Hei elämää

Kuva; Wikipedia

Jäin kuuntelemaan jännittyneenä, mitä puhun. Paikalla oli ystäväni ja uusi ystäväni, jota en ollut tavannut aikaisemmin. 

Kerroin olevani hyvilläni, etten enää sekaannu ainakaan patenttioikeuteen. Vanhan säännön mukaan esimerkiksi naapurin kissaan ei saa patenttia. Raja on elollinen – eloton. Lelukissan voisi patentoida.

Ymmärsin 1970-luvulla, minkä käsitteellisen tason huijauksesta tässäkin on kysymys, kun jouduin paneutumaan penisilliiniin tai siis erään antibiootin uutuuteen ja keksinnöllisyyteen ja tekniseen tehoon ynnä kysymykseen reaktiokaavojen ekvivalenssista.

Suomi harrasti silloinkin luovaa laintulkintaa, koska lääkäreilläkin oli paljon osakkeita Orionissa ja idänkauppa veti kuin riivattu. Suomalaisia lääkevalmisteita myytiin junanvaunuittain. En nyt julkisesti väitä, että täällä olisi kopioitu muissa maissa hiellä ja vaivalla kehitettyjä lääkkeitä, mutta järjestelmä oli kyllä kiitettävän mutkikas.

Periaatteessa antibiootti on eläinkunnan tuote, eräiden sienten tuottama. Ja sieniä siis on muitakin kuin kärpässieni.

Soluissa on koneita. Solut ovat eläviä, tai ovat olleet. Silti niissä on osia, jotka toimivat aivan samalla tavalla kuin kone, kuin hiirenloukku. Ne käyttävät energiaa, jolla on tietty vaikutus. Auton moottori on kone. Sen energia on polttoainetta tai sähköä ja tulos on pyörimisliike.

Lisäksi keksintöjä on kemiassa. Kuuluisa, paljon rahaa tuottanut patentti myönnettiin dynamiittiin, jossa kovin herkästi räjähtävä nitroglyseriini oli käsitelty sekoittamalla siihen muita aineita niin että tuloksena oli sieviä tankoja.

Kuten tunnettua, on tuntematonta, mitä on elämä ja mitä tietoisuus. Myös aine on pimeää. Vain kaurapuuro on ikuinen. Vai oliko se kvanttipuuro? Herkulliselta se ei kuitenkaan näytä, eikä siitä ole oieaa valokuvaa, koska myös valo on sitä, siis puuroa, aaltoliikettä joka on käsitettävissä myös hiukkasina.

Tässä auttaa vain johtopäätös. Painovoima on eläin. Painovoima on, kuten kauniisti sanotaan, olemassa. Mitä se on, siitä ei ole tietoa, mutta se on laskettavissa. 

Elollisen ja elottoman käsittäminen eri asioiksi saattaa olla väärinkäsitys. Puheena lieneekin aste-ero, jonka havaitsijakin aiheuttaa havainnollaan.

Kivien kuorsaus on hirveän hidasta, kirjoitti muuan runoilija kuvaillessaan kiertävää kiveä, siirtolohkaretta, jota virta vie latvavesiin.

Sama runoilija kirjoitti, että metsä on mahdollinen. Se on suuri lohtu. Havaintomaailmassamme on vain puita. Voimme aina sanoa metsästä jotain, kuten että viidessä puussa istuu kolme lintua ja että minulla on vasemmassa housuntaskussa miinus kaksi sytkäriä ja oikeassa plus yksi piippu.

Ensi maaliskuussa on tilaisuus katsoa ja kuulla, miten fyysikko Don Giovanni laulaa oopperassa patsaalle, että liikupa nyt siinä, mokoma komtuuri. Ja kivinen vieras alkaa laulaa.