startataan, miten olisi yhdenvertaisuus? Tavoite ei olisi samanlaisuus vaan yhteentoimivuus.

Muistanevatko puolueet tämän tuotesuunnittelussaan?